Maaliskuisen lauantaiaamun äänimaisema Helsingin rautatieasemalla on sähköinen. On surinaa. On ritinää. Raiteen seitsemän viereiselle asemalaiturille kerääntyneet ihmiset tähyävät ratapihalle.
Aseman normaalit äänet peittyvät suhahduksiin ja rytmikkääseen puksutukseen. Paikalle peruuttaa sekalainen joukko eri-ikäisiä vaunuja. Myös Suomen vanhin vielä matkustajaliikenteessä oleva vaunu vuodelta 1898 on matkassa.
Veturina tämän päivän matkalla toimii suomalaisen rautatiehistorian suurin henkilöliikennekäytössä ollut höyryveturi Hr1 vuodelta 1948. Veturimalli tunnetaan tuttavallisemmin nimellä Ukko-Pekka.
Matkan määränpää on jälleen Salpausselän 100-vuotisjuhlakilpailut Lahdessa. Ukko-Pekka on kuljettanut kisayleisöä Lahteen jo useampana vuotena.
Vesihöyryn voimalla
Konduktööri Kimmo Korhonen on pukeutunut asiaan kuuluvaan univormuun. Höyryjunaa on valmisteltu matkaan aamuvarhaisesta, vaunua lämmittää kamiina.
– Nokihommia hieman ja sitten tuhkalaatikon tyhjäystä. Sitten käyttöpaineen nosto, Korhonen luettelee aamulla suoritettuja toimenpiteitä.
Veturin käyttövoimana on hiiltä polttamalla 350-asteiseksi kuumennettu vesihöyry.
– Hiilen kulutus riippuu maastosta, onko alamäkeä, onko ylämäkeä? Mutta keskimäärin käsin lapiopelillä hiiliä tulipesään sellainen 1 500–2 000 kiloa, Korhonen arvioi junan kulutusta Helsingistä Lahteen.
– Hevosvoimia on 1 591 ja vettä menee sadalle kilometrille noin 10 000 litraa, hän lisää.
Lapsuuden maisemiin
Helsinkiläinen Juha Järvinen on kotoisin Lahdesta. Ensimmäiset Salppuri-muistot ovat varhaisesta lapsuudesta.
– Varmaan viisi- tai kuusivuotiaana olen ollut Salppurin kisoissa ensimmäistä kertaa. Täällä aina iltamäki on se juttu lauantaina ja ne ilotulitukset sen jälkeen, Järvinen sanoo.
Järvinen halusi näyttää Salppurit perheelleen, joka kokee ne nyt ensimmäistä kertaa. Ääntä mäkimontussa hän kuvailee ensin voimistuvia yleisön ääniä imitoimalla ja toteaa sitten kuvaavasti:
– Sitten se kun lähtee se mäkimonttu soimaan, niin se on jotain, hän sanoo.
Päivä Salpausselällä on kuitenkin vasta aluillaan. Mitä Järvisen perheen lapset olivat mieltä höyryjunasta?
– Se oli aika kivaa! Se oli aika erilaista mitä on muissa junissa missä olen ollut, Auroora Järvinen sanoo.
– Tykkäsin junamatkassa kaikesta, Aamos Järvinen komppaa.
Elämyksiä raiteilla
Salppurin kisajunaa liikennöi Suomen Elämysjunat.
– Seitsemisen vuotta sitten olimme yöjunassa ja ravintola meni kovin aikaisin kiinni, joten me ryhdyimme pitämään vähän omia bileitä, Elämysjunien Robert Ramstedt kertoo.
– Siinä sitten tajuttiin, että junista on Suomessa otettu itseasiassa hyvin vähän irti iloa. Aloimme miettimään, että mitä kaikkea juniin voitaisi keksiä?
Elämysjunalla on tähän mennessä päässyt Salpausselän kisojen lisäksi jo muun muassa Savonlinnan Oopperajuhlille. Lapsiperheet ovat päässeet Muumijunaan. Ramstedtin mukaan suunnitelmissa on esimerkiksi pakohuonejuna ja kuninkuusravijuna.
Korjattu 25.3.3023 kello 22.37: Korjattu leipätekstin alusta kuukausi oikeaksi.