SAINT-LOUIS, SENEGAL Moussa Niang valmistaa toisella kädellä espressoa ja hoitaa toisella asiakkaan mobiilirahatilausta.
Perjantai-iltapäivänä Niangin kahvilan ovi käy vähän väliä. Ranskalaiset naiset kehuvat kahvia.
Pian kahvinhimoisia asiakkaita saapuu lisää, Niang uskoo.
– Kaasuala tuo kaupunkiin työntekijöitä. Tänne on alkanut jo tulla paljon yrityksiä, hän sanoo.
Näin uskoo täällä moni: koko Saint-Louis’n pikkukaupunki muuttuu, kun maakaasu alkaa virrata mereltä vedetyissä putkissa.
Kaasua noutamaan saapuu laivoja kaukaisista maista, ehkä myös Euroopasta.
Se johtuu osin Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainassa. Energiakriisi on pakottanut Euroopan maita etsimään nopeasti uusia kumppaneita Venäjän kaasua korvaamaan.
Sota on kääntänyt tilanteen päälaelleen.
Vielä hetki sitten EU-maat luennoivat ilmastopäästöjen vähentämisestä. Monet niistä lupasivat (siirryt toiseen palveluun), että eivät enää investoi uusiin fossiilienergian hankkeisiin muualla maailmassa.
Toisin kävi.
Senegalissa on vieraillut Saksan liittokansleri Olaf Scholz viime keväänä (siirryt toiseen palveluun) ja Puolan presidentti syksyllä. Myös muun muassa Italia, Ranska ja Portugali ovat olleet apajilla (siirryt toiseen palveluun).
Samalla Eurooppaa on syytetty uudesta energiakolonialismista. Euroopan maat haluavat käyttää Afrikkaa ”bensa-asemana”, kuten muun muassa kenialaisen ajatushautomon johtaja sanoi (siirryt toiseen palveluun).
Barista Moussa Niang sanoo, ettei tiedä riittävästi siitä, mitä Senegal on luonnonvaroistaan muiden kanssa sopinut. Mutta hän muotoilee diplomaattisesti näin:
– Uskon, että Senegal tekee kaikkensa, jotta kaasu ja öljy hyödyttävät kansaa.
Senegalista ei tule uutta Dubaita. Siihen kaasu- ja öljyvarannot eivät riitä.
Sen kaasu ei myöskään täytä lähimainkaan Euroopan tarpeita: pian aloittavan kentän vuosituotanto vastaa alkuvaiheessa noin neljää prosenttia Saksan kulutuksesta.
Mutta Senegal ottaa mielellään eurooppalaisia kumppaneita, samoin kuin monet muut Afrikan valtiot. Ne haluavat kasvattaa kaasuntuotantoaan ja etsivät rahoittajia hankkeilleen.
Ne myös sanovat, että nyt on Afrikan vuoro vaurastua.
Senegalin presidentti on ollut yksi Afrikan oikeuksien äänekkäimmistä puolustajista.
Presidentti Macky Sallin mukaan (siirryt toiseen palveluun) monet teollisuusmaat ovat saastuttaneet menemään vuosikausia ja silti niillä on ollut otsaa esittää, että muut eivät saisi pyrkiä käyttämään öljyään ja maakaasuaan.
Senegalin hallitus lupaa, että kaasun myötä maa kokee muodonmuutoksen.
18 miljoonan ihmisen valtio on suhteellisen köyhä. Nyt siitä tulee omavarainen energian suhteen, se teollistuu ja vaurastuu myymällä kaasua ulkomaille, hallitus sanoo. Jokaiseen kotiin saadaan pian sähköt.
H-hetken pitäisi olla tämän vuoden lopulla. Silloin kaasuntuotannon on määrä alkaa Saint-Louis’n kaupungin edustalla, sanoo kaasukenttää operoiva brittiyhtiö BP.
Toiveikas viesti on mennyt perille myös keskustan lukiossa.
Rama Boye, 18, käy lukion toista luokkaa. Moni hänen ystävistään tietää jo varmasti, mille alalle tähtää opiskelemaan koulun jälkeen.
Ystävien käsitys on, että pian Senegalissa aletaan rekrytoida kaasu- ja öljyinsinöörejä.
– Luonnontieteet eivät ole täällä poikien juttu. Niitä opiskelevat meillä enimmäkseen tytöt, Boye sanoo.
Kaasun ja öljyn sopimuksiin ja hallinnointiin Senegalissa liittyy paljon yksityiskohtia, joita ei ole julkistettu.
Myös Saksan hallitus on ollut haluton kertomaan (siirryt toiseen palveluun), mitä Senegalin kanssa oikeastaan on sovittu. Saksassa ilmastoaktivistit ja osa poliitikoista ovat arvostelleet kumppanuuden hieromista Senegalin kanssa.
Yle ei saanut Senegalin energiaministeriöstä haastattelua useista yrityksistä huolimatta.
Haastattelu ei onnistunut myöskään energiayhtiö BP:n kanssa. Yhtiö ei suostunut Ylen pyyntöön käydä tuotantolaitoksissa, joissa nesteytettyä maakaasua tullaan valmistamaan. Eikä Yle päässyt tutustumaan kehityshankkeisiin, joita BP on kertonut (siirryt toiseen palveluun) Saint-Louis'ssa tukevansa.
