Maahanmuuttovirasto ei myönnä teille oleskelulupia. Kansainvälistä suojelua koskevilta osin hakemuksenne jätetään tutkimatta.
Poliisin sanat eivät yllätä, mutta ne tuntuvat silti iskulta vasten kasvoja, taas kerran.
Pelko piirtää kasvoille synkän ilmeen. Olo on epätoivoinen, kun Qeis ja Barosh astuvat ulos poliisiaseman ovista. Tilanne on tukahduttava. Se on ollut sitä jo kahdeksan vuotta.
Qeis ja Barosh esiintyvät jutussa etunimillään asian arkaluontoisuuden vuoksi.
Irakilainen aviopari on hakenut Suomesta turvapaikkaa yhteensä viisi kertaa. He ovat valittaneet kielteisistä päätöksistä ensin hallinto-oikeuteen, ja sitten hakeneet valituslupaa korkeimmalta hallinto-oikeudelta.
Sinne heidän oikeusprosessinsa on jo neljästi tyssännyt, sillä valituslupahakemusta ei ole hyväksytty.
– Kun ihminen on käynyt läpi koko oikeusprosessin, niin siinä vaiheessa, jos hän ei pysty palaamaan omaan kotimaahansa ja kokee, että hän on edelleen uhassa, niin hän voi hakea uudestaan turvapaikkaa, selittää Suomen Pakolaisavun yhteiskuntasuhdepäällikkö Katja Mannerström.
Turvapaikkaprosessia ei voi kuitenkaan aloittaa aina vain alusta samoin perustein, vaan uudessa hakemuksessa on esitettävä jotain uusia seikkoja.
– Täysin identtistä hakemusta ei oteta enää uudelleenkäsittelyyn. Pitää olla joku uusi peruste, mikä ei ole aikaisemmin tullut esille, tai mitä ei ole aikaisemmin voinut kertoa. Syyn pitää olla sellainen, että ihminen ei ole itse pystynyt vaikuttamaan siihen, Mannerström sanoo.
Kuolen mieluummin täällä, kuin menen Irakiin kuolemaan.
Qeis
Jos uusintahakemuksessa ei ole riittävästi uutta asiaa, Maahanmuuttovirasto ei välttämättä tutki sitä lainkaan.
– Tutkittavaksi ottamisen kynnys perustuu ulkomaalaislakiin, Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön aluevastaava Anu Karppi sanoo.
Kolme viimeisintä Qeisin ja Baroshin hakemusta on jätetty kokonaan tutkimatta Maahanmuuttovirastossa. Niinpä heidän valituksensa ovat koskeneet tutkimatta jättämistä.
– Jokaisesta viranomaispäätöksestä, myös siitä, että hakemusta ei oteta tutkittavaksi, saa Suomessa valittaa. Se kuuluu oikeusvaltioon, Mannerström selittää.
Periaatteessa turvapaikkaa voi hakea aina uudestaan. Moni kuitenkin lopettaa hakemisen sitten, ku on saanut pari kertaa päätöksen siitä, että hakemusta ei oteta tutkintaan.
– He eivät tee enää uutta hakemusta, koska he tietävät, että se ei johda mihinkään, Mannerström sanoo.
Vuosien pitkä piina
Kun Qeis ja Barosh saapuivat Suomeen vuonna 2015, he toivoivat saavansa elää turvassa sodalta ja rauhassa uhkauksilta ja epäoikeudenmukaisuuksilta.
Kahdeksan vuoden odotus Suomessa on tuonut heille kaikkea muuta kuin rauhaa. Masennus-, ahdistus- ja unilääkkeistä ei ole ollut apua. Ainut lääke tilanteeseen olisi oleskelulupa. Tieto siitä, että heidän ei tarvitsisi palata kotimaahan.
– Kuolen mieluummin täällä, kuin menen Irakiin kuolemaan. Olemme henkisesti aivan rikki. Eikö tämä ole jo psykologista sodankäyntiä, Qeis sanoo.
Maahanmuuttoviraston mukaan lasten juurtuminen Suomeen voi edistää oleskeluluvan saamista pitkittyneissä turvapaikkaprosesseissa. Se voidaan lukea ”yksilölliseksi inhimilliseksi syyksi” myöntää oleskelulupa.
– Aikuisten kohdalla on todella korkea kynnys katsoa, että heidän siteensä Suomeen olisi vahvempi kuin omaan kotimaahan, Karppi Maahanmuuttovirastosta sanoo.
