Joissakin maissa äänestäjä perinteisesti tietää jo äänestäessään, mitkä puolueet muodostavat koalitiohallituksen, jos voittavat vaalit. Näin on esimerkiksi Ruotsissa. Ääni puolueen ehdokkaalle on selkeästi ääni joko oikeisto- tai vasemmistoblokille. Vaalit voittavan blokin johtavasta puolueesta tulee yleensä pääministeripuolue.
Suomi on hivuttautunut nyt käytävissä eduskuntavaaleissa Ruotsin poliittisen järjestelmän suuntaan.
– Taktinen äänestäminen on nyt aikaisempaa helpompaa, koska puolueet ryhmittyvät niin selkeästi jompaankumpaan blokkiin: on punavihreä blokki ja porvariblokki, toteaa E2-tutkimuksen myyntijohtaja, yhteiskuntatieteiden tohtori Juho Rahkonen.
Äänestäjien aivoituksista vähän tietoa
Eduskuntatutkimuksen keskuksen erikoistutkija Kimmo Elo arvioi, että puolueet haluavat nyt luoda kuvaa, että kyseessä ovat pääministerivaalit.
– Luulen, että suuret puolueet yrittävät tehdä näistä pääministerivaalit. Toinen kysymys kuitenkin on, mieltävätkö äänestäjät vaalit sellaisiksi.
Äänestäjän aivoituksista äänestyskopissa on vaikea saada vedenpitävää tietoa. Taktinen äänestäminenkin voidaan mieltää monella tavalla.
– Taktinen äänestäminen sisältää usein ajatuksen, että ääni annetaan jotain puoluetta tai ehdokasta vastaan, ikään kuin yritetään torpata itselle epämieluisin poliittinen voima, sanoo Juho Rahkonen.
Voit halutessasi esittää Kimmo Elolle ja Juho Rahkoselle itseäsi askarruttavia vaalikysymyksiä Ylen vaalichatissa tänään tiistaina kello 7–10.
Elon ja Rahkosen kanssa kysymyksiin vastaavat professori Anu Koivunen Turun yliopistosta sekä politiikan erikoistoimittaja Ari Hakahuhta Ylestä.
Aina ei saa mitä tilaa – ja bonuksena voi saada kylkiäisiä
Taktisesti äänestävän kannattaa muistaa, että samaan blokkiin kuuluvat puolueet ovat kuitenkin eri puolueita eivätkä ne välttämättä puhalla hallituksessa yhteen hiileen joka asiassa, Rahkonen toteaa.
– Vaaleissa ei voi antaa miinusääniä, joten taktisessa äänestämisessä lopputulos ei välttämättä ole sitä, mitä on itse hakenut.
Blokille taktisesti annettu ääni voi siis tuoda eduskuntaan ja hallitukseen mukanaan puolueita, joita äänestäjä ei sinne haluaisi.
Omat arvot ensin tärkeysjärjestykseen
Kimmo Elo kannustaa äänestäjää laittamaan omat arvot tärkeysjärjestykseen ja pohtimaan, mitä asioita toivoisi seuraavan eduskunnan ja hallituksen toteuttavan. Politiikassa on aina kyse arvovalinnoista, hän tähdentää.
Erikoistutkija Elon mukaan arvopohdinta ja omat toiveet ovat lähtökohta ehdokkaan valitsemiselle. Sen jälkeen voi miettiä kolmea kysymystä:
1. Kumpi on tärkeämpää: saada eduskuntaan oman kotikunnan tai sen lähialueen ehdokas vai tietyn puolueen ehdokas?
2. Onko tiettyjen arvojen tai tavoitteiden edistäminen tärkeämpää kuin tietyn puolueen kannattaminen?
3. Haluaako satsata vahvaan ehdokkaaseen vai antaa äänen sellaiselle ehdokkaalle, joka käy kamppailua vaalipiirin viimeisten läpimenijöiden paikasta?
Elon mukaan etenkin kolmannen kysymyksen painoarvo näyttäisi näissä vaaleissa olevan suuri, koska monissa vaalipiireissä juuri viimeisistä eduskuntapaikoista käytäneen tiukka kisa.
Jos kuitenkin haluat taktikoida…
Jos haluaa äänestää taktisesti, Rahkonen kehottaa äänestäjää kiinnittämään huomiota suuriin linjoihin.
– Näissä vaaleissahan on selvästi kakuntekijät vastaan kakunjakajat -asetelma.
Rahkonen viittaa ”kakuntekijöillä” oikeistolaiseen ja ”kakunjakajilla” vasemmistolaiseen talouspolitiikkaan.
Kakuntekijät korostavat talouskasvua ja suosivat matalia veroja sekä julkisten menojen leikkauksia. Kakunjakajat ovat valmiimpia korottamaan veroja kuin leikkaamaan julkisista palveluista.