Kolmen ministeriön asettama selvitysmies, evp-kenraaliluutnantti Arto Räty on löytänyt useita keinoja helpottaa Itä-Suomen tuulivoima-ahdinkoa. Räty luovutti selvityksensä (siirryt toiseen palveluun) keskiviikkona ministeriöille.
Itäinen Suomi on jäänyt pahasti paitsioon tuulivoimabuumissa. Samaan aikaan kun Länsi- ja Pohjois-Suomessa pyörii jo toistatuhatta tuulivoimalaa, itäosassa maata tuulivoimaloita on jauhamassa sähköä korkeintaan kymmeniä.
Viitostien itäpuolella on alle neljä prosenttia Suomen tuulivoimasta. Syynä on Puolustusvoimien kielteinen kanta. Sen mukaan tuulivoimalat häiritsevät tutkavalvontaa.
Tilanne närkästyttää etenkin Itä-Suomen kuntia, koska niiltä jää saamatta merkittävät kiinteistöverotulot tuulivoimaloista.
Ei ihmejippoa vaan keinopaletti
Rädyllä ei ole tarjota yhtä ihmejippoa, vaan eri keinojen yhdistelmä, joiden yhteisvaikutuksena tuulivoimaloita voitaisiin rakentaa nykyistä selvästi enemmän itäosaan Suomea.
Räty ottaisi mallia Britanniasta, ehdottaa teknisiä ratkaisuja, kompensaatioalueita ja uutta energiaministeriä pistämään poliittista painetta energia-asioiden hoitoon.
– Itäisen Suomen tuulivoimarakentamisen tehostamiseen on mahdollista löytää ratkaisuja, mutta ne edellyttävät selkeämpää pitkän tähtäimen tuulivoimarakentamisen poliittista ohjausta, lainsäädännön kehittämistä, koordinoitua kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä sekä teknologian kehityksen maksimaalista hyödyntämistä, Räty kirjoittaa selvityksessään.
Ilmavalvontakoneet apuun
Rädyn mukaan teknologiaan perustuva riskienhallinta edellyttää yhdistelmää aktiivisia ja passiivisia pinta- ja ilmasijoitteisia sensorijärjestelmiä. Räty väläyttää yhtenä vaihtoehtona Naton Awacs-ilmavalvontakoneita.
– Ne voivat jäsenyyden aikana tuoda, tilanteen niin vaatiessa, lisätehoa valvontaan. Niillä ei kuitenkaan voi korvata Suomen jatkuvasti toiminnassa olevaa aluevalvonnan suorituskykyä, Räty huomauttaa.
Rädyn mukaan ilmavalvontaa voitaisiin tehostaa myös hankkimalla yhteispohjoismaiseen omistukseen yhdessä operoitavat ilmavalvontakoneet, kun Suomi ja Ruotsi ovat Norjan lailla Natossa.
– Ilmasijoitteisen valvontakyvyn rakentaminen olisi luontevinta ja kustannustehokkainta toteuttaa pohjoismaisena tai laajempana yhteistyönä, hyödyntäen jo käytössä olevia ratkaisuja.
Räty muistuttaa, että ilmasijoitteisuudella kyetään kompensoimaan tuulivoiman haittavaikutuksia merkittävästi tehokkaammin kuin maasijoitteisilla järjestelmillä, mutta sekään ei yksi ratkaise valvontahaasteita.
Lisäksi ratkaisut ovat Rädyn mukaan huomattavan kalliita ja niihin liittyy merkittäviä ylläpitokustannuksia niiden elinkaaren aikana. Esimerkiksi Saabin valmistama GlobalEye -valvontakone maksaa noin 350 miljoonaa euroa.
– Puolustusvoimilla ei ole resursseja eikä myöskään velvoitteita toteuttaa niitä itsenäisesti.
Rädyn mukaan ratkaisuja voitaisiin rahoittaa puolustusbudjetin ulkopuolelta valtion budjettivaroista. Myös tuulivoimateollisuus on Rädyn mukaan tuonut esille valmiutensa rahoittaa ratkaisuja.
Ei liian lähelle rajaa
Rädyn mukaan Puolustusvoimien kannalta ehkä optimaalisin tapa mahdollistaa tuulivoimapuistojen rakentaminen nykyistä idemmäksi olisi toteuttaa rakentaminen vaiheittain kompensaatioalue kerrallaan (esim. 200 km x 200 km.)
– Vaiheittainen rakentaminen luo paremmat edellytykset riskienhallintaan, jolloin voidaan varmistua teknologisen ratkaisun toimivuudesta yhden alueen valvontaratkaisuna ja tämän jälkeen soveltaa samaa ratkaisua myös muualla, Räty ehdottaa.
– Rajan välitön läheisyys (alueesta riippuen noin 20–50 km) olisi jatkossakin tuulivoimarakentamisen osalta kiellettyä aluetta.
Mallia Britanniasta
Räty on selvitellyt myös muiden maiden ratkaisuja. Käyttökelpoinen keinopaletti löytyi Britanniasta.
– Kuningaskunnan (UK) malli osoittaa, että hyvän yhteistyön ja uuden teknologian avulla voidaan ongelmaan löytää ainakin osaratkaisuja.
Rädyn mukaan Britaniassa on käytössä hallitustasolta ohjattu toimintamalli, jolla eri toimijat on saatu etsimään ratkaisuja ilmavalvonnan ja merituulivoiman sijoittumiselle samoille alueille. Yhteistyön tuloksena on saatu kehitettyä lupaavia keinoja vähentää merituulivoimalaitosten aiheuttamia tutkavalvonnan haittoja.
– UK:n malli ei sovi sellaisenaan Suomeen, mutta malli on hyvä esimerkki siitä, miten hallitustason poliittisella ohjauksella ja toimijoiden yhteistyöllä voidaan löytää keinot tuulivoiman ja puolustusvoimien valvontajärjestelmien yhteiselolle.
Suomeenkin tulisi Rädyn mielestä perustaa korkean tason yhteistoimintaryhmä alatyöryhmineen. Lisäksi Suomeen olisi syytä perustaa uusi energiaministerin tehtävä.
– Selvityksen aikana kuultujen tahojen yksi keskeinen viesti on ollut se, että Suomen energiajärjestelmän vahvistaminen uusiutuvan energian tuotantomenetelmillä vaatii selkeämpää hallitustason poliittista ohjausta.
Rädyn mukaan Suomen energiastrategiaa tulee vahvistaa niin, että siinä määritetään pitkän aikavälin energiatarve ja tuotantotavoitteet, -muodot ja sijoittuminen Suomen alueella.
– Puolustusvoimien toimintaedellytykset itärajalla on kaikissa oloissa turvattava, mutta samalla on poliittisesti päätettävä se, miten saamme tasapainoisen ratkaisun aikaan. Turvallisuus muodostuu myös vahvasta ja toimivasta yhteiskunnasta. Tämä edellyttää joissain tapauksissa hallittua riskien ottamista, Räty linjaa.
– Ratkaisut vievät joka tapauksessa vuosia, mutta niin vie myös tuulivoimahankkeiden läpivienti.
Aiheesta voi keskustella torstaihin 16.3. kello 23 saakka.