Alkaako käsillä olla hetki, jolloin kannattaisi luopua Carolinan osakkeista tämän kauden osalta? Kasassa on edelleen huipputason NHL-joukkue, mutta loukkaantumiset ovat nakertaneet terävimmän kärjen mestaruushaaveilta – tällaiseen päätelmään voisi ainakin helposti viimeisimpien käänteiden jälkeen tulla.
Menneellä viikolla polvivamma päätti tähtihyökkääjä Andrei Svetshnikovin sesongin. Vegasista hankitun Max Paciorettyn kausi päättyi jo aiemmin akillesjännevammaan.
Jos kaksikko pelaisi terveenä kokonaisen kauden, heidän voisi odottaa tuovan pöytään noin 80 maalia ja lähes 200 tehopistettä.
Sivussa on kaksi huippuluokan maalintekijää.
Carolinan pelaavasta kokoonpanosta löytyy tällä haavaa kaksi 20 maalin pelaajaa: Sebastian Aho ja Martin Necas. Sisäisen maalipörssin kolmonen on 34-vuotias jarruketjun keskusmies Jordan Staal.
Kun huomioon otetaan kilpailun taso idässä, tilanne on kevättä ajatellen kaikkea muuta kuin otollisin.
Nyt kysymys kuuluu: kuka astuu loukkaantuneiden pelaajien saappaisiin?
Vaihtoehtoja ei ole liiaksi.
Toki lähtökohta on, että johtavien pelaajien on pystyttävä kiristämään vyötä. Esimerkiksi Teuvo Teräväinen on operoinut läpi kauden alle parhaan tasonsa.
Keväälle olisi silti löydyttävä jostakin jokerikorttisensaatio, joka kantaa vastuuta myös tuloksen tekemisestä.
Ja ei, se ei ole joukkueeseen vastikään siirtynyt Jesse Puljujärvi, vaikka torniolainen on paikkansa pelaavassa kokoonpanossa alun perusteella ansainnutkin.
Potentiaalinen kevään yllättäjä on Jesperi Kotkaniemi.
Kotkaniemi, 22, on ollut yksi talven pirteimpiä Carolina-tarinoita. Vuoden alusta katsoen hän on ollut joukkueensa neljänneksi tehokkain hyökkääjä ja helmikuun alusta lukien toiseksi tehokkain kaikista. Kotkaniemi hakee vielä tasaisuutta tekemiseensä, mutta tehot eivät ole syntyneet sattumalta.
Porilaishyökkääjän tekemisessä on nostetta, joka saattaa kantaa keväällä. Kotkaniemen prosessi on vaiheessa etenkin luistelun kanssa, mutta hän on ottanut selkeitä kehitysaskeleita ja mennyt vuoden aikana pelaajana eteenpäin.
– Kehittyäkseen vielä lisää luistelun on parannuttava älyttömästi. Tämä homma on vain pelaajasta itsestään kiinni. Tasapainoa ja ketteryyttä on tultava jääntason toimintaan. Muuten Kotkaniemellä on palikat paikallaan, laukaus on hyvä ja syötöt oivaltavia. Syötön kovuus on hyvää ja haltuunotot hyvällä tasolla, Yle Urheilun asiantuntija Ismo Lehkonen toteaa.
Isku iskusta
Parhaimmillaan Kotkaniemi tuo pöytään paljon hyviä asioita. Isokokoisena ja fyysistä kontaktia kaihtamattomana pelaajana hän tuo Carolinan peliin hyvää karheutta. Kotkaniemi ei epäröi ajoittain operoida jopa harmaalla alueella tappeluita myöten. Kotkaniemi ei tule ottamaan taka-askeleita pudotuspelien ensimmäisen kierroksen kovassa fysiikkatestissäkään.
Jo se luo pohjan onnistumiselle.
Kotkaniemi on itse asiassa taklannut yli viisi kertaa pelaamaansa tuntia kohden. Se on kolmanneksi eniten kaikista Carolina-hyökkääjistä.
– Ikäisekseen pelaajaksi Kotkaniemen kamppailupelaaminen on eliittitasoa, eikä se tietenkään yllätä, kun on porilaisesta kyse. Hänellä on siinä kapteeni Jordan Staalissa erinomainen esimerkki ja sellainen Kotkaniemenkin pelaajaminä voisi tulevaisuudessa olla.
Kotkaniemi saa karvauspelissä peliä pysäytettyä ja taklauksilla vastustajan puolustajia uuvutettua. Toisaalta kiekollisena pelaajana Kotkaniemi on kehittynyt ja hankala pois pelattava kulmissa tai maalien edustoilla. Fyysisyys yhdistettynä hyvään taitotasoon on alkanut näkyä myös tehoissa.
– Jos ajattelemme Carolinan tavoittelevan mestaruutta, niin katseet kääntyvät Kotkaniemeen. Hän tietää itsekin, että nyt pitää astua esiin. Eväitä on, sillä jo Montrealissa nähtiin, että hän pystyy nostamaan tasoaan, kun aletaan tosissaan pelata. Moni katoaa kuvasta, mutta tämä porilainen ei varmasti katoa, Lehkonen vakuuttaa.
Myös pelaaminen kahteen suuntaan on ottanut askeleita parempaan. Kotkaniemi on nostanut tulokaskauden noin 45 prosentin aloitustehot yli 52 prosenttiin. Vaarallisia maalipaikkoja Carolinaa vastaan on luotu Kotkaniemen ollessa jäällä 9,4 tuntia kohden. Lukema on joukkueen pienin.
Toki Kotkaniemi aloittaa pelin useammin hyökkäys- kuin puolustusalueelta ja vieressä operoi peliä erinomaisesti tasapainottavia pelaajia, mutta yhtä kaikki.
– Aloittaminen on kehittynyt todella paljon. Se usein sakkaa nuorilla senttereillä. Nuoreksi pelaajaksi Kotkaniemi on niissä yllättävän vahva, Lehkonen kehuu.
Hyvinä päivinä Kotkaniemi on jo erittäin hyvä pelaaja ja huonojen päivienkin taso on noussut, vaikka suoritusvarmuuden kanssa on edelleen tekemistä.
Kun vielä luonnetta pelata kovankin fyysisen uhan keskellä löytyy, ässäkasvatti lienee Carolinan paras toivo kevään jokeriksi.
– Meillä on Suomessakin aina niin saamarin kiire näiden nuorten kanssa. Siihen nähden, että Kotkaniemellä on yksi olympiadi aikaa kehittää itseään ennen parhaita vuosiaan, hänen tilanteensa on erittäin hyvä, Lehkonen linjaa.