Pimenevässä illassa ihmiset pysähtyvät sovitulle paikalle, ottavat esiin sinikeltaiset lippunsa ja kylttinsä. Hiljaisuuden rikkoo huuto ”Slava Ukraini”, samassa ilmoille kajahtaa vastaus ”Heroyam Slava” – Kunnia Ukrainalle, kunnia sankareille.
Joka tiistai viime vuoden helmikuusta lähtien Mannerheimin patsaan juurelle on kokoontunut kymmenkunta ihmistä osoittamaan mieltä Venäjän hyökkäyssotaa vastaan. Sinnikkäät mielenosoittajat haluavat pitää asian pinnalla. Ukrainassa taistellaan yhä.
Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on kestänyt yli vuoden, jonka aikana on paljastunut räikeitä sotarikoksia; siviilien systemaattista kiduttamista ja joukkohautoja.
”Haluamme näyttää, kuinka ukrainalaisia murhataan joka päivä, vaikka elämä muualla Euroopassa vaikuttaisikin normaalilta.”
Mielenosoituksissa käyvä ukrainalainen Olena
Mielenosoituksissa käy ukrainalaisten lisäksi suomalaisia, inkeriläisiä, venäläisiä ja vaihtelevasti väkeä myös muista maista. Tässä jutussa kolme sotaa vastustavaa mielenosoittajaa kertoo, miltä mielenosoittaminen tuntuu.
Turvallisuussyistä ukrainalaiset Milana ja Olena eivät esiinny tässä jutussa oikeilla etunimillään. Venäläinen Alex esiintyy ainoastaan etunimellään.
Mielenosoitus Mannerheimin patsaalla 29.11.2022
”En pystynyt puhumaan, saatika huutaa”
Varhain torstaiaamuna 24. helmikuuta 2022, kun Venäjä laukaisi ensimmäisen ohjuksen Ukrainaan, Olenan puhelin soi. Soittaja oli vanha luokkakaveri, joka kertoi sodan syttyneen.
– Mitä siinä kohtaa voi tuntea? Tunsin pelkoa. Tunsin oloni halvaantuneeksi. En voinut muuta kuin itkeä. Onneksi kumppanini oli silloin kanssani. Soitin vanhemmilleni ja tietenkin Milanalle, joka oli vielä Ukrainassa. Helpotuksekseni kaikki vastasivat ja olivat kunnossa. Kukaan ei tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuu, hän muistelee.
Jo saman päivän iltana järjestettiin ensimmäinen mielenosoitus Helsingissä. Sodan kylmään todellisuuteen heränneet ihmiset kokoontuivat Mannerheimin patsaan juurelle ymmällään siitä, mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä, tuntea tai ajatella.
Olena kertoo Facebookin suositelleen hänelle Suomessa toimivan Ukrainalaisten yhdistyksen järjestämää tapahtumaa Stop the war in Ukraine.
– Olin ihan shokissa siitä, kuinka moni oli tullut paikalle. En tuntenut sieltä ketään, vaikka olen asunut täällä jo jonkin aikaa. En ole kokenut tarvetta tavata ihmisiä samasta maasta, hän muistelee.
Hersonissa helvetti irti
Venäjä miehitti Olenan ja Milanan kotikaupunkia Hersonia kahdeksan kuukauden ajan. 11. marraskuuta 2022 Ukrainan joukot saivat kaupungin takaisin hallintaansa.
Miehityksen aikana kaikesta oli pulaa, ruuasta, lääkkeistä ja hygieniatuotteista. Kaupat uskaltautuivat auki vain pariksi tunniksi päivässä. Niihin jonotettiin pelosta kankeina sotilaiden marssiessa kaduilla, Milana kertoo.
Milana työskenteli miehityksen aikana Hersonin keskussairaalassa lääkärinä. Sairaalaa ympäröi Venäjän armeijan miehittämä hallintorakennus. Milana muistelee, kuinka sotilaat tunkeutuivat sairaalaan tarkastamaan puhelimia ja ihmisiä katosi.
Ukrainalaisista ja kansainvälisistä juristeista koostuva Mobile Justice -tutkijaryhmä on Hersonin vapautuksen jälkeen saanut selville tietoja siviilien laajamittaisesta kidutuksesta kahdessakymmenessä Venäjän hallinnon ylläpitämässä kidutuskeskuksessa.
Tilanteen käydessä päivä päivältä pahemmaksi Ukrainan hallitus ohjeisti kaikkia niitä lähtemään, jotka siihen pystyvät. Milana kuuli kollegansa kanssa kylästä, jonka kautta olisi mahdollista päästä pois Hersonista hengissä.
