Sam Whitefieldillä on visio. Hän haluaa juutalaisen Israelin. Tuossa tavoitteessa ei ole mitään uutta, mutta uutta on se, että Whitefield, 25, kuuluu suureen nuorten juutalaisten enemmistöön, joka on tätä mieltä ja joka kannattaa perin oikeistolaisia arvoja.
Nuoria israelilaisia ajaa oikealle laidalle turvattomuuden tunne. Turvattomuutta luovat heidän mielestään palestiinalaiset. Lähtöasetelmana nuorten asenteissa on siis 75 vuotta kestänyt konflikti.
Väkivaltaa Israelin ja palestiinalaisten välillä on ollut läpi Israelin olemassaolon – moni muistaa esimerkiksi toisen intifadan veriset vuodet 2000–2005. Nuori sukupolvi kuitenkin uskoo kahden valtion tuomaan rauhaan vanhempiaan ja isovanhempiaan vähemmän. Mitä Israelissa oikein tapahtuu?
Nuoret äänestävät oikeistoa
Israelissa järjestettiin viime marraskuussa viidennet parlamenttivaalit neljän vuoden sisään. Parlamentin kolmanneksi suurimmaksi ryhmittymäksi nousi ryminällä äärinationalistiseksi luonnehdittu Uskonnollinen sionismi -niminen vaaliliitto.
Sen asialistalla olevat asiat ovat pitkän konfliktin ytimestä. Liitto vastustaa Palestiinan valtion perustamista Länsirannan ja Gazan alueille. Ja se edistää laittomina pidettyjen Länsirannan siirtokuntien asiaa. Vaaliliiton johtajia, turvallisuusministeri Itamar Ben-Gviriä ja valtiovarainministeri Bezalel Smotrichia on luonnehdittu jopa juutalaisen ylivallan edustajiksi.
Vaaliliiton sekä kahden vanhoillisen puolueen avulla keskustaoikeistolainen pääministeri Benjamin Netanjahu onnistui palaamaan valtaan. Samalla hän tuli luoneeksi Israelin historian äärikansallismielisimmän hallituksen.
Israelissa oikeistopuolueet profiloituvat erityisesti vasemmistoa järeämmällä turvallisuuspolitiikalla sekä kansallismielisemmillä arvoilla.
Kiinnostavaa kyllä, eniten kannatusta oikeistopuolueet nauttivat nuorten keskuudessa. Yli 70 prosenttia 18–34-vuotiaista israelilaisista sanoo identifioituvansa politiikan oikealle laidalle. Asia selviää Israelin demokratiainstituutin tutkimuksesta.
Oikeistoa kannattavat Israelissa perinteisesti uskonnollisesti vakaumukselliset, ja heidän väestönosansa kasvaa nopeammin kuin maallistuneiden. Se ei kuitenkaan yksin selitä sitä, miksi oikeistosta on tullut Israelissa niin vahva voima.
Ben-Gvirin ja Smotrichin kaltaiset poliitikot ovat erottautuneet lupauksillaan turvallisuuden parantamisesta ja terrorismin kitkemisestä. Se on keskeinen syy, miksi vaaliliitto sai äänen myös Whitefieldiltä.
Whitefieldin mukaan ihmiset ovat heränneet ”harhakuvitelmista” ja toiveista, jotka liittyivät kahden valtion malliin perustuvaan rauhaan ja Israelin vetäytymiseen Gazasta vuonna 2005.
Kahden valtion malli on kansainvälisen yhteisön tukema visio, jonka mukaan Länsirannalle ja Gazan kaistalle perustettaisiin itsenäinen Palestiinan valtio.
– Vasemmistopolitiikka on epäonnistunut eikä toimi käytännössä, Whitefield sanoo itsevarmasti.
Ajatus rauhasta yhä kauempana
Whitefield ei ole ajatuksineen yksin. Monet israelilaiset ovat menettäneet uskoaan siihen, että ratkaisu Israelin ja palestiinalaisten väliseen konfliktiin löytyisi kahden valtion mallista, tutkija Noa Shusterman Institute for National Security Studies -ajatushautomosta kertoo.
Gazaa johtavan Hamasin ja Israelin asevoimien välillä on usein yhteenottoja. Toukokuussa 2021 tilanne kärjistyi, ja juutalaisten ja arabien välille puhkesi väkivaltaisia mellakoita myös israelilaiskaupunkien sisällä.
– Ben-Gvir ja Smotrich nousivat näiden mellakoiden ansiosta. Monet israelilaiset olivat tottuneet vallitsevaan tilanteeseen, mutta mellakoiden myötä heräsi ajatus, että on pelättävä myös omia naapureita, Shusterman sanoo.
Kahden valtion tavoite on käytännössä yhä kauempana muun muassa siksi, että Israelin siirtokunnat Länsirannalla laajenevat jatkuvasti. Siirtokuntia pidetään kansainvälisen lain näkökulmasta laittomina.
Nuori oikeistolaisaktiivi Whitefield asuu vaimonsa kanssa Elin siirtokunnassa ja työskentelee osa-aikaisesti Regavim-nimisessä siirtokuntien etujärjestössä. Hänen visiossaan ei ole perustetta Palestiinan valtiolle Länsirannalla, vaikka hän ei sanojensa mukaan vastusta palestiinalaisten läsnäoloa alueella.
