Hyppää sisältöön

Tuntuuko, ettei aika tai fiilis riitä liikunnan harrastamiseen? Nämä syyt nousivat esiin, kun tutkijat selvittivät liikunnan esteitä

Lähiöasukkaiden liikkumista selvittäneen tutkimuksen mukaan liikunnan esteiden poistamiseen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Esimerkiksi aukioloajat tai lajiopastus voivat olla ratkaisevia.

Ihmisiä luistelemassa tekojääradalla Tapiolassa Espoossa.
Liikunnan harrastamisen esteenä voi olla niin ajanpuute kuin vaikkapa ulkopuolisuuden tunne. Kuvituskuva. Kuva: Henrietta Hassinen / Yle
Elisa Kallunki

Hienojen liikuntapaikkojen rakentaminen tai uusimmat laitteet eivät riitä siihen, että vähän liikkuvat ihmiset lisäävät liikunnan harrastamista.

Yhdenvertainen liikunnallinen lähiö -tutkimushankkeen mukaan olisi sen sijaan kiinnitettävä nykyistä enemmän huomioita liikunnan esteiden poistamiseen.

– Lähellä voi sijaita hyvä lähiliikuntapaikka tai vaikka pallokenttä. Voidaan kuitenkin kokea, ettei tämä ole minunlaisiani varten ja että täällä on vain tietynlaisia käyttäjiä. Mietitään, uskallanko mennä tai miten tätä lajia harrastetaan, sanoo dosentti Petteri Muukkonen Helsingin yliopistosta.

Helsingin yliopiston ja Jyväskylän yliopiston tutkimushankkeessa kartoitettiin esimerkkilähiöiden, Helsingin Kontulan ja Jyväskylän Huhtasuon, avulla asukkaiden mahdollisuuksia yhdenvertaiseen liikunnan harrastamiseen.

Tutkimuksessa suurimmiksi esteiksi asukkaiden liikunnan harrastamiselle nousivat ajanpuute tai alavireinen mieliala, johon liittyi motivaation puute. Liikunnan esteet ovat hyvin yksilöllisiä ja paikallisia.

Eniten esteitä liikunnan harrastamiseen kokevat esimerkiksi vieraskieliset, yksinhuoltajat, ruuhkavuosiaan elävät nuoret aikuiset sekä pienituloiset ja työttömät.

Hinta tai vaikka valaistus voi ratkaista liikkumaan lähtemisen

Uusien liikuntapaikkojen rakentamiseen satsaaminen palvelee Petteri Muukkosen mukaan etupäässä liikuntaseuroissa harrastavia ja niitä, jotka jo ennestään ovat aktiivisia liikkujia. Sen sijaan vähän liikkuvien ihmisten liikunnan lisäämiseen tarvitaan muunlaisia keinoja.

– Ensinnäkin pitäisi aina paikallisesti tunnistaa, mitä liikunnan harrastamisen esteet ovat, Petteri Muukkonen sanoo.

Kuten esteet, myös ratkaisut ovat paikallisia. Tutkijat listaavat yleisiä keinoja, joita tulisi ottaa huomioon liikuntapaikkoja suunniteltaessa ja liikuntamahdollisuuksia tarjottaessa, jotta myös liikunnallisesti passiiviset lähtisivät liikkumaan.

Esimerkiksi liikuntapaikoille pääsemisen ei pitäisi olla pelkän yksityisautoilun varassa, vaan harrastamaan olisi hyvä päästä erilaisilla kulkutavoilla.

Samoin liikuntapaikkojen aukioloajoissa ja ulkoliikuntapaikkojen valaistuksessa olisi hyvä huomioida myös vuorotyötä tekevien tarpeet.

– Voi olla vaikka niin, että valot sammuvat reitiltä kello 21 ja alueella asuisi vuorotyöläisiä, jotka tykkäisivät käydä kävelyllä kello 23, mutta valot on jo sammutettu, Petteri Muukkonen sanoo.

Tärkeää olisi kiinnittää huomiota myös harrastamisen kustannuksiin, sillä liikkumisen esteet ovat monesti myös taloudellisia. Myös liikuntarajoitteisten mahdollisuudet liikkua pitäisi huomioida. Olennaista on myös esimerkiksi tiedottaa alueen liikuntamahdollisuuksista ja tarjota lajiopastusta.

Liikunnan esteiden ratkominen vaatii yhteistyötä

Liikunnan harrastamisen esteiden ratkominen voi vaatia monien tahojen yhteistyötä. Jos haluttaisiin järjestää esimerkiksi maahanmuuttajatytöille skeittiopastusta, voidaan joutua miettimään hyvin konkreettisten asioiden ratkomista, Petteri Muukkonen kuvailee.

– Pitää ensin opastaa, miten skeitataan, mistä saadaan skeittilautoja lainaan ja miten nuoret pääsevät skeittipuistoon. Asiat ovat hyvin paikallisia eikä sama ratkaisu välttämättä toimi naapurikaupungissa.

Lisäksi olisi otettava huomioon, että liikuntaa halutaan harrastaa myös vaikkapa lähiluonnossa, pihoilla ja kotona, eikä vain rakennetuissa ja huolletuissa liikuntapaikoissa.

Ketään ei voi pakottaa liikkumaan, mutta kynnystä voi madaltaa

Suomalaisten liikkuminen on monien tutkimusten mukaan liian vähäistä. Esimerkiksi tällä viikolla julkaistun tutkimuksen mukaan suomalaisten miesten kestävyyskunnon heikentyminen uhkaa jo heidän toimintakykyään.

Jo viisikymppisten fyysinen toimintakyky on vaakalaudalla – suomalaismiesten kestävyys on heikentynyt vuosikymmeniä eikä loppua näy

Lähiöliikuntatutkimuksen mukaan harrastamisen kynnystä on mahdollista madaltaa.

– Ketään ei voi tietenkään pakottaa liikkumaan. Yhä useammalle voi kuitenkin tarjota mahdollisuuden harrastaa liikuntaa poistamalla rakenteellisia tai sosiaalisia esteitä, joita yksilöt eivät itse pystyisi purkamaan, Petteri Muukkonen sanoo.

Vuosien 2020–2022 aikana toteutettuun Yhdenvertainen liikunnallinen lähiö -hankkeeseen kuului muun muassa työpajoja, puhelinhaastatteluita ja liikuntapaikkojen havainnointia.

Yle Areena: Miten liikuntamotivaatio pysyy yllä? (4.9.2022)

Suosittelemme sinulle