Katja Mannerströmin mielestä vuosien odottaminen ja ilman oleskelulupaa eläminen aiheuttaa ihmisille inhimillistä kärsimystä, jota Suomen järjestelmä ei tunnista.
– Ei ole herkkua olla täällä paperittomana. Se on äärimmäisen vaikeaa ja raskasta. Se ei ole mitään sellaista, mitä ihminen vapaaehtoisesti tekee, Mannerström sanoo.
– Ei voi olla sellaista tilannetta, jossa meillä on tuhansia paperittomia, jotka eivät kykene palaamaan kotimaahansa. Meidän on pakko saada siihen joku ratkaisu, hän jatkaa.
Paperiton ei saa vastaanottopalveluita
Paperittomien tarkkaa määrää ei tiedetä, mutta arvioidaan, että Suomessa elää noin 2 000-3 000 ihmistä vailla laillista oleskeluoikeutta.
Suuri osa paperittomista on entisiä turvapaikanhakijoita, joilla ei ole vireillä enää mitään hakemusta tai valitusta. Heidät on määrätty käännytettäväksi Suomesta.
– He ovat aidosti tulleet sellaiseen päätepisteeseen, että heidän ainoa mahdollisuutensa on elää täällä varjoyhteiskunnassa, Mannerström sanoo.
Qeisin ja Baroshin kaltaisessa tilanteessa olevia ihmisiä, jotka ovat vuosia sitten hakeneet turvapaikkaa ja joilla on joko sama hakemus tai myöhempi uusintahakemus yhä vireillä, on Suomessa tällä hetkellä yli 1500.
– Inhimillisesti katsottuna heidän näkökulmastaan voi olla sellaisia syitä, että he eivät voi palata. Mutta lain mukaan heillä ei ole oleskeluperustetta Suomeen, Maahanmuuttoviraston Karppi kommentoi.
– Kun joutuu paperittomaksi, ei saa asua vastaanottokeskuksessa, eikä saa enää vastaanottorahaa. Ihmisestä tulee asunnoton, ei ole oikeutta tehdä töitä ja täytyy turvautua ruoka-apuun ja yksityishenkilöiden apuun, Mannerström sanoo.
Qeis ja Barosh ovat olleet kahdeksan vuoden aikana välillä paperittomia. Silloin kun he ovat odottaneet päätöksiä, he ovat päässeet vastaanottopalveluiden piiriin.
– Eli ollaan off-on vastaanottopalveluissa, välillä heitetään ulos. Sitten taas uusi prosessi käynnistyy, ja saat taas tulla sinne. Se on äärimmäisen stressaavaa, Mannerström kommentoi.
Jumissa Suomessa
Suomen Pakolaisavun Katja Mannerströmin mukaan Suomessa paperittomuus perustuu tällä hetkellä hyvin pitkälti vuosina 2015 ja 2016 maahan tulleisiin ihmisiin. Silloin Suomeen saapui kymmeniä tuhansia turvapaikanhakijoita. Suurin osa paperittomista on siis elänyt Qeisin ja Baroshin tavoin Suomessa jo vuosikausia.
Jos he yrittäisivät lähteä toiseen Euroopan maahan hakeakseen turvapaikkaa, heidät hyvin todennäköisesti palautettaisiin Suomeen.
– Sen maan tietojärjestelmässä lukisi, että tämä henkilö on jo jättänyt turvapaikkahakemuksen Suomessa, ja sitten heidät palautettaisiin tänne, Mannerström avaa.
Voi olla jopa mahdotonta osoittaa millään asiakirjoilla, että olisi hengenvaara.
Katja Mannerström
Joissain maissa, esimerkiksi Irlannissa, Ranskassa ja Portugalissa, on tehty tai on suunnitteilla isoja laillistamisia, joissa vuosia paperittomina eläneille annetaan oleskeluoikeus.
– Niin tehdään siksi, ettei haluta, että rakentuu varjoyhteiskunta, jossa tehdään pimeästi töitä ja jossa ihmiset ovat asunnottomia. Tietenkin ihmiset ajautuvat rikolliselle tielle, jos ei ole oikeutta käydä töissä ja on pakko selviytyä, Mannerström sanoo.
Suomessa Lupa elää -kansalaisaloite ajoi viime vuonna oleskeluoikeuden myöntämistä pitkään Suomessa asuneille turvapaikanhakijoille. Aloite keräsi yli 50 000 allekirjoitusta, mutta se ei edennyt eduskunnassa.