– Meillä on historiallinen oikeus olla täällä, Whitefield perustelee puhuen juutalaisista.
– Täällä ei ole koskaan ollut Palestiinan valtiota, eikä mielestäni sellaiselle ole laillista tai moraalista perustetta.
Mielipidemittauksissa eniten huolta turvallisuudestaan kantavat juuri Länsirannalla asuvat. Whitefieldin mukaan palestiinalaiset heittelevät usein kiviä autoillaan ajavia Elin asukkaita kohti.
Israelia on syytetty ihmisoikeusloukkauksista palestiinalaisia kohtaan Länsirannalla. Israel esimerkiksi rajoittaa jyrkästi palestiinalaisten liikkumista niin Länsirannalla kuin sieltä ulos.
Myös moni siirtokunnissa asuva israelilainen on syyllistynyt väkivaltaisuuksiin. Esimerkiksi helmikuussa joukko siirtokuntalaisia hyökkäsi Huwaran kylään polttaen asuintaloja ja autoja. Mellakassa loukkaantui ainakin sata palestiinalaista ja kuoli yksi.
Whitefieldin mielestä siirtokuntalaisten väkivaltaisuudet eivät ole verrattavissa palestiinalaisten hyökkäyksiin.
– Hyökkäys Huwaraan kumpusi turhautumisesta siihen, ettei hallitus tarjoa siirtokuntalaisille riittävää turvallisuutta. Juutalaisia veljiämme ja siskojamme tapetaan täällä, Whitefield sanoo.
Nuori mies erottelee jyrkästi toisistaan israelilaisten ja palestiinalaisten väkivallan teot:
– Palestiinalaisten väkivallassa on kyse siitä, että he haluavat potkia meidät ulos täältä ja pyyhkiä pois juutalaisen valtion. Heidän liikehdintänsä on negatiivista, kun taas sionismi on positiivinen liike.
Israel taistelee identiteetistään
Israelissa on parhaillaan hyvin levotonta. Sadattuhannet ovat osoittaneet mieltään hallitusta vastaan jo viikkoja.
Netanjahun oikeistolainen hallitus on ajanut läpi uudistuksia, jotka lisäisivät poliitikkojen valtaa maan oikeuslaitoksessa. Laajoihin mielenosoituksiin osallistuvat pelkäävät, että hallitus voisi uudistuksen myötä ajaa läpi lakeja, jotka polkevat vähemmistöjen ja naisten oikeuksia.
Siirtokuntalainen Whitefield näkee levottomuuksien taustalla isoja asioita.
– Israel taistelee identiteetistään. On niitä, jotka eivät halua juutalaista valtiota ja niitä, jotka haluavat säilyttää Israelin luonteen juutalaisena valtiona, Whitefield sanoo.
Hän sanoo, että Israel taisteli hyvin pitkään olemassaolonsa puolesta.
– Nyt on viimein tullut aika pohtia sitä, millainen maa Israelin tulisi olla.
Whitefield ei allekirjoita mielenosoittajien puheita siitä, että Israel olisi luisumassa diktatuuriksi. Hän sanoo kannattavansa uskonnonvapautta eikä katso, että valtion pitäisi puuttua siihen, kuinka ihmiset elävät elämäänsä.
– Israel on juutalainen valtio. Esimerkiksi juhlapyhien tulisi noudattaa juutalaista kalenteria ja sapatti tulisi valtion tasolla rauhoittaa lepopäiväksi. Mutta jos esimerkiksi yksityinen yritys haluaa tarjota julkista liikennettä sapattina, minulla ei ole ongelmaa sen kanssa.
– Kaikkien tulisi voida elää haluamallaan tavalla.
Puheita juutalaisesta ylivallasta Whitefield pitää antisemitistisinä, siis juutalaisvastaisina.
– Ei täällä ole juutalaista ylivaltaa. Termi on lainattu Yhdysvalloista, jossa käydään keskustelua valkoisesta ylivallasta, Whitefield sanoo.
Whitefield katsoo Israelin olevan nyt menossa oikeaan suuntaan.
– Kun oikeusjärjestelmäuudistus saadaan maaliin, voidaan keskittyä muihin tärkeisiin asioihin.
Tutkija Noa Shustermanin mukaan on mahdotonta sanoa, millaisia vaikutuksia oikeusjärjestelmäuudistuksella lopulta läpi mennessään olisi.
– Se hyvä puoli uudistuksessa on ollut, että se on todella aloittanut julkisen keskustelun siitä, mitä demokratia tarkoittaa ja millainen rooli Ben-Gvirin ja Smotrichin kaltaisilla äärikansallismielisillä poliitikoilla siinä on, Shusterman sanoo.
Juttua varten on haastateltu myös Israelin demokratiainstituutin (IDI) tutkijaa Or Anabia.
Päivitetty 29.3. klo 9.44: Täsmennetty kansainvälisen lain näkökulmaa Israelin siirtokuntiin.
Lue lisää aiheesta: