Yle näyttää Salpausselän kisat kanavillaan 24.–26.3. Katso Ylen tulevat urheilulähetykset tästä linkistä.
Kun hiihdon maailmancup käynnistyi Rukalla viime marraskuussa, odotusarvo kaudelle oli selvä: paljon kisoja hiihtävät menestyvät cupissa aiempaa paremmin.
Kansainvälinen hiihtoliitto FIS muutti täksi kaudeksi pistelaskusysteemiä niin, että maailmancupin kisoissa pisteitä jaetaan 30:n sijaan 50 parhaalle hiihtäjälle. Vain voitosta annettava sata pistettä pysyi kärjen osalta ennallaan.
Suomalaisittain päähuomio on ollut Kerttu Niskasessa, joka on kiinni distanssimatkojen maailmancupin kokonaisvoitossa ennen sunnuntaina hiihdettävää kauden päätöskisaa, 20 kilometrin yhteislähtöä.
Yhdysvaltalainen Jessica Diggins voi enää ainoana suistaa Niskasen distanssicupin ykköspaikalta. Se on kuitenkin epätodennäköistä, koska päätöskisa käydään perinteisellä hiihtotavalla. Se on Niskasen vahvuus ja Digginsin heikkous.
Niskanen ja Diggins ovat ainoat kärkihiihtäjät, jotka ovat urakoineet kauden kaikki 16 distanssikisaa. Kun urakoinnin painoarvo oli uudella pistelaskukaavalla tiedossa jo etukäteen, ei ole ihme, että kaksikko ratkaisee distanssicupin voiton.
Mutta miten asioiden laita olisi ollut, jos käytössä olisi ollut vanha pistesääntö?
Kuten oheinen taulukko kertoo, Niskanen johtaisi maailmancupia myös vanhalla pistelaskusysteemillä.
Merkittävin ero uuden ja vanhan välillä liittyy menestymiseen – ja tarkemmin siihen, kuinka paljon voiton ja palkintosijojen painoarvo on laskenut viime kaudesta.
Nykyisellä säännöllä kauden ykkösnainen Ebba Andersson löytyy pisteistä vasta yhdeksänneltä sijalta, 346 pistettä Niskasta perässä. Vanhalla pistesysteemillä ero olisi vain 129 pistettä, vaikka Andersson on osallistunut kauden 16 distanssikisasta vain seitsemään.
Myös Anderssonin maannainen, Tour de Skin voittanut Frida Karlsson olisi pistetilanteessa vanhalla laskukaavalla neljäntenä. Ero Niskaseen olisi 324 pisteen sijaan 137 pistettä. Karlsson on osallistunut 11 kisaan eli viiteen vähemmän kuin Niskanen.
Taulukkoa ladataan
Ruotsalaisten poissaolot johtuvat sairasteluista. Vaikka Niskanen johtaisi distanssicupia myös vanhalla pistelaskutavalla, Yle Urheilun asiantuntija Ville Nousiainen arvioi, että vanhalla järjestelmällä Andersson tai Karlsson olisivat kilpailleet eri tavalla kuin nyt.
– Vanhalla pistelaskutavallalla Karlsson ja Andersson olisivat saattaneet hiihtää Oslossa tai Falunissa jopa väkisin, jotta olisivat pysyneet mukana cupin voittotaistelussa. Mutta kun nykysysteemi ei tarjoa mahdollisuutta tehdä eroja, kilpaileminen toipilaana ei ole mielekästä, Nousiainen sanoo tutkiessaan Yle Urheilun keräämää dataa.
Andersson sairasti koronaviruksen heti kauden toisen viikonlopun jälkeen ja joutui jättämään Tour de Skin väliin. Seuraava sairastelujakso osui Planican MM-kisojen jälkeen. Sen vuoksi Anderssonilta jäivät väliin niin Oslon 50 kilometriä kuin Falunin 10 kilometriä. Samoin kävi Karlssonille, jolta jäivät väliin myös Tour de Skin jälkeiset osakilpailut Ranskassa.
Starttiviivalla ollessaan Andersson on ollut suvereeni verrattuna cupia johtavaan Niskaseen: keskinäiset kohtaamiset ovat Anderssonille 7–0 ja MM-kisat mukaan laskettuna 10–0. Anderssonin keskiarvosijoitus cupissa on 1,9, Niskasella se on 7,2.
