Lappeenrantalainen Carola Lindström asuu paikassa, jonne ei ole pääsyä kenellä tahansa.
– Heti kun tulimme tänne, ajattelin, että se on tämä tai ei mitään, kuvailee Joutsenon Kuurmanpohjassa asuva Carola Lindström kotiaan.
Lindström on asunut miehensä ja neljän koiransa kanssa kymmenisen vuotta Etelä-Karjalan maaseudulla.
Pariskunta itse kuvailee arkeaan melko tavalliseksi. Yksi piirre kuitenkin erottaa Lindströmejä ja valtaosaa suomalaisista: parin koti sijaitsee aivan itärajan tuntumassa, rajavyöhykkeellä.
– Täällä on totaalinen oma rauha. Ei ole yllätysvieraita, kauppiaita tai Jehovan todistajia. On myös hyvin turvallista: jos joku tuntematon tulee pihaan, soitamme johtokeskukseen ja he tulevat samantien tarkistamaan asian.
Rajavyöhykkeellä oleskeluun tarvitaan rajavartiolaitoksen myöntämä lupa. Ilman lupaa rajavyöhykkeellä oleva syyllistyy valtionrajarikokseen, josta voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Kerran erään kattofirman myyntiedustaja tuli Lindströmien pihaan juuri, kun he olivat itse ostoksilla.
– Saimme soiton rajalta, että kameroissa näkyy porrasperäinen auto, ja että onko tämä teidän tuttuja. Ei ollut, joten he lähtivät rajalta tarkistamaan asian.
Lindströmien palattua kotiin he huomasivat ovelle jätetyn mainoksen.
– Rajavartijat olivat tavoittaneet henkilön myöhemmin ja antaneet ukaasin.
Harhailu halutaan estää
Suomen itäraja on kiinnostanut mediaa valtavasti Ukrainan sodan alettua. Kaakkois-Suomen rajavartiostoon tuli vuosi sitten kymmeniä pyyntöjä viikossa päästä käymään rajalla.
Rajavartiolaitos halusi turvata operatiivisen toimintansa ja sen, että rajalla on rauhallista. Siksi rajavyöhyke on edelleen suljettu tiedotusvälineiltä.
Ylekään ei ole päässyt vierailemaan Lindströmien kotona, joka sijaitsee noin 30 metrin päässä Suomen ja Venäjän väliseltä raja-aidalta.
Vuonna 1947 säädetyn rajavyöhykelain mukaan rajavyöhyke voi ulottua maalla enintään kolmen ja merellä enintään neljän kilometrin etäisyydelle Suomen valtakunnanrajasta.
Rajavyöhyke on leveimmillään erämaa-alueilla pohjoisessa Suomessa, kuten Kainuussa ja Lapissa.
– Mitä etelämmäksi tullaan, sitä enemmän rajan pinnassa asuu ihmisiä. Rajavyöhykkeestä aiheutuvaa haittaa on pyritty vähentämään kaventamalla sitä, sanoo tilanne- ja riskianalyysikeskuksen yksikön päällikkö, eversti Mikko Lehmus rajavartiolaitoksen esikunnasta.
Lehmuksen mukaan vyöhykkeellä pyritään estämään ihmisten harhautumista varsinaisen rajan läheisyyteen. Ilman vyöhykettä ihmiset saattaisivat esimerkiksi marjastusreissulla tai pimeässä joutua epähuomiossa lähelle raja-aitaa, mikä voisi vaikeuttaa rajan valvomista.
– Meille tulisi runsaasti virheellisiä ilmoituksia rajalla liikkuvista ihmisistä ja koirat sekoaisivat lukuisista jäljistä, Lehmus sanoo.
Omassa rauhassa
Rajavyöhykkeellä oleskeluun tarvittavien rajavyöhykelupien myöntämisperusteet ovat tiukat. Rajavartiolaitos voi myöntää luvan esimerkiksi vakituisen työn tai asumisen takia.
Rajavartiolaitoksella ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka paljon rajavyöhykkeellä on vakituisia asuntoja, mutta asumisen arvioidaan olevan äärimmäisen vähäistä. Tilapäistä asumista, kuten mökkejä, vyöhykkeellä on jonkin verran enemmän.
Lindströmeillä on toistaiseksi voimassa oleva rajavyöhykelupa. Heidän vieraidensa sen sijaan pitää hakea määräaikaista lupaa, joka on voimassa enintään viisi vuotta.
– Se on kaikille ihan normaalia nykyään. Mitään yllätysvierailuja ei tietenkään ole. Olemme aina viihtyneet hyvin omassa rauhassa.
Lindströmeitä ei hetkauta, että he ovat jatkuvan valvonnan alla.
– Eiväthän kamerat meidän pihalle osoita, vaan rajalle. En tiedä tarkalleen, missä kamerat ovat, ihan rajaturvallisuudenkin takia.
Lindström ei myöskään usko, että Suomen liittyminen Natoon muuttaa hänen arkeaan mitenkään.
– En usko, että Venäjästä on Suomelle isoa uhkaa. Minulla on täällä ihan yhtä turvallinen olo kuin ennenkin.
Rajavartiolaitokselta kerrotaan, ettei rajavyöhykekäytäntöjä olla muuttamassa Natoon liittymisen takia.
– Lupakäytäntö on luotu nimenomaan kansalliseen lainsäädäntöön, siitä ei ole kansainvälistä velvoitetta. Emme näe, että Nato-jäsenyydellä olisi tähän mitään vaikutusta. Käytännöt ovat vakiintuneet ja näköpiirissä ei ole tarvetta muuttaa niitä, Mikko Lehmus sanoo.
