Pari viikkoa sitten Tampereen yliopiston journalistiikan opiskelijoiden ainejärjestö Vostok joutui yllättäen myrskyn silmään. Syynä oli Aamulehden vastaavan päätoimittajan Jussi Tuulensuun häiritsevä käytös naisia kohtaan järjestön 30-vuotisjuhlissa.
Jo juhlien jatkoilla alkoi levitä huhuja, että kutsuvieraana ollut Tuulensuu olisi käyttäytynyt juhlissa epäasiallisesti. Vostok alkoi selvittää asiaa juhlavieraille tarkoitetulla anonyymilla kyselyllä. Ennen kuin kyselyn tulokset olivat selvillä, Tuulensuu ilmoitti eroavansa päätoimittajan tehtävästä.
Myöhemmin vieraat kertoivat Vostokin kyselyssä, että Tuulensuu oli koskettanut juhlavieraita epäasiallisesti. Monet olivat tunteneet olonsa epämiellyttäväksi Tuulensuun käytöksen takia.
Nyt Vostokin puheenjohtaja Silja Kinnunen ja varapuheenjohtaja Noora Hakulinen kertovat, että ainejärjestön jäseniltä ja tapauksen uhreilta saatu palaute on ollut pääasiassa hyvää.
– Yllättävän vähän ulkopuolelta on tullut selkeää maalittamista tai muuta. Jonkin verran mediassa on vaadittu meitä kertomaan enemmän yksityiskohtia, sitä on vaadittu vielä tälläkin viikolla, Silja Kinnunen kertoo.
Hän on myös huomannut vihamielistä kommentointia erilaisten aihetta käsitteleiden juttujen kommenttikentissä sekä Facebookissa.
Ainejärjestö perustelee tiukkaa viestintälinjaansa sillä, ettei se voi kertoa ihmisten yksityisiä asioita julkisuuteen.
Molemmat myös ymmärtävät hyvin, miksei kukaan häirintää kokeneista ole kertonut julkisuudessa tapahtuneista omalla nimellään tai kasvoillaan.
– Häirintä kohdistuu usein juuri nuoriin naisiin. He ovat valmiiksi huonossa asemassa ja varsinkin jos on uran alussa, niin kyllä se pelottaa, Kinnunen sanoo.
Voiko kohu vaikuttaa työmahdollisuuksiin?
Media-alalla on viimeksi tehty kysely häirinnästä maailmanlaajuisen metoo-kampanjan aikana vuonna 2018. Sen tuloksista ilmenee, että suurin osa häirinnän kohteiksi joutuneista ei tee asialle mitään.
Suomen Journalistiliiton julkaiseman ammattilehti journalistin päätoimittaja Maria Pettersson totesi Ylen haastattelussa, että syitä tähän on monia. Osa esimerkiksi ajattelee, ettei ilmoituksen tekeminen ei johda mihinkään. Monet myös pelkäävät oman työnsä tai uransa puolesta.
Silja Kinnunen myöntää, että mielessä kävi välillä, vaikuttaako tapaus ja sen keulakuvana toimiminen tulevaisuuden työllistymismahdollisuuksiin.
– Asia piti vain hyväksyä. Totta kai me lähdettiin tätä asiaa selvittämään ja halusimme olla hyvän puolella.
Noora Hakulinen sanoo, ettei hän ole edes ehtinyt miettiä julkista rooliaan tapauksen selvittämisessä. Hän ei ole omista työllistymismahdollisuuksistaan huolestunut.
– En minä edes halua työpaikkaa, joka jäisi tämän takia saamatta.
Työpaikkojen häirintä on puhuttanut myös opiskelijoiden keskuudessa varsinkin viime aikoina. Monia voi jopa pelottaa töihin meneminen, kun ei tiedä uskaltaako asioita enää nostaa esille. Silja Kinnunen toivoo, että asia muuttuu.
– Tämä hiljaisuus on jatkunut niin pitkään, että on pakko tulla joku muutos.