Tapaaminen kaupungin johdon kanssa kuitenkin järjestyy.
Apulaispormestari Lamine Ndiaye ottaa vastaan työhuoneessaan kaupungintalossa presidentin kuvan alla. Hän sanoo, että perustuslain mukaan luonnonvarat kuuluvat kansalle.
– Kun kaasuntuotanto alkaa, Saint-Louis’n jokaisen kotitalouden tulot nousevat, Ndiaye sanoo.
Tämä kehitys on hänen mukaansa jo alkanut, kun kaasulaitoksen työntekijät käyvät kaupungilla ravintoloissa ja ostoksilla. Kaupunkiin investoidaan ja rakennetaan, jolloin syntyy työpaikkoja, Ndiaye sanoo.
Senegalissa odotuksia nostaa se, että monen talous on entistä tiukemmalla.
Ensin korona ja sitten sota Ukrainassa ovat tehneet täälläkin elämästä kalliimpaa. On perheitä, jotka syövät vain kerran päivässä tai ovat joskus kokonaan syömättä.
Paikallistelevision toimittaja arvioi, että moni tulee pettymään.
Osa poliitikoista yrittää huiputtaa äänestäjiä kaasulupauksilla, toimittaja Moustapha Seck sanoo.
– He sanovat, että jos annat meille mahdollisuuden jatkaa, teistä tulee rikkaita. Mutta jos kiirehditte vaihtamaan johtajat, kaikki haihtuu ilmaan, Seck kuvaa.
Senegalissa arvuutellaan parhaillaan, aikooko presidentti Macky Sall yrittää ensi vuoden vaaleissa kolmannelle kaudelleen perustuslain vastaisesti. Presidentillä on suosiota, mutta jatkokaudelle pyrkiminen ei monen mielestä käy. Se saisi mielenosoittajat kaduille.
Sall toivoo kaasusta valttia presidenttipelissä.
Moustapha Seck johtaa Saint-Louis’ssa yksityistä Ndar Media TV -uutismediaa. Hänen mukaansa suuri osa ihmisistä ei hahmota kaasuhankkeen kokonaisuutta.
Monet nuoret on kyllästetty jo ennakkoon vaurastumispuheella, joka ei ole ihan kohdillaan, Seck sanoo.
Pieni eliitti pystyy asemansa tai kykyjensä takia hyötymään kaasuntuotannosta ja valmistautuu siihen täyttä häkää. Ja sitten on niitä, jotka ajattelevat, että hyödyt menevät jonnekin aivan muualle.
Yksi heistä on Senegalin nuorten ilmastoliikkeen perustaja.
Kaasusta hyötyy lähinnä energiayhtiö BP osakkeenomistajineen.
– Ja täällä vain pieni joukko ihmisiä, joita kutsun Senegalin oligarkeiksi.
Näin sanoo Yero Sarr, 22. Fridays for Future -liikkeen kotimaassaan käynnistänyt Sarr ajattelee, että Senegal jää kaasusta monin tavoin tappiolle.
Yksi niistä on kalastus. Se on suoraan ja välillisesti miljoonien ihmisten elinkeino, ja kala on tärkeä proteiinin lähde. Merelle rakennetut tuotantolaitokset haittaavat kalastusta, ja kaasun- ja öljynporaus voi vahingoittaa ekosysteemejä, Sarr sanoo.
Kaikkein tärkein syy pysäyttää kaasuhanke olisi Sarrin mukaan kuitenkin ilmastonmuutos.
Senegal tulee kärsimään rankasti ilmaston lämpenemisestä, vaikka se ei ole kuulunut suuriin saastuttajiin. Se ei välttämättä saa riittävästi tukea haittoihin sopeutumiseen, Sarr sanoo.
Mutta kyse ei ole vain Senegalista.
– Kaasuntuotanto on ristiriidassa niiden ilmastotoimien kanssa, joista olemme maailmassa yhdessä sopineet, Sarr sanoo.
Ilmastonmuutos ei ole Senegalissa vielä kovin suuren joukon huolenaihe. Esimerkiksi Fridays for Future -liikkeessä on vain muutama kymmenen aktiivia. Ihmisten arjessa on yhä niin paljon muita kiireellisiä ongelmia, Sarr tulkitsee.
Vaikka Senegalilla olisi nyt tuhannen taalan paikka rikastua, Sarrin mukaan Afrikka ei voi vaurastua yhtä itsetuhoisesti kuin länsimaat aikoinaan.
Hän toivoo, että Saksa ja muut Euroopan maat auttaisivat Senegalia ennen kaikkea rakentamaan lisää uusiutuvaa energiaa. Senegalissa on aurinko- ja tuulivoimalle erinomaiset olot.
– Ei tehdä samoja tyhmyyksiä kuin muut. Ei valita sellaisia energiamuotoja, jotka uhkaavat vahingoittaa meitä kaikkia.
Juttua varten on haastateltu myös muun muassa asiantuntija Aida Diopia Natural Resource Governance Institute -tutkimuslaitoksesta.
Maailmanpolitiikan arkipäivää -podcastissa kerrotaan lisää Senegalista ja Euroopan kaasunälästä:
Kuuntele myös podcast, jossa seurataan neljän Saint-Louis'n kaupungissa asuvan nuoren naisen elämää:
