Viime viikolla Ranskassa presidentti Emmanuel Macronin hallitus ilmoitti ajavansa raivoisaa vastustusta herättäneen eläkeiän noston läpi ilman parlamentin äänestystä.
Epäsuosittu eläkeuudistus nostaa eläkeiän 62 ikävuodesta 64:ään.
Hallitus päätyi käyttämään erityismenettelyä, koska se ei saanut kansalliskokouksessa eli parlamentissa riittävästi tukea epäsuositulle laille.
Ranskan epäsuositussa eläkeuudistuksessa ei ole kyse ainoastaan eläkeiän nostosta
Jotta Ranskassa saa täyden eläkkeen, tulee vakuutusvuosivaatimuksen täyttyä.
Käytännössä Macronin eläkeuudistus tarkoittaisi sitä, että eläkkeelle päästäkseen ja saadakseen eläkkeen täysimääräisenä, työntekijän tulee olla täyttänyt 64 vuotta ja tehdä töitä 43 vuotta. Mikäli työuran pituus ei ole riittävä, pääsee eläkkeelle vasta 69-vuotiaana ja eläkkeen määrä ei ole täysimääräinen.
Ranskaan erikoistunut tutkija Laura Parkkinen kertoo ranskalaisten pelkäävän, että eläkeiän korottaminen madaltaa korottamisen kynnystä tulevaisuudessakin.
– Ihmiset pelkäävät, että he joutuvat työskentelemään hautaan asti, Parkkinen sanoo.
Parkkisen mukaan eritoten naiset ja perheenäidit ovat huolissaan Macronin eläkeuudistuksesta, sillä lasten hoitaminen tarkoittaa Ranskassa yleensä työelämästä pois jäämistä useiksi vuosiksi.
– Jos on paljon lapsia, on monta vuotta pois työelämästä. Ja kun työvuosien määrä vaikuttaa eläkkeelle pääsyn ajankohtaan, ei lapsia kotona hoitava äiti pääse eläkkeelle eläkeiän mukaisesti. Tämä vaikuttaa myös eläkkeen määrään.
Mielenosoituksissa purkautuu patoutunutta tyytymättömyyttä
Eläkeuudistus nostatti maassa laajoja lakkoja sekä mielenosoituksia. Ranskan sisäministeriön arvion mukaan noin 1,1 miljoona ihmistä osallistui mielenilmauksiin torstaina, kertoo uutistoimisto AFP.
Ranskan ammattiliitto Confédération Générale du Travail (CGT) arvioi mielenosoittajien määräksi jopa 3,5 miljoonaa. Pariisin mielenosoituksiin osallistui sen mukaan jopa 800 000 ihmistä.
Parkkinen kertoo, että vaikka mielenosoituksien pääasiallinen syy on Macronin eläkeuudistus, on ranskalaisessa yhteiskunnassa muutakin patoutunutta yleistä tyytymättömyyttä.
– Kyse on myös yhteiskunnan polarisaatiosta, inflaatiosta, nuorisotyöttömyydestä ja pitkittyneestä pandemiasta.
Parkkinen näkee mielenosoituksissa myös tyytymättömyyttä Macronin tapaan harjoittaa politiikkaa. Macronista puhutaan, että hän on itsevaltiaan asemassa eikä kuuntele kansaa, Parkkinen sanoo.
– Häntä pidetään vallan sokaisemana presidenttinä. Häntä pidetään ylimielisenä, eikä hän kykene dialogiin tai kuuntelemaan muita.
Parkkinen puhuu jopa ”macronismin kriisistä”. Hän lisää, että monet Ranskassa asiaa kommentoineet puhuvat suurimmasta kriisistä pitkään aikaan, jota pidetään uhkana Ranskan demokratialle.
– Tässä kyseenalaistetaan Macronin valtaa, sitä mitä hän edustaa ja haastetaan hänen tapaansa toimia. Moni puhuu periaatteista, demokratiasta ja [kansan] kuuntelemisesta. Jos tätä ei pidetä demokratian kriisinä, mielletään se eräänlaiseksi macronismin lopuksi.
Mielenosoitukset todennäköisesti vaikuttavat seuraaviin vaaleihin
Parkkisen mukaan mielenosoituksiin osallistuva joukko koostuu monista eri yhteiskunnan osa-alueista, sillä jopa kolme neljäsosaa ranskalaisista vastustaa Macronin eläkeuudistusta.
– Yksimielisyys on suurta siitä, että Macron on väärässä, tämä kattaa monet yhteiskuntaluokat. Erityisesti nuoria ja naisia on nyt paljon mukana.
Parkkinen pitää tämän hetken mielenosoituksia kuitenkin poikkeuksena aiempaan, vaikka Ranskassa on pitkät perinteet niin sanotusta kadun vallasta, jota kutsutaan nimellä ”la rue”. Sananmukaisesti se tarkoittaa katua. Kun lainsäätäjä, toimeenpanija tai oikeuslaitos ei tuota mieluisaa tulosta, kansa menee kaduille vaatimaan muutosta.
– Erilaisen tästä tekee se, että mielenosoitukset ovat jatkuneet jo pitkään ja nyt uhkaillaan jo yleislakolla. Ongelmana on myös se, ettei liikettä johda kukaan ja kaikki voi ajautua kaaokseen.
Parkkinen näkee, että vaikka Macron ei enää voi asettua seuraavissa presidentinvaaleissa ehdolle, tulevat mielenosoitukset vaikuttamaan vaaleihin siitä huolimatta. Hän uskoo, että kaikki Macroniin liittyvä tyytymättömyys hyödyttää Marine Le Penin Kansallinen liittouma -puoluetta ja maan vasemmistopopulisteja.
– Täytyy muistaa miten Macron valittiin. Viimeksi häntä vastassa oli Le Pen. Silloin ranskalaiset miettivät, että kumpi on pienempi paha. Macronille annettu ääni ei ollut hänelle vaan Le Peniä vastaan.