Norjan Vikersundissa tehdään tänään mäkihyppyhistoriaa, kun naishyppääjät kilpailevat ensimmäistä kertaa lentomäessä. Kilpailijoita on mukana 15, joista yksi on Suomen Jenny Rautionaho.
Vikersund on osa Norjassa kisattavaa Raw Air -kiertuetta, mutta kyseessä ei ole maailmancupin osakilpailu. Vikersundin kisaan pääsi mukaan kiertueen 15 parasta.
26-vuotias Rautionaho on ottanut harjoituksissa tuntumaa Vikersundin lentomäkeen.
– Vähän tuntemattomaan mennään, mutta samalla lailla sieltä pitää hypätä kuin mistä tahansa mäestä, Rautionaho toteaa.
Yle Urheilun asiantuntija ja omalla urallaan myös lentomäessä viihtynyt Janne Ahonen sanoo, että ensimmäisessä naisten lentomäkikisassa mennään kohti tuntematonta.
Vikersundissa on nähty isoja eroja miesten kisoissa. Ahosen mukaan 15 urheilijaa on otollinen määrä naisten koitokseen.
– Varsinkin Vikersundin mäki on sellainen, että siellä tulee ihan hirvittäviä eroja hyvän ja heikomman hyppääjän välillä. Jos maailmancupin vakioporukka olisi mukana, parhaat hyppäisivät esimerkiksi 220 metriä ja heikommat jäisivät alle sataan metriin.
– Nyt kun on vain 15, erot pysyvät paremmin aisoissa.
Lauantaina harjoituksissa ensimmäisenä naisena historiassa 200 metrin yli onnistui lentämään slovenialainen Ema Klinec, 24, jonka hyppy kantoi 203 metriä.
Pisimmälle liiteli kuitenkin vasta 19-vuotias kanadalainen Alexandria Loutitt. Hänen paras hyppynsä kantoi 222-metriin, mikä oli luonnollisesti naisten maailmanennätys.
Loutitt tunnelmoi NRK:lle hyppäämistä ”taianomaiseksi”.
– Lentomäkeen pääseminen on ollut meille pitkä taistelu. Koko porukka, joka pääsee tekemään tätä yhdessä, on uskomattoman onnellinen ja juhlimme ryhmänä, kun joku hyppää hyvin. Tällaisia hetkiä ei unohda koskaan.
Rautionaho pääsi kolmella testikierroksella pisimmälle viimeisellä yrityksellään, mutta ponnistus ei vielä osunut. Hän pääsi 147 metriin.
”Aina uutta”
Lentomäestä hyppääminen on mäkihypyssä selvästi marginaalissa. Miesten maailmancupissa kisoja on 2–3 kappaletta kaudessa.
Lentomäkiä on Euroopassa vain viisi. Lajin maailmanmestaruuskisat järjestetään kahden vuoden välein.
Ahonen sanoo, että lentomäkihyppäämiseen ei totu ikinä tarpeeksi.
– Sieltä hypätään ne pari kisaa, sitten on kymmenen kuukautta taukoa ja hypätään taas pari kisaa. Se on siinä mielessä aina uutta.
Ahosen mukaan lentomäestä hyppääminen vaatii ennen kaikkea luottoa omaa hyppäämistä kohtaan. Tekniikan pitää olla kunnossa.
– Kun sinne menee ensimmäistä kertaa, pitää luottaa siihen, että keulalla pystyy tekemään samat asiat mitä suurmäessä. Jos lähtee varomaan, siitä voi tulla vaarallista.
Ahosen mukaan pienikokoiselle hyppääjälle lentomäki on isompi haaste.
– Kaikki voimat ja vastukset ovat naisille rajumpia johtuen heidän pienemmästä ja kevyemmästä koostaan. Kun sieltä on aiemmin hypännyt, totta kai joku mielikuva on olemassa. Pitää vain olla luottamus tekemiseen.
Norjalaisten ME-talkoot
Ahonen voitti lentomäessä muun muassa neljä henkilökohtaista MM-mitalia. Lentomäkikisan aikana hän ei miettinyt sijoituksia.
– Keskittyi ja kunnioitti mäkeä. Tiesi, että kun asiat tekee hyvin, on mahdollisuus menestyä.
Ahonen kertoo, että lentomäkihyppääminen on muuttunut vuosien saatossa mäen profiilien takia. Ennen vanhaan hyppääjät tulivat todella korkealta.
Myös vauhdit ovat hidastuneet.
– Kun profiilit ovat muuttuneet, hypätään enemmän eteenpäin. Missään vaiheessa hyppyä ei olla niin korkealla kuin ennen vanhaan. Nykyään on enemmän pintaliitoa. Kun suksista ja puvuista tuli liitävämpiä, hypätään hiljaisemmalla vauhdilla kuin silloin, kun hyppäsin ensimmäisiä kertoja.
Kaudella 2004–2005 Planicassa Ahonen kaatui 240-metrisen hypyn päätteeksi. Se olisi ollut uusi maailmanennätys.
Nykyistä maailmanennätystä pitää hallussaan Itävallan Stefan Kraft. Hän leiskautti 253,5 metriä vuonna 2017 juuri Vikersundissa.
Vuodesta 2005 lähtien on nähty kymmenen maailmanennätystä. Niistä seitsemän on norjalaisen tekemiä. Heitä ovat Tommy Ingebrigtsen, Björn Einar Romören, Johan Remen Evensen, Anders Fannemel sekä Robert Johansson.
– Norjalaiset ovat olleet perinteisesti hyviä lentomäessä. He vievät hyppyä vahvasti eteenpäin. Sellainen tekniikka toimii lentomäessä. Esimerkiksi saksalaiset hyppäävät ei niin eteenpäin menevällä tekniikalla, minkä takia he eivät pärjää lentomäessä niin hyvin.
Miten tekniikka soveltuu?
Suomalaisen naismäkihypyn pioneeri Heli Pomell sanoo, että lentomäen kisa on tullut naisille yllättävän nopeasti. Hän muistuttaa, että on vain kaksi vuotta siitä, kun naiset kisasivat MM-tasolla ensimmäisen kerran suurmäessä.
– Kärki varmasti hyppää ihan hyvin. Osalla tekniikka on sellainen, että se soveltuu pienempään mäkeen paljon paremmin.
Pomellin mukaan lentomäessä erot voivat olla nykyiselläkin joukolla todella isoja.
– Erot ovat tasoittuneet huomattavasti. Mutta kisa näyttää, onko lentomäki oikea ratkaisu. Ehkä muutaman vuoden olisi voinut hypätä vielä suurmäessä ja mennä sitten lentomäkeen, kun tekniikka on hioutunut.
