Seurasimme tässä jutussa eduskuntaan valittujen puolueiden puheenjohtajien kohtaamista Ylen suuressa vaalikeskustelussa maanantaina.
Suuri vaalikeskustelu oli revanssi viime eduskuntavaalien hoitajamitoituskeskustelusta, kirjoittaa politiikan erikoistoimittaja Ari Hakahuhta analyysissään.
Tällä kertaa tentti ei mennyt päällehuutamiseksi. Sen korvasivat pitkät katseet ja otsan rypistykset.
Tentin perusteella eduskuntavaalit näyttäisi kärjistyvän vasemmisto vastaan oikeisto -asetelmaksi, arvioi Hakahuhta.
Vaalikeskustelu on päättynyt. Seuraavan kerran kaikki yhdeksän puoluejohtajaa nähdään yhdessä Ylen vaalikeskustelussa torstaina 30. maaliskuuta.
Sitä ennen eduskuntapuolueiden puheenjohtajat kohtaavat Ylen tenteissä kolmena peräkkäisenä iltana. Ensimmäinen näistä tenteistä nähdään huomenna, tiistaina 21. maaliskuuta:
21.3. Petteri Orpo (kok.), Riikka Purra (ps.) ja Sanna Marin (sd.) Suora linkki ohjelmaan
22.3. Sari Essayah (kd.), Harry Harkimo (liik.) ja Anna-Maja Henriksson (r.) Suora linkki ohjelmaan
23.3. Li Andersson (vas.), Maria Ohisalo (vihr.) ja Annika Saarikko (kesk.) Suora linkki ohjelmaan
Harry Harkimo kaipaa Suomeen lisää tuulivoimaa. Sen runsas rakentaminen toisi maahan uusia investointeja, hän sanoo.
– Jos me Suomessa pystyttäisiin rakentamaan valtava määrä tuulivoimaa, pystyisimme houkuttelemaan pienillä energian hinnoilla lisää teollisuutta.
Harkimon mukaan ongelma on siinä, että tuulivoimapuistojen lupien käsittely kestää aivan liian pitkään. Sitä pitää saada lyhennettyä.
– Me pystyisimme hyödyntämään koko vihreää siirtymää, jos tekisimme oikeita ratkaisuja.
Kukaan puheenjohtajista ei halua rajoittaa yksityisten metsien hakkuita. Asia selvisi lähetyksessä käsiäänestyksellä.
Vasemmistoliiton Andersson muistuttaa, että metsä on monelle tärkeä tulonlähde.
– Tarvitaan kannustimia kasvattaa nieluja pidempään kuin nyt, Andersson esittää.
RKP:n Henriksonin mukaan puolue näkee vihreän siirtymän mahdollisuutena. Samalla nousee esiin energiatehokkuus, Henriksson toteaa.
– Kannatamme esimerkiksi sitä, että vanha öljypannu voidaan vaihtaa fossiilittomaan.
Henriksonin mukaan oli surullista kuulla Purran kommentteja ilmastotoimiin liittyen.
– Vain heinäsirkat puuttuivat.
Keskustan näkemys ilmastopolitiikasta poikkeaa sekä vihreiden että perussuomalaisten ajatuksista.
Annika Saarikon mielestä tarvitaan vastuullista ja tavoitteellista ilmastopolitiikkaa, mutta toimien on oltava yleisesti hyväksyttyjä suomalaisten keskuudessa.
– Että suomalaiset ymmärtävät kysymyksen vakavuuden ja haluavat toimia. Tästä pitää pitää huolta, ja sen takia olen tarttunut niin voimakkaasti kiinni esimerkiksi tähän EU:n pakkodirektiiviin pakkoremonteista suomalaisiin tavallisiin koteihin, vanhoihin rintamamiestaloihin.
SDP:n Marin näkee vihreässä siirtymässä mahdollisuuksia. Hän sanoo, että kyse on valtavasta taloudellisesta kysymyksestä.
Meidän kannattaa olla edelläkävijä.
Marinin mukaan vihreän siirtymän sosiaalinen oikeudenmukaisuus on tärkeä ottaa huomioon. Esimerkiksi Marin nostaa sen, että myös "pienipalkkainen duunari voisi ostaa sähköauton".
Keskustelu ympäristön ja talouden suhteesta käy kiivaana eri puolueissa. Kokoomus ja perussuomalaiset ovat eri linjoilla siitä, pitäisikö Suomen olla hiilineutraali vuonna 2035.
– Olen sanonut vaikka kuinka monta kertaa, että pidämme siitä (vuodesta 2035) kiinni, Orpo toteaa.
Perussuomalaiset on esittänyt, että Suomi olisi hiilineutraali 15 vuotta myöhemmin, vuonna 2050.
Purran mukaan perussuomalaiset eivät ole sitä mieltä, että esimerkiksi fossiilisista polttoaineista ei pidä päästää irti.
Meidän pitäisi olla samassa linjassa EU:n kanssa, Purra toteaa.
– Luulen, että oleellista on se, mistä myös Riikka kantaa huolta, Orpo sanoo.
Orpon mukaan oleellista on nyt se, että luonnon kestävyydestä ja ihmisten sietokyvystä pidetään huolta.
Lähes kaikki puheenjohtajat haluavat, että Suomesta tulee hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Harry Harkimolle "ei ole väliä, onko se 2033 tai 2040".
Riikka Purra on ainoa, joka ei halua Suomesta hiilineutraalia vuoteen 2035 mennessä: perussuomalaisten tähtäimessä on vuosi 2050.
Purran mukaan vuoden 2035 tavoite ei edes ole käytännössä mahdollinen muuten kuin muuttamalla hiilinielujen laskentatapaa.
– Mutta se, mitä tämä meidän kilpailijamaita ja Euroopan unionia kunnianhimoisempi tavoite aiheuttaa Suomessa, se tietysti lisää kustannuksia niin kotitalouksille, yrityksille kuin vientiteollisuudelle.
Maria Ohisalo ei sulattanut Purran puheita.
– Meillähän on keinoja. Nyt tarvitaan sitä poliittista halua, tahtoa tehdä ne asiat ja pitää tämä maapallo elinkelpoisena.
Purra huomautti, ettei tässä ollut kyse globaalista tilanteesta vaan Suomen toimista.
– Niin kuin molemmat tiedetään, ilmastonmuutos on globaali ongelma ja nämä hiilidioksidikaasut eivät kunnioita valtion rajoja. Vaikka Suomi sammuttaisi itsensä kokonaan, sillä ei ole tuon taivaallista vaikutusta siihen keskilämpötilaan.
Hetkinen...