– Moni äänestäjä hahmottaa heikosti poliittisen puheen ja yhteiskunnallisten kysymysten välistä yhteyttä, sanoo erikoistutkija Kimmo Elo.
Elo kartoittaa sitä, miten hyvin ihmiset pysyvät kärryillä päättäjien puheista, ideologiasta ja päivänpolitiikasta.
Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen tutkija sanoo, että heikentynyt kyky hahmottaa ajankohtaisia keskusteluja torppaa myös osallistumista päätöksentekoon ja rapauttaa demokratiaa.
Elon katse on demokratian ytimessä. Hän sanoo, että suurin ongelma ei ole ihmisten tietämättömyys, vaan itse politiikan vaihtoehdottomuus ja vieraantuminen kansasta. Yksi ainoa tapa kertoa yhteisistä asioista ei juuri houkuta kiinnostumaan politiikasta.
– Ihmiset, jotka eniten tarvitsisivat politiikkaa, eivät ymmärrä päätöksentekoa. He eivät osallistu edes äänestämällä. Vaarana on, että politiikka vinoutuu, jos sitä aletaan vain tehdä tietävien ehdoilla.
Turkulainen Jouni Kettunen kertoo saman kuin tutkija. Kettunen pohtii esimerkiksi vaalikeskusteluissa päällimmäisenä jylläävää puhetta taloudesta.
– Puhutaan isoista numeroista ja valtiotasolla. Keskustelu ei välttämättä ole kauhean lähellä tavallista kansalaista. Miljardit eivät konkretisoidu meille.
Kettusen mielestä poliitikkojen puheessa asioiden kiertely saa sanoman vääntymään vaikeaselkoiseksi.
– Puhutaan paljon, mutta asian ydin on hieman vieressä. Se vaatii tulkintaa.
Voiko ihminen ”äänestää väärin”?
Kimmo Elo sanoo, että poliittisessa keskustelussa yhteiskunnan suuretkin kysymykset jäävät monelta pimentoon.
– Kun ihmisellä ei ole kykyä yhdistää, puhummeko nyt ilmastonmuutoksesta, turvallisuuspolitiikasta vai sote-uudistuksesta, koko asian informaatio jää irralliseksi. Ideologioita puheen taustalla ei ehkä tunnisteta.
Kun puhutaan termein, joita ihmiset eivät ymmärrä, lisää se ihmisten turhautumista.
– Meillä on erilaisia kriisejä ja isoja haasteita. Jos ihmiset eivät enää hahmota asioiden välisiä yhteyksiä, haihtuu kyky nähdä, millaisia ratkaisuja haluaisi päättäjien valitsevan.
Pelkkää ”häbäläbäbälää”?
Turun torilta tavoitettu äänestäjä Terho-Matti Hämeenkorpi nauraa ja sanoo, ettei katso vaalipaneeleja.
– En seuraa vaalikeskusteluja. Verenpainelääkitykseni on kohdallaan!
Hämeenkorpi sanoo, että poliittinen puhe on ”mitäänsanomatonta jargoniaa”.
– Se on enimmäkseen sellaista pyörittelyä ja häbäläbäbälää. Todellisia ongelmiahan väistellään. Pidemmät puheet ovat vaikeaselkoisia, lyhyemmät iskulauseita, joilla ei ole minkäänlaista katetta.
Tutkijat haluavat selättää ymmärtämisongelmaa uusin keinoin. Ihmiset saavat vastata verkkokyselyyn, jolla kartoitetaan ihmisten kykyä tunnistaa eri puolueiden puhujien puoluekanta.
Tutkijat hakevat verkkotekstien ja puheen vertailuaineistoksi ihmisten luokittelemaa dataa eduskuntapuheista. Tavoitteena on opettaa tietokonetta tunnistamaan poliittisia ideologioita käyttämällä apuna poliitikkojen puhetta täysistunnoissa.
– Puolueen tunnistaminen puheesta ei ole aina ihan helppoa. Mutta tähän mennessä tuloksista näkyy, että vasemmisto–oikeisto-jako sentään hahmotetaan melko hyvin.
Nukkuvien puolueeseen kasvetaan
Nuorilla poliittisen puheen ymmärtäminen ja seuraaminen on vahvoissa kytkyissä kotitaustaan. Koulun vaikutus ei ole niin korjaava kuin on oletettu, kertoo Kimmo Elo.
Nuoret äänestävät ja osallistuvat poliittiseen keskusteluun todennäköisimmin, jos kodissa puhutaan yhteiskunnallisista asioista.
– Jos edes toinen vanhemmista käy äänestämässä, se lisää hyvin paljon todennäköisyyttä sille, että nuori äänestää ensimmäisissä vaaleissaan. Puhutaan paljon äänestäjäksi kasvamisesta, mutta yhtä lailla nuori voi kasvaa nukkuvien puolueeseen.
Turkulainen Klara Fäld kertoo olevansa kiinnostunut politiikasta ja yhteiskunnallisesta päätöksenteosta.
– Kotona on aina seurattu uutisia ja puhuttu myös politiikasta. Sieltä kai kiinnostus on peräisin.
Klara Fäld käyttää apuna ehdokasvalinnassaan vaalikonetta.
– Tykkään täyttää niitä ja katsoa, mitä ne ehdottavat. En toki seuraa suoraan suositusta. Selailen vähän myös, mitä mieltä ehdokkaat ovat ja miten he perustelevat mielipiteitään.
Tutkija Kimmo Elo sanoo, että vaalikoneiden merkitystä on vaikeahko tutkia vaalisalaisuuden vuoksi.
– Vaalikoneet ovat varmasti lisänneet sitä, että päädytään ehdokkaaseen, mitä kone ehdottaa, Elo arvioi.
Elo sanoo myös, että sosiaalisen median vaikutus ja vaara disinformaation levittämiseen on lisääntynyt.
– Politiikan tekstithän ovat yksi informaation ja vaikuttamisen muoto. Jos ihminen ei pysty kovin hyvin hahmottamaan, että puhuuko toinen totta vai onko tässä jollain tavoin sekoitettu faktaa ja fiktiota, niin luonnollisesti se vaikuttaa vastaanottajan päässä.
Elo varoittaa vielä ilmiöstä, jota kutsutaan deep fake -teknologiaksi. Siihen voi langeta oivallakin politiikan tuntemuksella.
– Uhka on aidolta vaikuttavat disinformaatio- tai huijausvideo – yksi tunnetuimmista esimerkeistä on Barack Obamaan liittyvä deep fake -video.
- Oletko jo päättänyt, ketä äänestät? Jos et, Ylen vaalikone auttaa!