– Paras hiihtäjä ei ole se, joka hiihtää eniten kilpaa ja pärjää tasapaksusti. Kun urheilija on yhden viikonlopun kunnolla kipeänä, sen jälkeen olisi pystyttävä pitämään taukoa kilpailuista ainakin seuraava viikonloppu, jotta urheilija palaisi kisoihin mahdollisimman hyväkuntoisena. Tällöin pitäisi olla edelleen mahdollisuus pärjätä cupissa, mutta Anderssonin tai Karlssonin kohdalla näin ei ole, Nousiainen sanoo.
Mikäli Niskanen pysyy terveenä ja välttää haverit Lahden viimeisessä kisassa, hänestä tulee sunnuntaina kolmas suomalainen, joka on pystynyt voittamaan nykymuotoisen, kaudesta 2003–2004 hiihdetyn distanssicupin. Virpi Sarasvuo (o.s. Kuitunen) saavutti kristallipallon kahdesti peräkkäin, kausina 2006–2008. Iivo Niskanen sai pystin käteensä viime kauden päätteeksi.
Arvo voi olla merkittävä
FIS ei maksa distanssicupin voitosta palkintorahoja, mutta tähtistatuksen hiihtäjilllä voi olla henkilökohtaisissa sponsorisopimuksissaan jopa kymmenien tuhansien eurojen arvoisia pykäliä mitä tulee alalajien cupeista eli sprintistä tai distanssimatkoilta saavutettuun kristallipalloon.
Sen sijaan FIS pulittaa maailmancupin kokonaiskilpailusta rahaa 20 parhaalle naiselle ja miehelle yhteensä noin 420 000 euroa. Niskanen on käytännössä varmistanut kokonaiscupin kolmossijan, sillä ero eteen ja taakse on sen verran merkittävä ennen Lahden finaaliviikonloppua.
Taulukkoa ladataan
Karlsson on pisteuudistuksessa suurin häviäjä mitä tulee kokonaiscupiin. Tourin jälkeen hän on osallistunut vain yhteen maailmancupin osakilpailuun, jossa oli 11:s. Totaalinen katkeaminen Tourin loppunousussa pakotti Karlssonin pitkälle huilille, joka maksoi hänelle lopullisesti maailmancupin kokonaisvoiton.
Käytännössä ratkaisu tapahtui kuitenkin jo ennen Tour de Skitä – ja tieten tahtoen. Tuolloin Karlsson jätti kaksi Davosin maailmancupin kisaa väliin keskittyäkseen Tourille, jonka lopulta voitti.
Karlsson sai raskaan kiertueen ykkössijasta 300 pistettä, mikä oli sata pistettä vähemmän kuin edellisen vuoden ykköspalkinto. Lahdessa sunnuntaina kokonaiscupin voittoa juhliva Norjan Tiril Udnes Weng sijoittui Tourilla kolmanneksi, mikä olisi vanhassa systeemissä tarkoittanut, että Karlsson olisi kaventanut eroa maailmancupissa 160 pisteellä. Uudessa laskutavassa ero kutistui vaivaiset 30 pistettä.
Weng käytännössä räpiköi itsensä kokonaiscupin voittajaksi, sillä viime kisoissa hän on ollut kaukana parhaastaan. Kolme edellistä kisaa ovat tuoneet sijat 10, 22 ja 14, jotka ovat kuitenkin kasvattaneet Wengin pistepottia yhteensä 155 pisteellä – vuosi sitten vastaavista sijoista olisi palkittu 51 pisteellä.
Ennen päätösviikonloppua Wengin johto Digginsiin on 110 pistettä.
Weng on siis kaukana parhaastaan, mutta FIS:n uudessa mallissa esiintyminen keskinkertaisesti on kisan tasoa tärkeämpää.
– Minä ainakin haluan, että jatkossa kolmen kärkeä arvostettaisiin kuten vanhassa systeemissä. Se on tärkeämpää kuin se, että joku hiihtää säännöllisesti kymmenenneksi, Nousiainen sanoo.
Huono testi
Sunnuntaina päättyvä kausi on ollut monin tavoin testikausi, kuten FIS:n maastohiihtokomitean entinen puheenjohtaja Vegard Ulvang kuvasi Yle Urheilulle toissa viikolla.
Lopputuloksena valtaosassa naisten distanssikilpailuja parhaat ovat loistaneet poissaolollaan.
Nousiaisen mukaan täyteen ahdettu kilpailukalenteri ja pistesysteemi, joka käytännössä pakottaa kokonaiscupista haaveilevat kilpailemaan kaiken, eivät ole lajille hyväksi pitkällä aikajänteellä.
