TŠASIV JAR 32-vuotias Vlad Poianski kiemurtelee pakettiautolla pikkuteitä kohti Tšasiv Jaria. Se on pikkukaupunki vain muutaman kilometrin päässä Bahmutista.
Räjähdyksiä kuulee jatkuvasti.
Poianski ei pienestä hätkähdä. Hän on tehnyt lukuisia samanlaisia matkoja.
– Vanha elämäni on jäänyt taakse. En tee äänimaailmoja tai istu koneen äärellä. Nyt on tärkeämpiä asioita, hän sanoo.
Poianski etsii yhdessä kollegansa kanssa taloa Tšasiv Jarin laidalla. Naapurit ovat päivää aiemmin tilanneet evakuoinnin puhelimitse Vostok Sos -vapaaehtoisjärjestöltä naapurin liikuntarajoitteiselle vanhukselle.
Tällä tavalla Poianski saa tilaukset. Hän ajaa joka päivä etulinjan asutuksiin hakemaan liikuntakyvyttömiä.
Yhdessä kohtaa Tšasiv Jaria on ylitettävä rautatie. Samana aamupäivänä siviili kuolee tässä samassa paikassa Venäjän tulitukseen.
– Yritämme pysyä hengissä. Jos olemme kuolleita, emme voi auttaa ketään, Poianski summaa toimintaperiaatetta.
”Rakastan vanhuksia”
Kaikki tehdään mahdollisimman nopeasti ja määrätietoisesti. Se parantaa turvallisuutta.
Kun talo löytyy, naapurit tuovat vanhuksen pakettiautoon välittömästi. Parin minuutin jälkeen matka jatkuu. Poianski on koko ajan yhteydessä naapureihin liikkeistään.
Poianski evakuoi yhteensä neljä vanhusta samana päivänä. Päivän päätteeksi hän vie heidät Dnipron kaupunkiin johtavaan junaan.
Siellä hänen kollegansa ovat vastassa. Vanhukset pääsevät joko järjestön majoitukseen tai sairaalaan.
– Rakastan vanhuksia ja ihmisten auttamista, Poianski naurahtaa.
Hän ei vaikuta olevan allapäin, vaikka vanha elämä ja matkailu eri puolilla Aasiaa on jäänyt taakse.
– Toivon vain rauhaa. Meille ukrainalaisille, mutta myös kaikille muille maille, joilla on tämä hullu naapuri, Venäjä. Moskoviitit aiheuttavat vain ongelmia.
Ukrainassa rintamalla taistelevat sotilaat ja siviilipuolen vapaaehtoistyöntekijät ovat läpileikkaus yhteiskunnasta.
Lähes kaikki ovat mukana tavalla tai toisella.
Aiemmin matkustelu ja elämästä nauttiminen olivat Poianskin elämän suolaa. Siitä hän tavallaan unelmoi edelleenkin.
– Unelmoin rauhallisemmasta ja iloisemmasta ajasta. Tietysti unelmoin myös Krimistä. Haluaisin maata auringossa lähellä merta, sanoo Vlad ja kasvoille leviää leveä hymy.
Mitä ajatuksia artikkeli vanhusten evakuoimisesta sinussa herättää? Voit keskustella aiheesta huomiseen kello 23.00 saakka.