Yle välittää kanavillaan kaikki Salpausselän kisojen tapahtumat perjantaista sunnuntaihin 24.–26.3. Keskiviikkona Ylen kanavilla Olympiastadionin stadionsprintti klo 18.55 alkaen.
Ruotsin naiset ovat porskuttaneet viimeiset vuodet hiihtoladuilla niin menestyksekkäästi, että helposti unohtuvat ajat kaukaiselta 1990-luvulta. Tuolloin Ruotsin hiihto oli heikoilla kantimilla ja maa jäi Ramsaun ja Trondheimin MM-kisoissa täysin ilman hiihtomitalia.
Toista on ollut esimerkiksi tällä kaudella. Maailmancupissa ruotsalaishiihtäjät ovat ottaneet 12 osakilpailuvoittoa ja jos mukaan lasketaan viestit, lukema on 14. Kakkossijoja on kertynyt 12 (viestit mukaan lukien 15) ja kolmossijoja 10 (11). Suomalaishiihtäjien vastaavat numerot ovat 2–5–2.
Lisää mannaa lienee luvassa tänään Tallinnassa, kun ruotsalaiset rynnivät vapaan sprinttiin.
Planican MM-kisoista Ruotsin joukkue saapui kotimaahan neljän maailmanmestaruuden, kolmen MM-hopean ja viiden MM-pronssin kanssa. Mitaleita tuli siis 12.
– Itse ajattelin, että Ruotsi ottaisi 13 mitalia, kuusi vuotta sitten kilpauransa lopettanut ja tätä nykyä Viaplayn asiantuntijana toimiva Johan Olsson sanoi.
– Meillä oli pari huonoa päivää, jolloin huolto ei onnistunut. Jos tämä olisi onnistunut, olisimme voineet saada vielä enemmän mitaleja.
Olsson on kuusinkertainen olympia- ja kahdeksankertainen MM-mitalisti, joka muistetaan etenkin 50 kilometrin maailmanmestaruudesta soolohiihdolla 2013 Val di Fiemmessä.
Harrastajamäärät ovat hieman laskeneet Ruotsissakin, ja kansallisissa kisoissa on vähemmän osallistujia kuin Suomessa. Tästä huolimatta Ruotsista löytyy laatua, etenkin naisten puolelta.
Johan Olssonin mielestä yksi syy siihen löytyy naisten sprinttijoukkueesta. Jonna Sundling, Maja Dahlqvist ja Linn Svahn ovat sprinttiin fyysisesti täydellisiä hiihtäjiä.
Mutta ei Ruotsissakaan aina ole ollut samanlaisia menestyjiä.
– Ruotsissa on panostettu todella paljon sprinttiin vuosista 2004–2005 lähtien. Puhutaan siis melkein 20 vuodesta. Pelkästään se ei riitä. Panostuksen lisäksi hiihtäjillä pitää olla myös fyysisiä ominaisuuksia, Olsson muistutti.
Olosuhteet ovat siis olleet otolliset, hiihdosta on ollut suosittua ja joukkueisiin on löytynyt hyviä yksilöitä, jotka ovat tuoneet menestystä jo junioritasolla.
Jonna Sundling on voittanut maailmancupin osakilpailujen lisäksi sprintissä olympiakultaa ja maailmanmestaruuden. Menestys ei ole tullut helposti, sillä jo pelkästään Ruotsin joukkue tarjoaa sen verran kovan vastuksen.
– Olemme vahvoja yksilöitä ja haluamme kehittyä koko ajan. Kisaamme keskenämme ja jokainen haluaa olla paras. Voimme keskenämme vertailla tasoa ja kehitystä. Joukkueessa on monta kovaa, mutta kaikki haluavat yhä parantaa, Sundling arvioi sitä, miksi ruotsalaishiihtäjät menestyvät tällä hetkellä niin hyvin.
