Hyppää sisältöön

Entisen lapsisotilaan Rajkumar Sabanadesanin evästys maahanmuuttajille: “Jos et osaa suomea, olet pihalla”

Maahanmuuttajataustainen yrittäjä kutsuu nykyistä turvapaikanhakuprosessia “täydelliseksi epäonnistumiseksi”. Nyt päätöstä voi joutua odottamaan vuosia, ja kielteisen päätöksen jälkeen voi vain hakea uudestaan.

Kalju, parrakas, rodullistettu mies istuu nojatuolissa pikkutakissa ja katsoo neutraali ilme kasvoillaan kameran ohi.
“Suomalaisilla on vääristynyt kuva, että kaikki haluavat tulla Suomeen. Se ei pidä paikkansa”, Rajkumar Sabanadesan sanoo. Kuva: Noora Haapaniemi
Annu Caselius
Avaa Yle-sovelluksessa

Yleisöä on pyydetty nostamaan vihreä lappu, mikäli he kokevat, että turvapaikanhakijoille ja pakolaisille kuuluu sama sosiaaliturva kuin muille Suomessa asuville. Vaihtoehtona on punainen lappu, jos he ovat eri mieltä väitteen kanssa.

Yleisön joukossa valtaosa hehkuu vihreää. Rajkumar Sabanadesan nostaa punaisen lapun.

– Olen puhunut sosiaaliturvan vastikkeellisuudesta. Se on terve asia. Tarkoitan, että voi tehdä työtä tai opiskella tai jotain vastaavaa, Sabanadesan sanoo juontaja Sean Ricksille Yle Perjantain kolmannessa vaalilähetyksessä Pelastaako maahanmuutto Suomen?

– Minun pointtini on, että vastikkeellisuus antaa maahanmuuttajien elämälle rytmiä. Me tiedämme, kuinka paljon vastaanottokeskuksissa asuvat ihmiset kärsivät mielenterveysongelmista. Näin he pääsevät sieltä ulos, olemaan mukana yhteiskunnassa, tapaamaan tavallisia ihmisiä ja tekemään normaaleja asioita, Sabanadesan jatkaa.

Hän on vuonna 1994 Suomeen Venäjän kautta saapunut maahanmuuttaja, joka 14-vuotiaana asteli kivääri kainalossa lapsisotilaana Sri Lankassa. Nykyisin hän on ennen kaikkea tamperelaisyrittäjä, muutosjohtamisen valmentaja ja liikkeenjohdon konsultti.

Sabanadesan on kohonnut vastaanottokeskuksen asukkaasta vastaanottokeskusten johtajaksi, opiskellut useita tutkintoja ja puhuu rapsakkaa suomen kieltä höystettynä vetävillä anglismeilla.

– Monet asiat eivät toimi vastaanottokeskuksissa. Ensinnäkin ne on usein sijoitettu kauas keskelle metsää, missä ei ole kunnon kulkumahdollisuuksia.

– Sellaisessa settingissä ihmisten pitäminen kolme, neljä, viisi, kuusi vuotta? Se on ihan älytöntä. Miten jonkin asian tutkimiseen menee vaikka neljä vuotta? Se on total bullshit, se ei pidä paikkansa, Sabanadesan lataa.

Huivipäinen nainen pitää vasenta kättään rintansa päällä puolikuvassa.
Barosh ja hänen miehensä Qeis aikovat valittaa kielteisestä turvapaikkapäätöksestä jälleen kerran. Kuva: Noora Haapaniemi

Syksyllä 2015 Suomeen saapui valtava joukko irakilaisia turvapaikanhakijoita. Monilla heistä turvapaikanhakuprosessi on yhä kesken.

Esimerkiksi Perjantai-dokkarissa Kielteinen päätös tavataan irakilaispariskunta Qeis ja Barosh, jotka ovat hakeneet turvapaikkaa Suomesta nyt viidesti. Syksyllä tulee kahdeksan vuotta siitä, kun he hakivat turvapaikkaa ensi kertaa.

Viidennen kielteisen päätöksen jälkeen he menettivät asuntonsa ja pelkäävät pakkopalautusta Irakiin.

