Joukko urheilijoita pinkaisee kohti seinämäisen jyrkkää laskettelurinnettä. Liike näyttää juoksulta, mutta jaloissaan naisilla on sukset. Vuorenrinnettä kiivetään ylös kilometritolkulla – tämä laji vaatii äärimmäistä hapenottokykyä, lihaskestävyyttä ja sinnikkyyttä.
Ensimmäinen nainen maalissa on itävaltalainen Sarah Dreier, joka taittoi 2,2 kilometrin matkan vajaassa 24 minuutissa. Nousumetrejä kertyi peräti 600 – tv-kuvissa ei rinteen todellinen jyrkkyys pääse oikeuksiinsa, mutta teräskuntoisten naisten reaktiot maalissa kertovat, että koville otti.
Tätä on vuorihiihto, tai tarkemmin ottaen yksi sen kilpailumuodoista, ylämäkikisa. Itävallan Schlamingissa nähtiin myös suomalaisedustusta, kun Susanna Saapunki sijoittui raastavassa kisassa 12:nneksi.
Saapunki on entinen maajoukkuehiihtäjä, mutta hänen mukaansa vuorihiihdolla ei ole paljoakaan tekemistä maastohiihdon kanssa. Puolitoistametriset sukset ovat lyhyempi ja kevyempi versio alppihiihtosuksista. Niissä on irrotettavat pitokarvapohjat, joiden ansiosta jyrkät nousukulmat ovat mahdollisia.
Lajin tekniikka muistuttaa enemmänkin juoksua sukset jalassa kuin perinteisen vuorohiihtoa.
– On itse asiassa ollut äärimmäisen haastavaa saada perinteisen hiihdon vuorohiihtotekniikka selkärangasta pois. Siinä ei ponnisteta samalla tavalla kuin vuorohiihdossa, vaan työ tehdään lantiolla, Saapunki kertoo.
Vuorihiihto tukee vuorijuoksu-uraa
Vuorihiihto, toisilta nimiltään hiihtoalpinismi ja skimo (ski mountaineering), koostuu kolmesta hyvin erityyppisestä yksilökilpailusta. Perinteisessä yksilökilpailussa nousuja ja laskuja tulee useampi. Kilpailussa on pätkiä, joissa sukset irrotetaan ja kiinnitetään selkäreppuun, ja etenemistä jatketaan juosten.
– Tavallaan se on kuin hiihtokisa, mutta kaikki tapahtuu vuorilla. Joskus mennään laskettelurinteessä ja joskus koskemattomilla metsäpätkillä ja vuorenrinteillä. Joskus sukset pitää ottaa pois. Alas tullaan syöksylaskulla niillä minisuksilla, Saapunki kertoo.
Toinen kilpailumuoto sprinttikilpailu kestää tyypillisesti vain muutaman minuutin, ja se on ikään kuin lyhyt versio yksilökisasta: nousua suksin, pätkä juosten, jälleen nousua hiihtäen ja lopuksi lasku takaisin alas maalialueelle. Yle näytti sprinttikisan lauantaina Areenassa.
Saapungin erityisalaa ovat ylämäkikilpailut. Hän sijoittui lajin MM-kisassa helmi-maaliskuun vaihteessa seitsemänneksi.
Vuorihiihto palvelee Saapungin nykyistä uraa vuorijuoksijana. Kansainvälisen yleisurheiluliiton alaiset vuorijuoksun MM-kisat käydään tänä vuonna poikkeuksellisen aikaisin jo kesäkuun alussa. Viime vuonna marraskuussa järjestetyissä MM-kisoissa Saapunki ylsi ylämäkikilpailussa kuudenneksi.
Viime kesän EM-kisoissa Saapunki oli viides sekä ylämäkikisassa että normaalikisassa.
– Ylämäkikisoilla saadaan vain hyviä harjoituksia kesää varten. Kilpailut järjestetään melko korkealla, 1 300–3 000 metrin korkeudessa, mikä tekee lajista aika raskaan. On hyvä, että saan tilaisuuksia kilpailla tosi korkealla.
Laji-ihmiset närkästyivät KOK:lle
Vuorihiihto ilmestyy suuren yleisön televisioruuduille kolmen vuoden päästä Milanon ja Cortina d'Ampezzon talviolympialaisissa uutuuslajina. Vuorihiihdon kilpailukeskus rakentuu Saapungin kotikylään Italian Bormioon, puolen kilometrin päähän suomalaisurheilijan kotiovesta.
Olympialaisissa kilpaillaan kuitenkin vain sprintissä ja sekaviestissä. Se on suututtanut laji-ihmiset, jotka vääntävät nyt Kansainvälisen olympiakomitean kanssa kilpailuvalikoimasta. Saapungin mielestä kinaaminen on perusteltua, sillä lajin sisin olemus on nimenomaan pitkät yksilökilpailut.
– Skimon kansainvälinen lajiliitto on tosi vihainen Kansainväliselle olympiakomitealle, että vain sprintti ja sekaviesti valittu olympialaisiin. Siitä on tehty sellainen showlaji. Laji-ihmiset haluaisivat sinne normaalimatkan kisan mukaan, Saapunki kertoo.
Saapunki ei ole vielä kokeillut sprinttiä, joten hän ei osaa sanoa, riittävätkö hänen rahkeensa olympialaisiin.
– Jos olympialaisissa normaalimatkan kisa olisi, minun ei tarvitsisi miettiä asiaa sekuntiakaan. Ensi talvena on tarkoitus kokeilla sprinttiäkin, joten ehkä vuoden päästä ollaan viisaampia olympialaisten suhteen.