Virolaisen vaihtoehtometallin ympärille on syntynyt kotimaisia levy-yhtiöitä ja festivaaleja, mutta toisin kuin Suomessa, suuressa mittakaavassa menestyneitä kansainvälisiä metalliyhtyeitä folk metal -bändi Metsatöllia lukuunottamatta ei Virosta löydy.
Virolaisesta undergroundista antaa esimakua kaasunaamariin ja raskaisiin panosvöihin sonnustautunut Wroth Desecrator eli Tony Alajärv, joka heiluu lavalla kuin heinämies ja huitoo välillä ilmaa kahdella machetella.
Synkkää black metalia ja aggressiivista death metalia sekoittava musiikki käy päälle kuin yleinen syyttäjä ja vokaalit kuulostavat oksentamisen, kurlaamisen ja kuolinkorinan välimuodolta.
Vähemmän herttaisten sanoitusten tematiikkaan kuuluvat muun muassa koprofilia eli ulosteisiin liittyvä seksuaalinen nautinto, erilaiset perversiot, sadismi ja väkivalta.
Tällaisia mielenmaisemia tarjoaa virolainen äärimetalli parhaimmillaan ja brutaaleimmillaan. Nelimiehinen Goatsmegma on toiminut kotimaansa underground-metallin yhtenä peruspilarina reilut neljä vuotta ja bändi nauttii kulttisuosiosta myös ulkomailla.
– Kyllä, me olemme Viron äärimmäisin ja ilkein metallibändi. Toki Virosta löytyy musiikillisesti brutaaleja death metal -yhtyeitä, mutta ne eivät viljele tällaisia visuaalisia elementtejä, myös black metal -yhtye Süngehelissä musisoiva Tony Alajärv kertoo.
Metsatöll on menestynein virolainen metalliyhtye
Viron toistaiseksi kansainvälisesti menestynein yhtye on ollut vuonna 1999 perustettu, folk metalia esittävä Metsatöll. Kotimaansa mytologiaa ja kieltä hyödyntävä bändi on tehnyt kiertueita Yhdysvalloissa ja Etelä-Amerikassa ja esiintynyt Tuskan kaltaisilla suurilla metallifestivaaleilla.
Metsatöllin laulaja-kitaristi Markus Teeäärin mukaan syy siihen, miksi metalli on Suomessa melkeinpä kansallismusiikkia toisin kuin Virossa selittyy paitsi historialla, myös erilaisella kansanluonteella.
– Teillä suomalaisilla on ikään kuin metallimusiikki sielussanne. Virolaiset taas ovat aina kuunnelleet enemmän esimerkiksi teknoon ja elektroon suuntautuvaa musiikkia. Kun Viro vapautui 1990-luvulla, minä kuuntelin Stonea, suurin osa virolaisista taas oli tykästynyt teknoon.
Teeräärin mukaan virolaisessa valtavirtametallissa jyllää tällä hetkellä metalcore, kuten muuallakin maailmassa. Undergroundissa taas black metal Süngehelin kaltaisine bändeineen on ollut suosittua 1990-luvun lopulta lähtien.
Nykyisestä virolaisesta underground-aallosta ja uudesta tekijäsukupolvesta Teeäär on ilahtunut.
– Joskus seitsemän, kahdeksan vuotta sitten pohdiskelin, että mikä mahtaa olla virolaisen metallin tulevaisuus. Tuntui siltä, että tuolloin kukaan ei enää kuunnellut metallia tai halunnut tehdä sitä.
Riskejä kannattaa ottaa, vaikka tulisi takkiinkin
Markus Teeäärin mukaan virolaisen metallin ja muunkin musiikkibisneksen haasteet kulminoituvat rahan ympärille: sitä on vähän.
– Rahan lisäksi ongelmana on, että otetaan liian vähän riskejä. Yksi syy Metsatöllin menestykselle löytyy siitä, että olemme ottaneet riskejä. Toisinaan on tullut takkiinkin, mutta kaikesta huolimatta se on kannattanut.
Toisaalta Teeäärin mukaan Metsatöllin menestykseen liittyy myös onnenkantamoisia: bändi on ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
– Ensimmäinen ulkomaan keikkamme onnistui, kun manageri Ewo Rytkönen oli etsimässä lämppäriä Finntrollille. Baarissa sitten joku vinkkasi hänelle, että tunnemme pari tällaista Metsatöll-kaveria.
Metsatöll pääsi lämmittelemään Finntrollia vuonna 2003 ja sai sitä kautta uutta yleisöä.
Ihan tuostan vaan Metsatöllinkaan ura ei ole lähtenyt liikkeelle.
– Muistan kuinka uramme alkuaikoina virolaiset radioasemat lähettivät meidän single-levymme aina takaisin ja ilmoittivat, että emme halua soittaa radiossa mitään tällaista, Markus Teeäär hymähtää.
