– Normaalia ovat putoamiset esimerkiksi moottorikelkan, mönkijän tai hevosen selästä. Sua ammutaan ja sä kuolet.
Sodankylän Luostolla asuva Kari Sunnela on stunt-alan kokenut ammattilainen, jonka kädenjälkeä on nähtävissä monissa elokuvissa ja TV-sarjoissa kuten Poromafia, Huonot naiset, Hevi reissu, Napapiirin sankarit, Kaikki synnit ja Taivaan tulet.
– Tappelut eli taistelukoreografiat ovat myös hyvin normaaleja, joihin osaltaan nivoutuu myös muut elokuva-alan ammattilaiset esimerkiksi pyroteknikot ja aseteknikot.
Raskaan työn merkit näkyvät ja toisinaan myös tuntuvat 54-vuotiaan kehossa.
– Sanotaan näin Monty Python -tyyppisesti, että “just a fleshwound” eli vain lihasvammoja, mutta kyllä on osumaa tullut. Polvet ovat menneet ja olkapäästä on revennyt jänteitä. Muutama vuosi sitten leikattiin oikea keuhko. Luita on mennyt muutamia kertoja, kuten kylkiluut, sormia, varpaita… sellaista normaalia.
Mustelmat ja lihaskivut ovat Sunnelalle stunt-työssä arkipäivää ja työhön kuuluu kivun sietäminen. Sunnela on osaltaan kasvanut kipuun kiinni siten, että hän sietää sitä. Stunt, sirkus, akrobatia ja kamppailulajit ovat kulkeneet Sunnelan mukana jo ihan pienestä pitäen.
Adrenaliinin ja vauhdin täyttämälle työlleen hän hakee ja saa vastapainoa Luoston Lampivaarassa sijaitsevasta ametistikaivoksesta, jonka aluepäällikkönä hän myös toimii.
– Stunt-hommat ja ametistikaivos sopivat yhteen loistavasti, koska ne ovat toisiaan täydentäviä ja tasapainottavia puolia - elämäni jin ja jang.
Ruumiina koskessa kelluen
Rauhallisuus ja tasaisuus rikkoutuvat Sunnelan elämässä kuitenkin ajoittain ja täysin tietoisesti, kun Sunnela antautuu toiselle intohimolleen eli stuntteihin.
Sunnela on työssään käynyt myös niin sanotusti rajalla ja nämä kokemukset ovat tulleet monesti hänelle varsin yllättäen. Hän nostaa esille kuohuvassa koskessa sukellusvarusteet päällä tapahtuneen ruumiin näyttelemisen.
– Tämä ei kuulosta kovin hankalalta, mutta kun oikeasti alkaa miettiä kaikkia riskejä, joita tähän liittyy, niin tarina on aivan toinen. Jo pelkästään osumat kiviin sattuvat tavattoman paljon ja tajunnan menettämisen riski on todellinen. Puhumattakaan siitä, että tällaisessa tilanteessa voi ajautua muusta kuvausporukasta virran mukana hyvinkin kauas.
Sunnela kertoo, että mönkijän päältä vauhdissa hyppääminen ei kuulosta hankalalta, mutta kun miettii sitä riskiä, että niskat voivat oikeasti vääntyä, ollaan jälleen uudessa tilanteessa.
– Riskit täytyy tiedostaa ja niihin on sopeuduttava.
– Samoin kun minua vedettiin moottorikelkan perässä 10-metrisessä narussa, niin kyllähän riskit ja ennen kaikkea kipu tulevat hyvinkin tutuiksi. Vaikka keho on lätkäsuojilla osaltaan suojattu, niin kyllä se silti sattuu, kun järven jäällä kylmä vesi ja jäänkappaleet repivät posken ruvelle. Puhumattakaan kaikista töyssyistä ja iskuista joita narun perässä roikkuessa tulee.
Paljonko taiteen nimissä kannattaa uhrata?
– Tämä on iso kysymys, johon ei ole olemassa yksinkertaista vastausta. Yhtä hyvin voisi kysyä, että miksi menet uudestaan? Miksi otat osumaa itseesi ja nuolet haavoja pari viikkoa, jonka jälkeen yrität kuntouttaa itseäsi.
Kysymys on Sunnelalle hankala ja hän kertoo, että sitä on mietitty myös alan sisällä kollegoiden kanssa. Toiminnallisuus ja sen mukanaan tuoma jännitys ovat koukuttavia aspekteja.
Tärkeimmäksi nousee kuitenkin stunt-tempuista saatava hyvänolon tunne. Sunnela saa työstään jotain sellaista, että hän tekee sitä aina vain yhä uudelleen ja uudelleen. Mitä se sitten on, niin sitä hän ei osaa verbalisoida.
– Ihminen on kuitenkin olento, joka joskus lakkaa olemasta, niin ei pidä pyrkiä siihen, että mentäisiin koko ajan sinne rajalle asti, jossa katsottaisiin paljonko kroppa oikeasti kestää. Matka on kuitenkin pitkä ja lommoja tulee aina tällä alalla.
Mahdotonta tehtävää, johon Sunnela ei lähtisi, ei ole vielä tullut vastaan, mutta hän pyrkii omassa työssään olemaan näkymätön ja hän listaa sen myös hyvän stuntin hyveeksi. Samalle listalle hän lisää hajuttomuuden, tunteettomuuden ja mauttomuuden.
– Näyttelijöillä ja staroilla on oma roolinsa ja meillä on omamme sitten näissä varjoissa.
Kari Sunnela on Radio Suomen sunnuntaivieraana 26.3. Lähde Timon ja Karin matkassa Lampivaaran maisemiin.
Ametistikaivos luo elämään pysyvyyttä
Työ ametistikaivoksella auttaa Kari Sunnelaa myös palautumaan ja maadottumaan takaisin niin sanottuun arkeen.
– Toki kaivoksellakin on hektiset aikansa, kun kyseessä on toimiva kaivos ja matkailukohde. Tässä on paljon samanlaista koordinointia, kuin stunt-hommissakin.
Sunnela on viihtynyt Luostolla ja Lampivaaran maisemissa jo yli 20 vuotta.
Lampivaaran ametistikaivoksella kaikki kaivuutyö tapahtuu käsityönä ja kaivosyhtiön arvoissa luonnon kunnioittaminen on isossa roolissa.
Sunnela ehtii harvoin enää ohjaamaan alueelle saapuvia ryhmiä, mutta kun hän ehtii, on hän stuntin töistä täysin irtaantunut ja keskittynyt vain kyseiseen hetkeen.
Ametisti kulkee aina mukana
Ametisti kulkee Sunnelan mukana myös stunt-keikoilla, jos ei nyt turvallisuussyistä aina taskussa, niin vähintäänkin autossa.
– Taskuissa ei voi stunt-hommissa oikein turvallisuussyistä pitää mitään, koska se lisäisi loukkaantumisriskiä.
Ametisteista sanotaan, että se tasapainottaa tunnekuohuja, lievittää stressiä, vihaa, ärtymystä ja ahdistusta. Väitteen paikkansapitävyydestä Sunnela toteaa, että se mikä toimii toisilla, ei välttämättä toimi kaikilla.
– Tämän luonnehdinnan kohdalla puhumme pseudotieteistä, joten jos se toimii ja siitä avun saa, niin hyvä niin. Jokaisen täytyy se omakohtaisesti todeta.
Katso videolta, miltä näyttää ametistien kaivaminen Lampivaarassa.