Työperäinen maahanmuutto on ollut yksi eduskuntavaalien isoista keskustelunaiheista. Vaalitenteissä on väitelty, tarvitaanko työperäistä maahanmuuttoa loppujen lopuksi ollenkaan, mistä Suomeen voi muuttaa ja paljon on puhuttu myös siitä, kuinka hyvää suomen kielen taitoa työelämässä edellytetään.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos arvioi, että viidennes Suomeen muuttaneista ihmisistä kokee kielikoulutuksen riittämättömäksi. Arkisia paikkoja kielen oppimiseen tarvitaan, koska THL:n mukaan reilusti yli kolmasosa osaa suomea tai ruotsia aloittelijan tasolla tai ei ollenkaan. Vajaa kolmannes ulkomailla syntyneistä puhuu suomea tai ruotsia erinomaisesti.
Yksi matalan kynnyksen paikka suomen puhumiseen on kirjasto. Näin on myös Kuopion Neulamäen lähikirjastossa.
Mikhail Meldo on teipannut käteensä nimilapun, jossa lukee Mikko. 41-vuotias Meldo on inkerinsuomalainen, ja hän on asunut Suomessa kahdeksan vuotta.
Meldo on mukana kirjastossa järjestettävässä kielikahvilassa, joka on Kuopiossa uudelleen henkiin herätetty idea saattaa yhteen maahanmuuttajataustaisia ja kantasuomalaisia ihmisiä.
Tavoitteena on tarjota maahanmuuttajille mahdollisuus harjoitella suomen kieltä matalalla kynnyksellä.
Meldo on ehtinyt asua kahdeksan vuoden aikana Oulussa, Porissa ja Kuopiossa. Jokaisessa Suomen kolkassa puhutaan omaa murretta, ja tämä on vaikeuttanut hänen kielen oppimistaan.
– Kun yhtä murretta oppii ymmärtämään, seuraavaa ei ymmärrä, hän kertoo.
Työn perässä muuttanut ja muun muassa vanerityöntekijänä, postinkantajana ja murskaamotyöntekijänä työskennellyt Meldo olisi todella yksin ilman venäjänkielistä yhteisöä. Hänellä ei ole yhtään suomenkielistä kontaktia.
– Mistä olisin voinut saada sellaisen. En mistään, hän sanoo.
Meldon kokemus työelämästä Suomessa on, ettei sitä kautta löydä kavereita, koska työ on ainoa asia, joka yhdistää. Kaveruuteen tarvitsee muutakin.
Suomen kielen tulkista tulee kokki, koska kieltä on vielä harjoiteltava
Kirjastossa nauru raikaa ulko-ovelle saakka. Koolla on vajaat parikymmentä ihmistä. Osa heistä on asunut Suomessa jo pidempään, osa lyhyemmän ajan.
38-vuotias Aleksandra Agapova on asunut Suomessa kahdeksan kuukautta, mutta hän puhuu kohtalaisen hyvää suomea. Tämä johtuu siitä, että hän opiskeli Karjalan tasavallassa asuessaan suomen kielen tulkiksi. Nyt hän on kuitenkin opiskelee kokiksi oppimissopimuskoulutuksessa.
– Katsoin ammattibarometristä, millä aloilla on pulaa työntekijöistä, ja kokkeja tarvitaan, Agapova kertoo.
Toimiakseen tulkkina, Agapova kokee tarvitsevansa vielä varmuutta suomen kieleen.
Meldo ja Agapova ovat mukana myös Venäjältä, Ukrainasta ja muualta entisen Neuvostoliiton alueelta muuttaneiden yhteisessä ystävyyden klubissa. Klubilaiset puhuvat keskenään venäjää.
– Kokoonnumme yhteen pitämään hauskaa ja pelaamaan erilaisia lautapelejä. Politiikkaa ei puhuta, Agapova kertoo.
He toivoivat lautapelejä myös kielikahvilaan.
Myös paikalliset ovat tervetulleita pelipöytiin
Haastatteluhetkellä kielikahvilassa pelataan kahta eri peliä. Toinen pöytä on varattu Dixielle ja toinen Huhupuheita-pelille. Välillä osa mukana olevista turvautuu omaan äidinkieleen, kun suomen sanat loppuvat. Kirjaston työntekijät pelaavat mukana.
Neulamäen ja Puijonlaakson lähikirjastojen johtaja Epp Tapfer kertoo kielikahvilan erikoisuuden muihin verrattuna olevan se, että toiminta tapahtuu kirjaston asiakastiloissa.
– Kaikki paikalle osuvat asiakkaat saavat halutessaan liittyä mukaan, Tapfer kertoo.
Tapfer itse muutti Suomeen perheineen Virosta 15 vuotta sitten.
Maahanmuuttajat ovat löytäneet kirjastot Kuopiossa. He osaavat myös etsiä apua erilaisiin pulmiin sitä kautta.
– Autamme usein esimerkiksi digiasioissa tai tulostamaan asiapapereita, kertoo kirjastovirkailija Lauri Livistö.
Työntekijät ovat saaneet myös koulutusta monikielisen asiakkaan kohtaamisesta.
Kielikahvilat sinne, missä asuu maahanmuuttajia
Kielikahvila järjestetään kerran kuussa Kuopion kahdessa lähikirjastossa Neulamäessä ja Puijonlaaksossa. Kummallakin alueella asuu paljon maahanmuuttajataustaisia ihmisiä. Idea tuli alunperin Neulamäen asukastapaamisessa.
– Viime syksynä kuulimme, että tällaiselle toiminnalle on tarvetta erityisesti täällä Neulamäessä. Kuulimme myös, että suomen kielen kurssit olivat tuolloin täynnä Kuopiossa, kertoo lähikirjastojen johtaja Tapfer.
Pelilaudan äärellä on myös aviopari 29-vuotias Fanina Zahra ja Hasan Sohail, 33. He yrittävät puhua suomea aina kuin mahdollista esimerkiksi ostoksilla käydessä. He puhuvat myös keskenään suomea. Mutta kantasuomalaisten kanssa kommunikoidessa tulee puolin ja toisin ongelmia.
– Puhun niin hitaasti suomea, että siitä tulee ongelmia, Sohail kertoo.
– Minua alkaa kesken kaiken ujostuttaa, Zahra sanoo.
Zahra muutti Suomeen kaksi vuotta sitten. Sohail on ollut maassa kahdeksan vuotta. Hän tutkii ilmastonmuutosta Itä-Suomen yliopistossa. Työkieli on englanti. Zahra on parhaillaan työkokeilussa yhdistyksessä. Kielikahvilan bongasi Sohail Facebookista.
– Tämä sopii meille todella hyvin, koska harjoittelemme parhaillaan puhumaan suomea, sanoo Zahra.