Ruotsin naisten valmentaja Stefan Thomsonin sekä Johan Olssonin mielestä yksi tärkeä tekijä menestyksessä on ollut yhdessä harjoitteleminen. Siinä missä Suomessa harjoitellaan mieluiten yksinään tai vain valmentajan valvovan silmän alla, Ruotsissa luotetaan yhdessä tekemiseen.
– Olemme niin vahva joukkue, että jokainen tietää siitä olevan hyötyä, kun harjoitellaan yhdessä, Thomson sanoi.
Tämä pätee niin sprinttereille kuin normaalimatkojen hiihtäjille. Vaikka normaalimatkojen hiihtäjät harjoittelevatkin toisistaan hieman eri tavalla, voivat he Olssonin mukaan hyödyntää sprinttereiden kanssa tehtyjä yhteisharjoituksia.
– Sellaiset hiihtäjät kuin Frida Karlsson ja Ebba Andersson hyötyvät siitä, että joukkueessa on hyviä sprinttereitä. Sellaisia ominaisuuksia tarvitaan tämän päivän hiihdossa, Olsson sanoi.
Olssonin mukaan yhdessä harjoitellessa voidaan jakaa tietoa ja auttaa muita kehittymään. Myös se, että tieto valuu maajoukkuetasolta alaspäin nuorten joukkueisiin ja seuroihin, on Olssonista yksi avainkysymys. Hän nostaa esiin myös esikuvien merkityksen.
– Charlotte Kalla oli esikuva monelle nykyisistä huipuista. He näkivät läheltä, kuinka tosissaan on tehtävä töitä. He ymmärsivät, mitä huipulle pääseminen vaatii. Se on ehkä puuttunut Ruotsissa miesten puolella. Meillä ei ole sitä laajuutta, mitä Norjalla on. Enkä näe, että pystyisimme saavuttamaan heitä lähiaikoina, Olsson latasi.
Kolminkertainen olympiavoittaja Kalla lopetti uransa viime kauteen.
Thomson on eri mieltä Olssonin kanssa, sillä hän uskoo, että ruotsalaismiehetkin nostavat tulevaisuudessa tasoaan.
– Meillä on nyt naisissa hyvä sukupolvi, mutta myös miesten puolella on jo parempaa havaittavissa. Muutaman vuoden kuluttua olemme jo korkeammalla. Tällä hetkellä meillä on kuilu sukupolvien välissä, kun Johan Olsson ja Marcus Hellner lopettivat. Melkein menetimme yhden sukupolven, mutta muutaman vuoden päästä saavutamme varmasti tuloksia, Thomson vakuutti.
William Poromaa onnistui saavuttamaan Planican MM-kisoissa 50 kilometrin kisassa pronssia, junioreiden MM-kisoissa Anton Grahn saavutti sprintissä kultaa ja Falunin maailmancupissa vasta 21-vuotias Truls Gisselman oli kympin kisassa 16:s. Taustalla suurta potentiaalia on näyttänyt Alvar Myhlback, joka täyttää keskiviikkona 17 vuotta. Hän on jo haastanut tiukasti miehiä.
Olssonin mielestä nuorten MM-mitalit ovat erittäin hyvä perusta, mutta tässä suhteessa Ruotsissa on sama ongelma kuin Suomessakin: menestys on yksittäisten urheilijoiden harteilla, eikä samanlaista leveyttä kuin mitä Norjalla on, ole edes odotettavissa.
Olssonin ja Thomsonin mielestä urheilijan polku on hyvin rakennettu ja seuratoiminta on hyvää ennen kaikkea nuorissa, 10–15-vuotiaissa.
– Suurin haaste Ruotsissa on saada 16–20-vuotiaat pysymään lajin parissa. Sieltä katoaa hyvin paljon hiihtäjiä. Juuri siinä vaiheessa, kun panostamisesta pitäisi tulla vakavaa, Olsson harmitteli.