KIOVA Teollisuusrakennuksen käytävillä on monenlaista huonetta. Osassa varastoidaan ammuksia, toisissa nukutaan.
Tämä rakennus Kiovan laitamilla on Kastuś Kalinoŭskin rykmentin päämaja, valkovenäläisten valtakuntaa.
Pihalla vastikään yksikköön liittyneet sotilaat harjoittelevat maastossa etenemistä.
Kun Venäjän suurhyökkäys alkoi vuosi sitten, monet valkovenäläiset halusivat liittyä Ukrainan puolustukseen.
Heitä oli niin paljon, että valkovenäläiset perustivat oman rykmentin. Tavoitteena on venäläisten lyöminen Ukrainassa ja sen jälkeen Valko-Venäjän vapauttaminen itsevaltiaasta presidentistä.
– Jos Venäjä onnistuisi miehittämään Ukrainan, ei Valko-Venäjän vapauttaminen olisi enää mahdollista. Siksi taistelemme ukrainalaisten rinnalla, sanoo yksikön komentaja Denis ‘Kit’ Prohorov.
Satoja valkovenäläisiä taistelijoita
Prohorov tuli Ukrainaan jo vuonna 2014, kun Venäjä aloitti Ukrainan vastaisen hybridisodan Itä-Ukrainassa. Hän oli vain 19-vuotias.
Kun Venäjän suurhyökkäys alkoi viime vuoden helmikuussa, hän halusi osallistua Ukrainan puolustukseen.
Valkovenäläisiä vapaaehtoisia oli niin paljon, että he pystyivät perustamaan oman rykmentin.
– Meitä on yli kolmesataa. Sanoisin, että satoja, mutta ei tuhansia. Sen tarkemmin en halua kertoa, Prohorov sanoo.
Yksikkö on nimetty valkovenäläisen vallankumouksellisen mukaan. 1800-luvun loppupuolella Kastuś Kalinoŭski oli mukana järjestämässä epäonnistunutta kansannousua venäläisiä miehittäjiä vastaan Valko-Venäjällä.
Useimmat yksikön sotilaista eivät halua kasvojaan julkisuuteen. Se vaarantaisi heidän Valko-Venäjällä olevien sukulaistensa turvallisuuden.
Prohorov kertoo, että vaara on todellinen. Valko-Venäjällä omaisia on pidätetty ja he ovat menettäneet työpaikkojaan.
– Valko-Venäjän KGB yritti myös soluttautua yksikköömme.
Mukana kovimmissa taisteluissa
Rykmentin sotilaat osallistuvat ukrainalaisten rinnalla kovimpiin taisteluihin. Nyt pääosa joukoista on Bahmutissa.
Kiovaan tullaan harjoittelemaan ja lepäämään. Nyt tukikohdassa on myös uusia tulokkaita, jotka harjoittelevat taistelutaitoja. Yksi heistä on tullut Alaskasta.
– Elin mukavaa elämää Alaskassa, mutta entinen kotimaani kutsui, mies sanoo.
Kentän laidalla 22-vuotias Oskar seuraa toimintaa. Hänen ei tarvitse harjoitella taistelutaitoja.
Hän on juuri saanut Ukrainan sotilastiedustelun urhoollisuusmitalin.
– Olen ollut paljon rintamalla. Olin muun muassa ulkomaisten taistelijoiden kanssa, koska osaan englantia. Mitalin sain näistä operaatioista, Oskar sanoo paljastamatta liikaa.
Sotilaita yhdistää unelma demokraattisesta Valko-Venäjästä. Suurin osa on paennut Lukašenkan terroria.
Oskar osallistui suurmielenosoituksiin vuonna 2020. Hän pakeni monien mielenosoittajien tavoin Ukrainaan, kun Valko-Venäjän viranomaiset ryhtyivät vangitsemaan aktivisteja.
– Olen ikuisesti kiitollinen, että saan elää vapaasti Ukrainassa. Velvollisuuteni on puolustaa toista kotimaatani. Tämän jälkeen voimme yrittää Valko-Venäjän vapauttamista Aljaksandr Lukašenkan diktatuurista.
Lukašenka tappaa pysyäkseen vallassa
Kastuś Kalinoŭskin rykmentissä on monia, jotka ovat lähteneet Valko-Venäjältä vasta Venäjän suurhyökkäyksen alettua viime vuoden helmikuussa. Yksiköllä on värväystoimisto Puolan pääkaupungissa Varsovassa.
Prohorovin mukaan yksikköön liittyy koko ajan uusia jäseniä. Monet lähtivät Valko-Venäjältä, koska Aljaksandr Lukašenka on Venäjän tärkein liittolainen hyökkäyssodassa.
Tukikohdassa Lukašenkasta ei ole mitään myönteistä sanottavaa. Prohorovin mukaan Lukašenkan hallinto pitää Valko-Venäjää panttivankinaan yhteistyössä Venäjän kanssa.
– Lukašenka ei voi elää ilman valtaa. Hän tappaa ihmisiä pysyäkseen vallassa. Sitä hän on tehnyt jo 1990-luvulta lähtien. Vuosi 2020 osoitti kaikille, minkälainen hirmuhallitsija hän on, Prohorov sanoo.
Tavoitteena demokraattinen Valko-Venäjä
Aljaksandr Lukašenka on hallinnut Valko-Venäjää vuodesta 1994. Hänen virallinen tittelinsä on presidentti, mutta demokraattisia vaaleja maassa ei järjestetä.
Valko-Venäjällä on ollut useita rauhanomaisia protestiliikkeitä, mutta ne eivät ole onnistuneet kaatamaan Lukašenkaa.
Prohorov ei halua täsmentää, mikä on hänen visionsa Valko-Venäjän vapauttamiseksi.
– Keräämme nyt kokemusta siitä, miten voimme puolustautua sotilaallisesti. Se on tärkeää. Tavoitteena on demokraattinen Valko-Venäjä.
Ukrainan ja Valko-Venäjän kielet ovat läheiset. Alueet kuuluivat muun muassa Liettuan suurruhtinaskuntaan ennen Venäjän nousua suurvallaksi.
– Kun kävin koulua minulle opetettiin, että venäläiset ovat veljiämme. Ukrainassa olen ymmärtänyt että ukrainalaiset ovat veljiämme, eivät venäläiset. Yritämme vaalia tätä yhteyttä, sanoo Prohorov.
Rykmentin toimintaa pyörii pitkälti lahjoitusten varassa, vaikka se toimii Ukrainan puolustusvoimien alaisuudessa.
Prohorovin mukaan etenkin valkovenäläinen diaspora on tukenut toimintaa avokätisesti.
Voit keskustella aiheesta 15.3. kello 23:een saakka.