Nuorten vaaleissa ehdokas numero 69 pärjää yleensä hyvin vaalipiiristä ja vaalista riippumatta. Syy saattaa olla numeron kaksoismerkityksessä, sillä numero viittaa myös seksiasentoon.
Koko maan ääniharava nuorten varjovaaleissa oli Kai Mykkänen (kok.) Uudeltamaalta, numero 69. Iltalehden mukaan lähes kaikissa vaalipiireissä ehdokas numero 69 tuli valituksi eduskuntaan: myös Oulun vaalipiirissä vihreiden sitoutumaton ehdokas Taru Hallikainen.
Hallikainen sanoo uskovansa, että menestys ei ole tullut pelkästään numeron vaan asiasyiden, kuten vaalikonetulosten takia. Kampanjoinnin aikana Hallikainen on kuitenkin kuullut palautetta numerostaan.
– Jotkut ovat tulleet sanomaan, että minulla on hyvä numero, vaalien paras numero.
Jos hän saisi valita numeronsa itse, hän valitsisi joka tapauksessa numeron 69. Aluksi hän ei kuitenkaan ollut varma, mitä ajatella numerostaan.
– Ensimmäinen reaktioni numeroon oli, että jes, loistavaa. Sitten mielessä pilkahti, että oh my god, mitähän tästä nyt seuraa, onhan se vähän kaksijakoinen numero.
Hyvin todennäköisesti numerosta 69 on ehdokkaalle enemmän hyötyä kuin haittaa. Väitöskirjatutkija Theodora Helimäki Helsingin yliopistosta sanoo, että on aivan mahdollista, että myös osa aikuisista äänestää 69:ää ja muita ”huumorinumeroita”.
– Se on ihan mahdollista. Varsinkin, jos äänestäjällä ei ole ehdokasta, hän saattaa Aku Ankan tai tyhjän sijaan äänestää näitä.
Oikeusministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläisen kokemuksen mukaan numero 69 tai muut piilomerkityksiset numerot kuitenkaan harvoin saavat äänivyöryjä.
Hyötyä listan kärjessä tai hännässä olemisesta
Eniten hyötyä ehdokkaalle voi olla siitä, että on saanut oman puolueensa listan alku- tai loppupään numeron, Theodora Helimäki kertoo.
Se johtuu siitä, että niin moni äänestää ensisijaisesti puoluetta.
– Jokainen äänestäjä ei jaksa käydä koko listaa läpi. Jos äänestää puolue edellä, saattaa vain valita ensimmäisen tai viimeisen ehdokkaan, Helimäki sanoo.
Suurin osa puolueista ei haluakaan laittaa ehdokkaita järjestykseen muulla perusteella kuin aakkosten mukaan, jotta kukaan ei kokisi kohtelua epäreiluksi.
Kysyimme ajatuksia vaalinumerosta kaikilta niiltä Oulun vaalipiirin kansanedustajaehdokkailta, jotka olivat oman puolueensa listan ensimmäisiä ja edustivat puoluetta, josta on tällä hetkellä kansanedustajia vaalipiiristä. Puolueensa ensimmäisiä ovat keskustan Jari Ahlholm, perussuomalaisten Eila Aavakare, sosiaalidemokrattien Tuula Ala-aho, vasemmistoliiton Katja Hänninen, vihreiden Esa Aalto ja kokoomuksen Janne Heikkinen.
Kaikki kokivat olevansa numeroonsa ainakin tyytyväisiä, mutta kukaan ei arvioinut etua numerostaan merkittäväksi.
Ehdokkaille voi lisäksi olla yllättävää hyötyä ihan sattumanvaraisistakin numeroista – nimittäin silloin, jos sama numero on jollain ääniharavalla toisessa vaalipiirissä.
Toiselle kuuluvia ääniä
Sekä Theodora Helimäki että Arto Jääskeläinen arvioivat, että suurin osa äänestäjistä tietää, että äänestää kuuluu vain oman vaalipiirin ehdokkaita. On kuitenkin mahdollista, että aina joku tietoisesti tai vahingossa yrittää äänestää tunnettua ehdokasta, joka ei kuulu omaan vaalipiiriin. Silloin ääni menee eri henkilölle kuin tarkoitettu.
Yleensä on mahdotonta osoittaa, että äänestäjät olisivat äänestäneet väärän vaalipiirin ehdokasta. Vahva epäily tällaisesta kuitenkin on vuodelta 2007, kun Sauli Niinistö oli ehdolla Uudeltamaalta. Hänen vaalinumerollaan ei ollut ketään Helsingin vaalipiiristä. Silti Niinistön numero sai viitisensataa ääntä myös siinä vaalipiirissä, kertoi Helsingin Sanomat.
Käytännössä sekaannuksen vaara on lähinnä Uudenmaan ja Helsingin vaalipiirien kohdalla, Jääskeläinen arvioi. Niissäkin luultavasti selvästi suurin osa äänestäjistä äänestää aivan oikeassa vaalipiirissä.
Oulun vaalipiirissä on käytössä sama vaalinumero kuin istuvalla pääministerillä Sanna Marinilla (sd.) Pirkanmaalla, ja se on keskustan Olga Oinas-Panumalla. Muiden gallupkärjessä olevien puolueiden puheenjohtajien eli perussumalaisten Riikka Purran tai kokoomuksen Petteri Orpon äänestysnumero ei ole kenelläkään käytössä Oulun vaalipiirissä.
Olga Oinas-Panuma ei usko, että Marinin numerosta on hyötyä, koska etäisyys Pirkanmaalle on niin suuri. Hän on kuitenkin saanut muuta palautetta numerostaan 16.
– Pari ihmistä on tullut sanomaan, että heh heh, sitä on laitettu sitten ikäkin esitteeseen, sanoo 23-vuotias Oinas-Panuma.
7 voi olla hyvä mutta myös hankala numero
Arto Jääskeläinen sanoo, että osa ehdokkaista voi hyötyä myös jostain helposta tai merkityksellisestä vaalinumerosta, jos sen voi hyödyntää omassa markkinoinnissaan ja saada sillä tavalla numeroa tunnetuksi.
Tätä on yrittänyt Oulun vaalipiirissä keskustaa edustava Tuomas Kettunen. Hänen numeronsa on seitsemän, joka on yleinen onnenluku ja Kettusen mukaan myös hänen onnenlukunsa.
Numero esiintyy monissa lauluissa, joita hän on kampanjatilaisuuksissaan esittänyt.
Numeron ongelma kuitenkin on se, että seitsemän voi sekoittua ykköseen, jos sen poikkiviiva jää piirtämättä. Tällaisia ääniä voi mennä hylätyiksi epäselvinä tai päätyä väärälle ehdokkalle. Kettunen sanoo tiedostavansa myös tämän.
– Tosin ykköstähän ei eduskuntavaaleissa ole.
Tässä Kettunen on oikeassa – käytännössä ongelma on suurempi niillä, joiden vaalinumerossa on seitsemän lisäksi muita numeroita.