Lohikosken koulun äidinkielen tunnilla on keskittynyt tunnelma. Jyväskyläläinen 6 B -luokka kirjoittaa satua käsin vihkoihinsa. Oppilaat kirjoittavat tarinaa tekstaten, koska heille ei ole opetettu kaunokirjoitusta.
Kouluissa lopetettiin kaunokirjoituksen opetus vuonna 2018. Ennen sitä kaunokirjoituksen koukeroihin perehdytettiin aina toisesta luokasta alkaen.
Nea Kallioniemi, 12, on siitä hieman harmissaan.
– Olisi kiva kirjoittaa kaunolla ainakin oma nimmari. Yritän tehdä allekirjoituksesta nyt hieman suttuista, ettei sitä voisi kopioida niin helposti.
Robert Nymanin, 12, mielestä olisi hienoa osata kaunokirjoitusta.
– Olen katsonut Googlesta, että miten nimeni kirjoitetaan eri kielillä ja olen harjoitellut nimikirjoituksen tekemistä. Haluaisin, että se olisi lyhyt ja nopea kirjoittaa.
Luokanopettaja Sini Lairio kertoo, että oppilaat ovat toivoneet kaunokirjoituksen opettamista. Hän on luvannut, että he käyvät sitä hieman läpi, kun siihen vaan löytyy aikaa.
Professorin mielestä paluuta puumerkkiin
Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio tuntee hyvin väärentämisrikosten juridiikkaa.
Hän on pahoillaan siitä, ettei lapsille opeteta enää kaunokirjoitusta.
– Olenko sitten vanhanaikainen, mutta minusta käsinkirjoittamisen taito on arvokas muutenkin. Tässä mennään vähän takaisin siihen aikaan, kun allekirjoitukseksi laitettiin joku puumerkki.
Myös puumerkki on professorin mukaan kuitenkin todistuskappale, jota ei saa väärentää. Aivan kuin taiteilijan signeeraus taideteoksessa.
Tekstaus lisää Nuotion mielestä riskiä allekirjoituksen väärentämiseen.
– Se voi väärentämistä hiukan helpottaa. Myös väärennöksen huomaaminen ehkä hieman vaikeutuu. Luulen silti, että myös näillä nuorilla on edelleen omanlaisensa allekirjoitus.
Allekirjoituksen väärentäminen on rangaistava teko. Väärennyksestä seuraa enimmillään vankeusrangaistus, useimmin tosin ehdollista tai sakkoja. Törkeässä väärennyksessä rangaistuksena on säännönmukaisesti vankeutta.
Grafologi huolissaan kaunokirjoituksen häviämisestä
Grafologi Anna Hurmalainen on perehtynyt käsialoihin jo 40 vuoden ajan. Hän toimii myös oikeudenkäynneissä asiantuntijana allekirjoitusten väärennösepäilyissä.
Hänelle käsialan tutkijana käsinkirjoitettu viiva on pyhä.
– Olen vähän huolissani kaunokirjoituksen opetuksen lopettamisesta. Minusta tämä on huono suunta, koska mitä se tulee merkitsemään esimerkiksi käden hienomotoriikan harjoittamiselle.
Hurmalainen kuitenkin uskoo, että jokaisen nimikirjoitukselle löytyy yksilöllinen muoto ajan myötä.
– Yksilöllisyys on löytynyt myös heille, joilla on kaunokirjoitusmalli pohjana. Toki jos käytetään vähän kynää, niin voihan olla, että väärentämisen riski silloin kasvaa. Pitäisi nähdä, miten nämä nuoret kaksikymppisenä tai kolmekymppisenä allekirjoittavat nimensä.
Allekirjoitus pitää pintansa
Vaikka erilaiset sähköiset tunnistautumiset ovat lisääntyneet, perinteinen allekirjoitus on edelleen tärkeä. Sitä käytetään yhä usein arjessa.
Rikosoikeuden professori ei usko, että allekirjoitusta tullaan jollain korvaamaan edes pitkällä tulevaisuudessa. Se voidaan vain kirjoittaa digitaalisesti esimerkiksi sormella näytölle, kuten nyt jo tehdään vaikkapa postipakettia haettaessa.
– Erilaiset sopimukset ja asiakirjat syntyvät sillä hetkellä, kun osapuolten tahto ilmenee allekirjoituksina. Jos allekirjoituksia ei ole, katsotaan, että asiakirja on vielä kesken, kertoo Nuotio.
Perinteinen allekirjoitus on ollut vaikea väärennettävä.
– Jokaisen käsiala on hyvin yksilöllinen, ja siinä on paljon erilaisia elementtejä. Väärennöstä tutkittaessa mitataan kaikki käsialan eri alueet ja tilan käyttö. Katsotaan myös muun muassa erityispiirteet, viivan laatu ja paino, kertoo Hurmalainen.
Hurmalainen ei itsekään osaa väärentää allekirjoituksia.
– Voisi luulla, että olen hyvä väärentämään, mutta en ole. Piru asuu käsialan yksityiskohdissa. Väärentäminen vaatii todella paljon taitoa ja harjoittelua, sanoo Hurmalainen.
Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin kello 23.00 saakka.