Onni Mäiseli katsoo hämmästellen valmentaja Tapio Lotan hänelle ojentamia Järvisen puusuksia. Niitä tarkastellessa huomaa sen, kuinka suksien kehitys on vienyt uusille laduille.
Mäiseli on suostunut kokeeseen, jossa katsotaan, voisiko puusuksilla vielä hiihtää kilpaa. Ensimmäinen vaikutelma ei puolla tätä näkemystä.
– On tässä aika erilainen tuntuma ja painoa on selvästi enemmän kuin uusissa suksissa, ihmettelee Mäiseli.
Mäiseli ei suinkaan ole ensimmäistä kertaa lähdössä ladulle. Hän on hiihtänyt itsensä Suomen kymmenen parhaan joukkoon 16-vuotiaiden ikäluokassa
Lotta puolestaan on hiihtänyt yli 60 vuotta, ja puusukset ovat hänelle tutut.
– Näillä hiihdettiin pitkälle 70-luvulle, ja rotanloukkusiteet olivat myös silloin käytössä.
Kun ei kertakaikkiaan luista
Mäiseli hiihtää muutaman kierroksen Salppurin 100-vuotisjuhlakisoihin valmistautuvalla stadionilla. Kommentit eivät imartele menneen ajan ykkössuksia.
– Oli se aika vaikeata, ei tällaisilla tulisi paljoa hiihdettyä, puhumattakaan siitä, että voitelu ei alkuunkaan istu tähän keliin, pohtii Mäiseli.
Tästä voidaan jo päätellä, että kilpailusta ei tulisi paljoa kotiin vietävää, jos lähtöviivalle joutuisi menemään menneen sukupolven Järvisillä.
– Näillä häviäisi todella paljon etenkin, kun luistoa ei ole. En vaihtaisi omia suksiani näihin, kuuluu jyrkkä tuomio.
Tapio Lotta on samaa mieltä, eikä vanhoilla sivakoilla olisi oikein asiaa edes kuntoladuille.
– Siteet ovat niin leveät, etteivät nämä sukset edes mahtuisi nykyisiin latu-uriin ja vapaata tyyliä voisi olla aika mahdotonta mennä, naurahtaa Lotta.
Umpipuusta superkuituihin
Vierailu Lahden Hiihtomuseossa kertoo havainnollisesti suksien kehityksestä umpipuisista antiikkisuksista nykyaikaisiin huippusuksiin. Suomalaisen suksen ja hiihtämisen historiaa on dokumentoitu kivikaudesta alkaen. Silloiset kalliomaalaukset sisältävät myös hiihtokuvia.
– Suksien valmistaminen kuluttajille käynnistyi samaan aikaan, kun täällä alettiin hiihtää kilpaa. Silloin elettiin 1800-luvun loppua, kertoo Hiihtomuseon amanuenssi Laura Häkkinen suksivitriinien äärellä.
Umpipuisilla suksilla hiihdettiin 1950-luvulle, jolloin suksia alettiin rakentaa liimaamalla eri puita yhteen. Lahti oli pitkään hiihtovälineteollisuuden ykköskaupunki, sillä lahtelainen Mononen kehitti nimeään kantavat hiihtojalkineet ja Järvinen oli Suomen ja maailman suurin suksivalmistaja.
– Tämä muuttui 1970-luvulla, jolloin suksiin tuli muovikuoria ja pikkuhiljaa koko suksen rakenne muuttui ratkaisevasti. Suomalaiset heräsivät muutokseen hitaasti, mikä johti siihen, että johtoasema menetettiin, jatkaa Häkkinen.
Nykysuksen rakenne on pitkän kehityksen tulos. Suksessa on jäykkyyttä antavia, esimerkiksi hiilikuituvahvikkeita ja kalleimmissa suksissa käytetään tämän lisäksi sisällä komposiittihunajakennoa, joka auttaa keventämään suksia.
Isoisän Järviset voivat olla kauniita katsella, mutta tämän päivän kilpailuihin niillä ei kannata lähteä.