Kevätkuukaudet ovat yläasteen ja toisen asteen opinnot päättäville paineista aikaa. Pitäisi saada paras mahdollinen todistus, jotta ovet jatko-opintoihin aukeavat varmasti.
Tänään on kevään yhteishaun viimeinen hakupäivä.
Moni pelkää, että jos ei saa huippuarvosanoja peruskoulun tai lukion päättötodistuksessa, tie hyvälle uralle on pystyssä.
Työelämässä voi kuitenkin menestyä, vaikka ei olisi pärjännyt pärjäisi koulussa tai saanut huippuarvosanoja.
Tässä jutussa kolme keskinkertaisesti koulussa menestynyttä kertoo, miten löysivät unelmiensa uran. Mukana on myös opinto-ohjaajan vinkit yhteishakuun kaikille, jotka eivät saaneet huippuarvosanoja lukiossa.
Vapaus ja muutto Espanjaan toivat ilon Heta Peltosen työhön markkinointiyrittäjänä
Heta Peltonen: ”Valmistuin ylioppilaaksi C:n -papereilla. Koulussa olin rämäpää – en luokan huonoin oppilas mutten hyväkään.
Koen etten saanut tukea ammatinvalintaan liittyen. Opinto-ohjaaja sanoi, että jos numeroni ovat tällaisia, minun pitäisi mennä huonompaan kouluun.
Ajattelen, että kouluissa keskitytään vain numeroihin, eikä siihen millainen persoona olet, mistä tykkäät ja missä voisit olla hyvä.
Valmistuin tradenomiksi kehnoilla arvosanoilla. Pääsin kuitenkin töihin isoon yritykseen Tampereelle.
Neljän vuoden jälkeen tajusin, ettei työ kyseisessä yrityksessä ole minun juttuni – eikä elämä oravanpyörässä ylipäätään.
Päätin muuttaa Espanjaan. Myin kaiken kämpästä ja hyppäsin lentokoneeseen. En vielä silloin tiennyt, mitä kaikkea tulisin tekemään.
Avasin ensimmäisen toiminimeni,vaikka en vielä silloin tiennyt yrittämisestä juuri mitään. Olen nyt jo toiminut digimarkkinoinnin yrittäjänä kolme vuotta ja elän unelmaani.
Parasta yrittäjyydessä on vapaus ja joustavuus. Voin mennä laskuvarjokerholle tekemään töitä, lounastauolla hypätä yhden hypyn ja jatkaa sen jälkeen taas töitä. Ei ole työaikoja, joihin täytyisi sitoutua.
Toivon, että myös tulevaisuudessa pystyn ylläpitämään samankaltaista elämäntyyliä.”
Joni Sundströmistä tuli huippuopiskelija heti, kun oikea ala fysioterapeuttina löytyi
Joni Sundström: ”Työskentelen intohimoni parissa. Tuntuu uskomattomalta, että olen päässyt ohjaamaan huippu-urheilijoita, vaikka aikanaan olin tosi huono koulussa.
Olin vilkas nuori ja peruskoulun päättötodistuksella en päässyt lukioon. Huonon koulumenestyksen seurauksena itseluottamukseni opiskelun suhteen oli hukassa vielä peruskoulun jälkeen suorittaessani sähköalan tutkintoa ammattikoulussa.
Ajattelin pitkään, ettei minusta ole opiskelijaksi. Lyhyet liikunta-alan kurssit ja koulutukset soveltuivat minulle hyvin, ja niiden avulla kiinnostukseni sekä motivaatio kouluttautua liikunta-alan töihin heräsi. Suoritin kurssien jälkeen vuoden hierojakoulutuksen Stadin ammattiopistossa.
Kuulin kaverilta, että hierojakoulusta pääsee suoraan fysioterapian pääsykokeisiin riippumatta aiemmasta koulumenestyksestä. Pääsykokeissa ollessani tajusin heti, että opiskelu fysioterapeutiksi on se, mitä oikeasti haluan.
Pääsykokeiden jälkeen kuulin, että olin päässyt kouluun sisään luokan toiseksi parhailla pisteillä. En olisi nuorena uskonut, että luen vapaa-ajallakin iltaisin englanninkielisiä tutkimuksia fysioterapiasta. Motivaatiolla on suuri merkitys, ja kun löytää kiinnostavan alan, pääsee hyvällä asenteella pitkälle.”
Piia Collan löysi unelmien ammatin koirien parista
Piia Collan: ”Tällä hetkellä työskentelen yrittäjänä koirien parissa. Pidän koirahoitolaa kotona ja teen puhelinkonsultointeja sekä asiakasohjauksia koirien koulutukseen liittyen. Koirahoitolassani asiakkaiden koirat pääsevät aktiivilomalle perheemme täysivaltaisina jäseninä.
Tällä hetkellä teen myös artikkeleita oman alani lehteen ja nautin siitä.
Idea yritystoimintaan lähti siitä, että halusin saada lisää tietoa koiran kouluttamisesta, koska tarvitsin niitä oman koirani kanssa. Koen olevani menestynyt työelämässä, koska saan tällä hetkellä tehdä itselleni mielekästä työtä, jolla tulen taloudellisesti toimeen.
Koulunkäynti oli minulle vaikeaa ja peruskoulun jälkeen jatkoin 10. luokalle nostamaan arvosanojani. Koulunpenkillä istuminen ei peruskoulun jälkeen kiinnostanut, eikä se ollut taloudellisesti edes mahdollista. Löysin oppisopimuskoulutuksen, josta valmistuin lastenhoitajaksi.
Olen vaihtanut alaa työurani aikana useita kertoja ja olen usein pohtinut alaa vaihtaessa sitä, missä olen hyvä ja mitkä omat vahvuuteni ovat. Sen perusteella olen tehnyt päätöksen kouluttautua eri aloille.
Uusien asioiden tekeminen tai opiskelu on aina iso elämänmuutos. Vaatii aikaa ja armollisuutta itseään kohtaan, että asiat lähtevät sujumaan.
Uskon, että aiempi työkokemukseni ei ole mennyt hukkaan, vaan kaikkea opittua olen pystynyt jossain kohtaa elämässäni hyödyntämään.”
Voit keskustella aiheesta 31.3. klo 23 asti.
