Lobbausta on se, kun teini aloittaa kuukautta ennen tärkeitä bileitä vanhempien pehmittelyn ujuttamalla vähitellen tapahtumaan liittyvää tietoa ja positiivisia argumentteja eli perusteluita keskusteluihin: ”Ihan kaikki muutkin ovat menossa”. ”Vuoden tärkein tapahtuma”. ”Terhin isosisko on kyllä kotona.” Ja niin edelleen.
Eli tehdään vaikuttamistyötä itselle ja omalle etupiirille tärkeän asian puolesta. Asiasta käydään avauspuheenvuoron jälkeen todennäköisesti kiivasta debattia eli väittelyä, jossa kumpikin osapuoli koettaa saada kantansa ymmärretyksi.
Vaikuttamista hyvässä ja pahassa
Erilaiset järjestöt ja yritykset harjoittavat lobbaamista. Ne käyvät esittelemässä päättäjille esimerkiksi lainsäädäntöön tai valtion rahoitukseen liittyviä näkökulmiaan. Esimerkki poliittisesta lobbaamisesta voisi olla vaikkapa se, kun lasten liikunnan etujärjestö lobbaa Opetusministeriötä ylimääräisen liikuntatunnin lisäämiseksi opetussuunnitelmaan. Toisaalta esimerkiksi öljy-yhtiö voi lobata autojen polttoaineen kulutuksen rajoittamista vastaan.
Kaikuja maatalousyhteiskunnan historiasta
Takaisin teinin elämään. Jos loistavasta argumentoinnista huolimatta vanhemmat eivät vielä pehmene, nuori saattaa kokeilla viimeisenä neuvottelutaktiikkana vaikuttavaksi tietämäänsä kädenojennusta ja iltalypsyä. Bileitä edeltävänä iltana hän tarjoutuu ajamaan nurmikkoa koko kesän, mikäli esitys menee läpi. Ja kun näyttää siltä, että asialle alkaa tulla vihreää valoa, voi hän vaikuttavaan vastaantuloonsa vedoten leipoa viime minuuteilla diiliin mukaan uudet tennarit, koska kukapa sitä nyt vanhoissa vuoden tärkeimpään tapahtumaan lähtisi. Mikäli vanhemmat tarttuvat pakettiin, voidaan todeta, että he ovat lisäksi mukana lehmänkaupoissa, eli joustaneet periaatteestaan, jotta saavat jotakin itseään hyödyttävää vastineeksi. Lehmänkaupoilla on poliittisessa keskustelussa ja uutisoinnissa pitkä historia.
Sote-uudistuksen käänteissä eräs tunnetuimmista ja puhutuimmista lehmänkaupoista oli se, kun yksi puolue sai laajemman määrän hyvinvointialueita kuin mitä toinen halusi ja hyväksyi vastineeksi vastapuolen esittämän valinnanvapausmallin.
Kompromisseja tarvitaan
Edellä kuvatusta nuoren ja vanhempien tilanteesta voidaan myös todeta trendikkäästi, ettei tilanne kaikesta huolimatta ollut nollasummapeliä, jossa toisen voitto on toisen häviö, vaan molemmat osapuolet myös hyötyivät. Politiikan tekeminen harvoin onnistuukaan ilman kompromisseja. Vaikka päämäärä olisi yhteinen, keinot vaihtelevat ja niillä joudutaan tekemään vaihtokauppaa. Silloin saatetaan tosin syyttää myös takinkääntämisestä, eli että on vaihtanut mielipiteensä asiasta kokonaan toiseen periaatteidensa vastaisesti.
Oletko lobannut, ollut lobattavana tai tehnyt lehmänkauppoja arkielämässä? Keskustele!