Oululaisnäyttelijä Tuula Väänänen on palkittu vuoden teatterinäyttelijänä.
– Totta kai se tuntuu mahtavalta. Tätä työtä tehdään niin kauan kuin henki pihisee ja intoa piisaa, joten onhan tällainen palkinto kannustava.
Väänänen palkittiin roolistaan En päässyt Juliaksi -esityksessä. Faktaa ja fiktiota sekoitteleva esitys käsittelee näyttelijyyttä, elämänkaarta ja yhteyden löytämistä.
Väänänen kuvaa projektia erilaiseksi, mitä Oulun teatterissa on koskaan tehty ja erilaiseksi, mitä hän itse on koskaan tehnyt. Väänäsen mukaan hän oli esityksessä eri tavalla altis ja lähempänä yleisöä.
– Monta kauhunpaikkaa oli ja ajattelin, että en osaa, enkä kykene. Se oli erikoista ja haastavaa, jopa vaikeaa.
Ensimmäinen puoliaika oli perinteisempää teatteria, toinen oli klovneria. Väänäsen mukaan klovneriaa voi olla monenlaista, mutta kyseisen esityksen hahmojen, Tomun ja Allanin, klovneriaa voisi määritellä seuraavasti:
– Klovneri on anarkisti, joka irtautuu soveliaisuuden maailmasta, esittää sen naurunalaisena ja puhuu suunsa puhtaaksi. Yhdistimme hahmoihin puheen kautta yhteiskunnallista huumoria, mikä ei ole ihan niin tyypillistä, Väänänen selittää.
Esityksen erilaisuus voikin olla Väänäsen mukaan syynä sille, miksi palkinto tuli.
Palkinto ilahduttaa, mutta kohokohdat löytyvät muualta
Väänänen kertoo olevansa palkinnosta iloinen, muttei välttämättä sijoittaisi sitä uran kohokohtiin.
– Minulle uran kohokohtia ovat ne, kun lavalla menee hyvin ja saan kontaktia yleisöön. Ne arkipäivän esityksiin liittyvät asiat.
Kohokohdiksi Väänänen luettelee muun muassa Pesärikko-esityksen, Oulun teatterin esitykset Vuoriston kaunotar, Suutarin lapsilla ei ole jalkoja ja Niskavuoren Hetan. Myös En koskaan päässyt Juliaksi -esitys, jonka roolista palkintokin napsahti, yltää kohokohtiin.
Tuossakin on vain muutama Väänäsen luettelemista esimerkeistä. Kaikkia näitä yhdistää rooli, jossa on päässyt tekemään kunniaa roolihenkilölle.
– Se on näyttelijälle tärkeintä, ettei vain esitä ihmistä, vaan voi myös olla se ihminen. Se vaatii, että on nöyrä ja kiinnostunut siitä ihmisestä, on hän sitten hyvä tai paha.
Vuoden teatterinäyttelijän palkintoa on jaettu vuodesta 2010. Palkinto on Näyttelijäliiton kollegapalkinto, jonka saajan valitsevat Näyttelijäliiton jäsenet.
Väänänen kertoo juhlistavansa palkintoa lähtemällä Etelä-Suomeen katsomaan teatteriesityksiä, sillä teatteri on hänelle sekä työ että rakas harrastus.
Herättikö juttu ajatuksia? Voit keskustella aiheesta 28.3. kello 23 saakka.