Metallimusiikin kieli mielletään pääsääntöisesti englanniksi ja sitä se on ollut aiemmin myös Virossa. Metsatöll on kuitenkin oiva esimerkki siitä, että kansainvälistä suosiota voi niittää myös arkaaista viroa eli hyvin pientä kieliryhmää hyödyntävillä sanoituksilla.
– Luulen, että ulkomaalaista yleisöä kiinnostaa yhtä lailla se, että Moonsorrow ja Korpiklaani laulavat suomeksi ja Finntroll suomenruotsiksi. Ihmiset haluavat kuulla muitakin kieliä kuin englantia, Markus Teeäär summaa.
Saatanallisia säkeitä ja vuohen spermaa
Viro on pieni maa, eikä esimerkiksi Goatsmegman kaltainen yhtye ole syntynyt ihan tuosta vaan. Tony Alajärv oli kuunnellut jo pitkään sotateemoilla mässäilevää war metalia ja halusi luoda genren tiimoilta oman versionsa, mutta samanhenkisiä muusikoita ei oikein tuntunut kotikaupungista löytyvän.
Sitten Alajärv kohtasi rumpuja soittavan Sadistic Hellblast Impalerin, joka oli myös innostunut Sadomatorin, Conquerorin ja Revengen kaltaisista war metal -yhtyeistä. Kuvioihin astuivat piakkoin Goathanger666 sekä Commander of the Demonic Axe.
Loppu onkin historiaa, ja päivänvalon ovat nähneet Satanic Rape Terrorism with Virginin, Drowning Into Goat Spermin ja Chaotic Anal Intercourse with the Goatin kaltaiset klassikot.
– Inspiraatiota ja vaikutteita haen kauhuleffoista sekä muilta black ja death metal -yhtyeiltä. Teksteihin koostan kaiken sen negatiivisuuden, vihan ja häiriintyneisyyden, jonka vain voin pukea sanoiksi. Tällaisten sanoitusten kirjoittaminen on minulle katarttinen, puhdistava kokemus, Alajärv kertoo.
Tony Alajärvin toisen bändin, traditionaalista black metalia tekevän Süngehelin teemoihin kuuluvat saatanalliset säkeet ja anti-kristilisyys.
Alajärvin mukaan virolaisessa underground-metalissa tapahtuu tällä hetkellä paljon positiivisia asioita.
– Uusia projekteja syntyy jatkuvasti ja kiinnostusta virolaisiin yhtyeisiin tuntuu löytyvän myös kotimaani ulkopuolelta.
Tästä kertoo sekin, että äskettäin Viroon perustettiin Warhorn Records -levy-yhtiö, joka on keskittynyt nimenomaan virolaisen vaihtoehtometalliin.
Viime vuonna Warhorn Records julkaisi neljä albumia ja sen artisteihin kuuluvat muun muassa black/death metalia soittava Ziegenhorn, black metal -yhtye Langenu sekä death metal -bändi Swarn.
Tämänvuotisissa Viron Emmoissa eli Eesti Muusikaauhinnad -gaalassa Swarnin Whispers from Beyond -albumi oli ehdolla vuoden metalliksi. Levyä on inspiroinut muun muassa kauhukirjailija H.P. Lovecraft.
Neuvosto-sensuuri on vaikuttanut myös metalliin
Tony Alajärvin mukaan Suomella on ollut aikaa kehittää metalli- ja musiikkiskeneään, mutta samoihin aikoihin Neuvostoliitto sensuroi systemaattisesti virolaista kulttuuria viiden vuosikymmenen ajan.
Neuvosto-Viron undergroundissa tehtiin kylläkin punk-rockia: Villu Tammen kaltaisten artistien myötä musiikkityylistä tuli vapauden symboli, mutta metalli saapui Viroon vasta 90-luvun alussa treidaamisen eli kasettien ja demojen vaihtokaupan myötä.
– Lienee myös oleellista, että Virossa on huomattavasti vähemmän väkeä kuin Suomessa. Meiltä löytyy kylläkin paljon ihmisiä, jotka kuuntelevat metallia, mutta varsin harva tarttuu soittimiin tai ryhtyy järkkäämään tapahtumia. Tai sitten alkuinnostus tällaisten juttujen toteuttamiseen lopahtaa lyhyeen, Tony Alajärv jatkaa.
Tällä hetkellä Virosta löytyy myös kaksi festivaalia, joissa paikallinen underground-metalli on hyvin esillä. Talvella järjestettävä Howls of Winter juhli äskettäin kymmenvuotista taivaltaan, kesäisin vaihtoehtoisesta ja valtavirtaisestakin metallista päästään nauttimaan Hard Rock Laagerissa.
Juttua korjattu kello 19.57. Korjattu jutun 5. kuvan kuvatekstistä, että Horror Death Squad esittää metalcorea. 7. Kuvan kuvatekstistä korjattu, että yhtyeen nimi on Süngehel.
Korjattu kello 20.11: Poistettu väite siitä, että Metsatöll olisi lämmitellyt Nightwishia. Metsatöll lämmitteli Finntrollia.