– He ovat hyvä esimerkki meidän poliitikoiden ja virkahenkilöiden täydellisestä epäonnistumisesta, Sabanadesan toteaa.

– Kuka on keksinyt Suomeen paperittomuuden? Qeis ja Barosh eivät sitä keksineet, eivätkä muut paperittomat. Miksi meillä on sellainen järjestelmä, että tutkiminen kestää seitsemän vuotta? Miksi voi hakea uudestaan ja uudestaan? Tämä on ihmisten pompottamista.

Jo näin pitkien hakuprosessien takia samaa sosiaaliturvaa ei voisi myöntää turvapaikanhakijalle, Sabanadesan pohtii.

– Totta kai ne ihmiset, jotka ovat sairaita, iäkkäitä, vammaisia, traumatisoituneita, heiltä ei tarvitse pyytää vastikkeellisuutta. Mutta muut, työikäiset ja kouluikäiset, heille vastikkeellisuus on hyvä juttu. Ihmiset ymmärtävät tämän asian jatkuvasti väärin ja pahoittavat mielensä, Sabanadesan harmittelee.

”Jos olet koko ajan pikkaisen pihalla, et voi tuntea tätä kotimaaksi”

Kun Nokia vielä kukoisti Suomessa 2000-luvulla, Suomeen virtasi huippuinsinöörejä maailmalta. Työpaikka oli kansainvälinen, ja kaikki puhuivat englantia.

– Kun Nokia kaatui, he lähtivät Suomesta pois. Miksi? Rajkumar Sabanadesan kysyy.

– Jos et osaa suomea, olet täällä aina pikkaisen pihalla. Jos olet koko ajan pikkaisen pihalla, et voi tuntea tätä kotimaaksi, hän jatkaa.

Sabanadesan korostaa kielen oppimisen tärkeyttä siinä, että maahanmuuttajan saa jäämään. Suomeen tarvittaisiin vuosittain kymmeniä tuhansia työperäisiä maahanmuuttajia, eikä humanitaarisista syistä maahan muuttaneet integroidu koskaan ilman kieltä.

Nykyisellään kieltä vaan ei opi, Sabanadesan väittää.

– Jos järjestelmä mahdollistaisi sen, kyllä 10 vuotta väitöskirjaa täällä tehnyt ihminen oppisi suomen kielen, Sabanadesan sanoo.

Harmaatukkainen ja -partainen silmälasipäinen mies mustassa pikkutakissa puolikuvassa. Etualalla epäskarppina juontajan elehtivä käsi.
Olli-Pekka Ruuskanen huomauttaa, että voi kestää vuosia, ennen kuin maahanmuuttajasta on hyötyä työmarkkinoilla. Kuva: Noora Haapaniemi

Perjantain illan toinen vieras, Pellervon taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Olli-Pekka Ruuskanen näkee, että maahanmuuttoa koskeva poliittinen päätöksenteko halvaantui vuonna 2011 perussuomalaisten ”jytkyyn”.

– Silloin muutkin puolueet havahtuivat siihen, että heidänkin äänestäjissään saattaa olla sellaisia, jotka suhtautuvat kriittisesti joko humanitaariseen tai työperäiseen maahanmuuttoon, Ruuskanen sanoo.

– Tulevalla vaalikaudella olisi korkea aika tehdä päätöksiä, hän jatkaa.

Jutun otsikko on korjattu 25.3.2023 klo 12.12. Alun perin otsikosta sai virheellisen kuvan, että Rajkumar Sabanadesan vaatisi turvapaikanhakijoilta suomen kielen opiskelua tai työpaikkaa jo ennen turvapaikan hakemista. Sabanadesan tarkoittaa, että turvapaikkahakuprosessin ollessa käynnissä työkykyisen maahanmuuttajan on hyvä sitoutua suomen kielen opiskeluun ja hankkia esimerkiksi opiskelu- tai työpaikka integroituakseen yhteiskuntaan ja saadakseen elämänrytmiä.

Yle Perjantai: Pelastaako maahanmuutto Suomen? perjantaina 24.3. klo 21.05 Yle TV1:llä ja Areenassa:

Suosittelemme sinulle