– Poistimme kaikki kuvat ja viestit, jotka olisi voitu lukea Venäjä vastaisiksi. Jos he löysivät materiaalia, joka nähtiin Ukrainan tukemiseksi, sinut voitiin viedä vankilaan tai tehdä mitä tahansa. Olimme kuulleet aiemmin pois yrittäneiltä, että moni oli kaapattu näin, Milana muistelee.
Ensimmäisellä yrityksellä seurue jonotti satojen autojen letkassa viisi tuntia, minkä jälkeen tarkastuspisteen sotilaat avasivat tulen autoja kohti ja käskivät palamaan kaupunkiin.
Ei ollut olemassa sääntöjä, milloin saisi poistua tai mitä kautta. Piti vain yrittää. Seuraavana päivänä onni oli heidän puolellaan ja seurue pääsi pois kaupungista.
Kesällä 2022 Olena sai houkuteltua ystävänsä yhteiselle lomalle Puolaan, ja sieltä Suomeen. Milana on käynyt sodan vastaisissa mielenosoituksissa Suomeen saapumisestaan asti.
Kynttilämielenosoitus Senaatintorilla 24.2.2023
”Venäläisenä on velvollisuuteni vastustaa sotaa”
Venäläinen Alex on osalllistunut mielenosoituksiin sodan ensimmäisistä päivistä lähtien Ukrainan lippu harteillaan.
Hän kertoo kritisoineensa valtion touhuja jo teini-ikäisenä. Asuessaan vielä Venäjällä Alex vaikutti oppositioliikkeessä ja osallistui Putinin presidenttiyttä ja Krimin valloitusta vastustaviin mielenosoituksiin.
”Sananvapautta ei Venäjällä ole”
Alex
Venäjällä propagandakoneisto on vahva ja kansalaisyhteiskuntaa valvotaan tarkasti, mikä tekee mielipiteenilmaisusta jopa hengenvaarallista. Alex koki tämän henkilökohtaisesti vuonna 2014 vastustaessaan Krimin valloitusta.
– En mene yksityiskohtiin, mutta sanotaan, että autoimme salaa ukrainalaisia ja sen takia minua ammuttiin selkään. Se ei ollut onneksi oikea luoti vaan kumiluoti. Muuten olisin kuollut, Alex kertoo.
Venäjän ”erikoisoperaation”, eli Ukrainan hyökkäyssodan myötä sanan- ja medianvapaus on kiristynyt ennenäkemättömiin mittasuhteisiin. Venäjän duuma hyväksyi maaliskuussa 2022 lain, joka mahdollistaa jopa 15 vuotta vankeutta ”armeijaa koskevien valeuutisten levittämisestä”. Näin sodan kutsumisesta sodaksi tehtiin laitonta.
Venäläisen ihmisoikeuksia tarkkailevan ja puolustavan OVD-info -järjestön mukaan viimeisen vuoden aikana on myönnetty noin 6 000 sakkoa armeijan halventamisesta ja lähes 500 ihmistä on syytettynä oikeudessa sodan vastaisen asemansa takia.
Jo Alexin vaikuttaessa Venäjällä mielenosoittajia vangittiin milloin mistäkin syystä.
– Kerran sain sakon, jonka summa oli 0 ruplaa, kadun ylittämisestä väärästä kohtaa. Nykyään kaikesta mielenosoittamisesta joutuu vankilaan, Alex kertoo.
Ratkaiseva postaus
Sota Ukrainassa on somesota. Kirjaimellisesti muutamassa sekunnissa siitä, kun jotakin tapahtuu, voi tapahtumista lukea viestipalvelu Telegramista.
Alex aloitti sosiaalisen median käytön varsinaisesti vasta muutettuaan Suomeen 30-vuotiaana. Venäjällä Alex pyrki piilottamaan poliittiset mielipiteensä sosiaalisessa mediassa, koska se olisi ollut liian vaarallista.
Sodan ensimmäisenä päivänä Alex teki tulevaisuutensa kannalta peruuttamattoman päätöksen. Hän jakoi Instagram-postauksen Ukrainan tueksi, omalla nimellään ja kasvoillaan.
– Aloin jakaa telegramista uutisia instagram-tililläni käännösten kanssa, jotta seuraajani saisivat tietää, mitä Ukrainassa oikeasti tapahtuu, Alex kertoo.
Julkisten kannanottojensa takia Alex ei voi enää palata kotimaahansa. Maassa, jossa sodan kutsuminen sodaksi on laitonta, Alexin sosiaalisessa mediassa julkaisemista sisällöistä voitaisiin langettaa vuosien vankeustuomio.
”Imperialistisen ajattelumaailman muuttamiseen menee useampi sukupolvi. Siksi Venäjän on hävittävä sota.”
Alex