Mielivaltaista väkivaltaa
Qeis työskenteli Irakissa poliisina Isisin valtaannousuun asti. Sen jälkeen häntä ja hänen perhettään uhkailtiin. Suomen Maahanmuuttovirasto katsoo, että uhkaukset ovat liittyneet yleiseen turvallisuustilanteeseen, eivätkä heihin henkilöinä.
Qeis kertoo saavansa edelleen kuulla Irakissa asuvien sukulaisten välityksellä uhkauksia.
– Palaaminen Irakiin tarkoittaisi, että meidät tapetaan siellä, hän sanoo.
Katja Mannerströmin mukaan Suomen turvapaikkajärjestelmän kompastuskivi on, ettei se aina tunnista ihmisiä, jotka ovat vaarassa.
– Voi olla jopa mahdotonta osoittaa millään asiakirjoilla, että olisi hengenvaara, kun joutuu palaamaan kotimaahansa, Mannerström sanoo.
Maahanmuuttoviraston mukaan on hakijalle eduksi, jos hän pystyy esittämään asiakirjanäyttöä, kun hän vetoaa siihen, minkä vuoksi olisi vaarassa kotimaassaan. Sitä ei kuitenkaan vaadita.
– Todella monissa maissa on mahdotonta saada asiakirjanäyttöä, joten päätös perustuu tällöin hakijan omaan kertomukseen ja siitä tehtyyn arvioon, Anu Karppi kommentoi.
Pakolaisavun Mannerströmin mukaansa Irakin turvallisuustilanne on tällä hetkellä erittäin räjähdysherkkä. Siellä tapahtuu jatkuvasti ihmisoikeusrikkomuksia, humanitaarista apua tarvitsevia on yli neljä miljoonaa ja maansisäisiä pakolaisia yli miljoona.
– Irakissa on monta eri aseellista ryhmää, jotka harjoittavat mielivaltaista väkivaltaa. Mutta miten todistat sen, että juuri sinä olet vaarassa? Mannerström kysyy.
Irak ei halua pakkopalautuksia
Suurin pelko on pakkopalautus. Qeis ja Barosh on määrätty käännytettäväksi Irakiin. He eivät aio lähteä Suomesta. Voidaanko heidät siis palauttaa sinne pakolla?
Suomella ja Irakilla ei ole tällä hetkellä lainkaan palautussopimusta, eli virallista asiakirjaa, jossa sovitaan, että Irak sitoutuu vastaanottamaan kansalaisiaan. Siitä huolimatta Suomi on onnistunut palauttamaan ihmisiä sinne.
Tällä hetkellä Irakiin palautetaan tiettävästi rikoksista tuomittuja ja vapaaehtoisesti palaavia.
– Irak ei haluaisi vastaanottaa pakkopalautettuja ihmisiä, koska se arvioi, että nämä ihmiset heikentäisivät jo valmiiksi epävakaata tilannetta siellä, Mannerström selittää.
EU:lla on kuitenkin kova tahtotila saada palautukset toimimaan. Suomi pyrkii tekemään palautuksissa yhteistyötä muiden Euroopan maiden kanssa.
Mannerström arvioi, että Suomessa asuvilla irakilaisilla voi siis olla palautusuhka, vaikka palautussopimusta ei tällä hetkellä ole.
Mielessä uhka on jatkuvasti läsnä. Se värittää Qeisin ja Baroshin muutoinkin epävarmaa ja raskasta arkea tummin sävyin.
Valittaminen on mahdollista, mutta sillä on heikot mahdollisuudet menestyä.
Asianajajan viesti ei anna toivoa. Mutta muuta ei ole tehtävissä. Qeis ja Barosh aikovat hakea valituslupaa korkeimmalta hallinto-oikeudelta, taas kerran.
Ja toivoa parasta.
Juttua on täydennetty 29.3.2022 kello 14:22. Lisätty Maahanmuuttoviraston kommentit ja lisätty lause: Qeis ja Barosh esiintyvät jutussa etunimillään asian arkaluontoisuuden vuoksi.
Perjantai: Pelastaako maahanmuutto Suomen? nähdään tänään tiistaina 28.3. klo 23.15 uusintana Yle TV1:llä. Vieraina Rajkumar Sabanadesan ja Olli-Pekka Ruuskanen. Perjantai-dokkari: Kielteinen päätös. Jakson voi katsoa myös Areenassa milloin vain.