Toimittaja Margarita Aljohina sai potkut sodan alettua Ukrainassa. Nyt hän yrittää elää kirjoittamalla pieniin julkaisuihin pienellä palkalla, mutta ei ole vielä valmis lähtemään Venäjältä.
Minkälaisesta tilanteesta vastaat tähän puheluun?
Olen ollut työttömänä vuoden ajan. Teen töitä vapaana toimittajana.
Kerro itsestäsi. Mitä olet tehnyt toimittajana viimeiset vuodet?
Olin oikeustoimittaja RBC:llä. Se on suuri venäläismedia. Raportoin oikeusjutuista liittyen korruptioon ja turvallisuusorganisaatioihin yli viiden vuoden ajan.
Vuosi sitten minun oli pakko lopettaa työssäni, vaikka rakastin sitä. Tilanne mediassa muuttui vuonna 2021. Nyt ymmärrämme, että he valmistautuivat sotaan.
Viranomaiset puhdistivat media-alan ja työnsivät meidät tiukkaan kontrolliin. Vapaamielisempi media julistettiin ulkomaisiksi agenteiksi. Oli hyvin vaikea tehdä töitä. En voinut puhua asiantuntijoille tai ihmisoikeusjärjestöille, koska nekin oli nimetty ”ulkomaisiksi agenteiksi”.
Minut erotettiin sodan kolmantena päivänä 26. helmikuuta, sillä otin kommentin asiantuntijalta, jota pidettiin ”ulkomaisena agenttina”. Toimituksen johto muutti asiantuntijan titteliä, ja hän suuttui, minä suutuin ja kaikki suuttuivat. Menetin työni.
Pystytkö enää kirjoittamaan omalla nimelläsi?
Joskus kyllä. Joissain tapauksissa kirjoitan omalla nimelläni, jos kyseessä on artikkeli, joka ei ole niin sensitiivisestä aiheesta. Jos aihe on herkkä, käytän muita nimiä.
Miten voit jatkaa työtäsi näissä olosuhteissa?
Luulen, että jatkan vapaana toimittajana työskennellen eri medioille, vaikka se tarkoittaakin kovasti töitä vähällä rahalla.
En voi poissulkea sitä, että lähden maasta ja löydän jonkin tavan työskennellä kaukaa.
Onko journalisteilla keinoja kiertää medialakeja?
He voivat lähteä Venäjältä, kuten monet ystäväni ja kollegani. Moni lähti myös siksi, että heidät pakotettiin. Heitä uhkailtiin, he saivat syytteet tai oli vain vaarallista jatkaa toimittajana Venäjällä. Monikaan ei halunnut lähteä. Me toimittajat haluamme tehdä maastamme paremman.
Toinen vaihtoehto on mennä johonkin riippumattomaan mediaan Venäjällä. On ulkomailta toimitettuja julkaisuja ja pienille yleisöille suunnattuja ammattilehtiä, kuten lakiin perehtynyt lehti, jolle teen töitä. Silloin ei tarvitse toimia omaatuntoaan vastaan. Voit myös lopettaa työssäsi ja tehdä jotain muuta.
Onko journalisteja paennut maasta sinun käsityksesi mukaan?
Georgiassa on paljon journalisteja. He eivät ole kovin onnellisia, valitettavasti.
Hiljattain lähtenyt ystäväni vain itkee, enkä tiedä miten auttaa häntä. Maastamuutto on erilaista, kun teet sen vapaasta tahdosta. Nopea lähteminen on kivuliasta.
Onko Venäjällä ihmisiä, jotka yrittävät muuttaa tilannetta?
Kyllä heitä on. Ympärilläni ei ole Putinin tai sodan tukijoita. Jotkut yrittävät auttaa Venäjälle saapuneita ukrainalaisia On myös protesteja, mutta ne ovat pieniä nykyisten lakien takia.
Itse osallistuin mielenosoituksiin ennen sotaa. Nyt en voi, koska minun pitää huolehtia äidistäni. Ihmiset eivät pelkää vain itsensä vaan läheistensä puolesta. Läheisten vuoksi moni on passiivisempi kuin olisi muuten.
Miten sotaa voi vastustaa Venäjän sisällä?
Voimme auttaa niitä, jotka ovat kärsineet sodasta ja jotka ovat esimerkiksi menettäneet kotinsa. Voimme myös kirjoittaa sosiaaliseen mediaan, jotta ihmiset näkevät, etteivät he ole yksin. Kokoontumiset ovat lähes kiellettyjä. Vaarallista on siirtää rahaa ukrainalaisille, hallinto tarkkailee sitä. Moskovassa oli tapaus, jossa nainen siirsi rahaa Ukrainan joukoille. Häntä syytetään nyt maanpetoksesta, josta voi saada 20 vuotta vankeutta.
Millaisista aiheista voit kirjoittaa journalistina?
Sotaan liittyen voin kirjoittaa ukrainalaisten huonosta kohtelusta Venäjällä ja voin kirjoittaa oikeusjutuista rohkeita mielenosoittajia vastaan. Voin tutkia tilastoja liittyen oikeudenkäynteihin tai sodankäynnin rahoitukseen. Esimerkiksi Mediazonan toimitus, jonka kanssa teen yhteistyötä, yrittää löytää tilastoista epäsäännöllisyyksiä ja analysoida niitä.
Tiedätkö yhtäkään journalistia, joka työskentelisi sodanvastaisessa liikkeessä?
Venäjällä olemme tottuneet erottamaan journalismin ja aktivismin. Aktivisteina toimivien journalistien on vaikea saada töitä isoista toimituksista. He työskentelevät pienten medioiden parissa ja ovat hyvin pieni joukko.
Mitä vielä haluaisit sanoa?
Lähteeni ovat hiljentyneet. He eivät suostu kertomaan mitään. He ovat peloissaan. Osa on muuttanut ja vieraantunut nykyisestä tilanteesta.
En voi tavata ketään kasvotusten, mikä on itselleni tärkeää journalistisessa työssä. Elämästä on tullut vaikeampaa, mutta minun tilanteeni on aika hyvä verrattuna niihin, jotka ovat lähteneet ja verrattuna niihin, joita vainotaan. Jokainen venäläinen menetti jotain viime vuonna, vaikka he eivät ajattelisi niin.
Tässä juttusarjassa soitamme venäläisille ja etsimme vastauksia siihen, mitä Venäjän eri ammattien edustajille, kansalaisyhteiskunnalle, toimittajille ja aktivisteille kuuluu.