– Näin ei voi jatkua. Muutaman päivän flunssa vesittää koko maailmancupin. Esimerkiksi jos tällä viikolla kolme kisaa jäisi väliin, peli olisi sillä selvä.
– Pitkässä juoksussa, ei yhdessä kaudessa, tämä systeemi altistaa urheilijoita ylirasitustilalle. Kehitys tyssää helposti, kun ollaan väsyneitä koko ajan. Kerttu kysyi myös jossain haastattelussa, onko kukaan tykännyt tästä uudesta systeemistä. Hänkään ei varmasti haluaisi hiihtää joka helkkarin kilpailussa.
Enemmän eriytetty cupin ohjelma?
Nousiaisen kritiikkiin yhtyy ruotsalainen valmentajalegenda, muun muassa Ruotsin kaikkien aikojen naishiihtäjää Charlotte Kallaa luotsannut Magnus Ingesson.
Kalla tunnettiin hiihtäjänä, joka arvokisavuosina jätti useimmiten Tour de Skin väliin.
Kallan aktiiviuran aikana tapahtui kahtiajako hiihtäjiin, joista osa kiertää maailmancupin Tour de Skitä myöten ja joista toinen puoli on valmis uhraamaan maailmancupin ja keskittymään mitalijahtiin.
Kalla ei sijoittunut kertaakaan kolmen parhaan joukkoon maailmancupin kokonaispisteissä eikä distanssicupissa, mutta arvokisoista hän saavutti 22 mitalia, muun muassa kolme olympiakultaa ja kolme maailmanmestaruutta.
– Minulle arvokisamitalit ovat merkittävämpiä kuin maailmancupin voitosta tai muista cupeista jaettavat kristallipallot, Ingesson sanoo.
Ingessonin filosofiassa keskittyminen oli aina niissä kisoissa, joissa parhaat olivat paikalla.
Tämä kausi ei ollut ruotsalaisittain poikkeus. Planican MM-kisoissa distanssimatkoilla jaossa olleet yhdeksän henkilökohtaista mitalia menivät viidelle urheilijalle, joista Andersson ja Karlsson putsasivat mitalipöytää kaikilla MM-matkoilla.
Arvokisat ovat suurimman huomion keräävä kymmenen päivän näyteikkuna, mutta maailmancupilla pitäisi markkinoida lajia neljän kuukauden ajan. Laji ei ole terveellä jalustalla, jos parhaat loistavat poissaolollaan merkittävän osan kaudesta. FIS:n toimet eivät kuitenkaan pelaa maailmancupin aseman parantamisen pussiin.
Ingesson ilmoittaa haluavansa nähdä laadukkaita kisoja, joissa parhaat urheilijat ovat viivalla hyvin harjoitelleina. Nykyinen systeemi on ollut askel huonompaan suuntaan jo valmiiksi ongelmallisesta järjestelmästä. Jotta urheilijat pystyisivät harjoittelemaan laadukkaasti myös kilpailukauden aikana, Ingesson on valmis harkitsemaan distanssimatkojen ja sprinttien eriyttämistä eri viikonlopuille.
– Näin harjoittelua olisi mahdollista rakentaa palvelemaan parempilaatuisia kisoja, Ingesson sanoo.
Minimitoiveena huonoimpien kisojen poisto
Maastohiihdon tilasta puhuttaessa puhe kääntyy usein ampumahiihtoon, joka on onnistunut vakiinnuttamaan asemaansa Keski-Euroopan markkinoilla.
Pistelaskusysteemin muuttamisella ei ole vaikutusta maastohiihdon näkyvyyteen. Mikäli nykyistä systeemiä aiotaan kuitenkin jatkaa myös ensi kaudella, Nousiainen kannattaa ampumahiihdosta tutun heikoimpien kisojen miinustamisen käyttöönottoa myös maastohiihdossa.
Ampumahiihdon maailmancupissa oli pitkään käytössä malli, jossa kultakin urheilijalta jätettiin kaksi heikointa kisaa pois laskettaessa kauden kokonaispisteitä.
– Se tekisi systeemistä edes vähemmän haavoittuvan. Tärkeintä olisi kuitenkin korostaa kärkiurheilijoita nykyistä enemmän, Nousiainen sanoo.
Näin Kansainvälinen ampumahiihtoliitto päätyi tekemään täksi kaudeksi poistamalla edellä mainitun kahden kilpailun miinustamista koskevan säännön täksi kaudeksi ja korostamalla pisteytyksessään kärkiurheilijoiden asemaa.
Seuraako maastohiihto perässä eli ottaisi askeleen takaisin kohti vanhaa?
