Riippuvuus ei aina katso perhetaustaa tai sosiaalista asemaa.
1990-luvun alussa Thorvald Stoltenberg oli yksi Norjan tunnetuimmista poliitikoista ja diplomaateista, koko kansan tuntema sosiaalidemokraatti.
Yhtenä päivänä hän oli mukana Balkanin rauhanneuvotteluissa – ja seuraavana päivänä hän etsi heroiinia käyttävää tytärtään Niniä Oslon kaduilta.
Välillä etsinnöissä oli mukana Ninin veli Jens Stoltenberg: Norjan tuleva pääministeri ja myöhemmin suomalaisillekin tutuksi tullut Naton pääsihteeri.
Eliittiperheen vesan huumeriippuvuus oli johtaa suureen mullistukseen Norjan huumepolitiikassa.
TV-juontajana työskennelleestä Nini Stoltenbergistä tuli yksi huumepolitiikan uudistuksen näkyvistä puolestapuhujista Norjassa. Hän ajoi sitä, että huumeet pitäisi ennemmin nähdä sosiaali- ja terveyskysymyksenä kuin rikosoikeudellisena asiana: hoitoa, ei rangaistuksia.
Myös isä Thorvald Stoltenberg kyseenalaisti julkisesti monia pinttyneitä oletuksia, joita monilla on huumeita käyttävistä ihmisistä, ja teki politiikassa töitä heidän asemansa parantamiseksi.
2000-luvulla muutkin huumeita käyttävät norjalaiset tulivat ulos kaapista ja alkoivat vaatia humaanimpaa huumepolitiikkaa. Norjalaisen kriminologian professorin ja poliisikorkeakoulun tutkijan Paul Larssonin mukaan käyttäjien järjestäytyminen ja somekampanjat vaikuttivat siihen, että tavallisten ihmisten näkemys huumeita käyttävistä ihmisistä sai enemmän sävyjä.
– Yleinen mielipide muuttui, eikä siinä pidä vähätellä Nini Stoltenbergin roolia heroiinin käytön kasvoina ja hänen isänsä vaikutustyötä, Larsson sanoo.
Tutkija ehdottaa huumeille ”Alkon mallia”
Helsingissä maaliskuussa vieraillut Oslon poliisikorkeakoulun tutkija Paul Larsson ei usko, että huumeidenkäyttöä ja huumekauppaa saadaan kuriin poliisivoimilla. Valvontaan kuluu paljon rahaa, mutta se ei ole estänyt nuoria kokeilemasta huumeita tai tyrehdyttänyt rikollista huumekauppaa.
Me Pohjoismaissa uskomme, että poliisi voi ratkaista kaikki sosiaaliset ongelmat, mutta huumeongelmaa se ei voi ratkaista. Siihen tarvitaan ennemminkin sosiaali- ja terveyspalveluita.
Paul Larsson
Larssonin tarjoama ratkaisu on kieltämättä radikaali: kaikkien huumeiden käytön salliminen sekä valtion sääntelemät huumemarkkinat.
Huumeiden käytön salliminen vähentäisi haittoja, kun käyttäjillä ei olisi niin suurta kynnystä hakea apua, Larsson sanoo. Valtion sääntelemät huumemarkkinat puolestaan veisivät pohjaa laittomalta kaupalta ja vähentäisivät epäpuhtaiden aineiden aiheuttamia myrkytyksiä.
– Meillä on pitkä kokemus huumesodasta: se ei ole lopettanut laitonta huumekauppaa, vaan se on tehnyt rikollisista rikkaampia, Larsson sanoo.
Larssonin mukaan kyse ei olisi huumeiden laillistamisesta vaan niiden uudelleensääntelystä. Hänen mielestään mallia voitaisiin ottaa esimerkiksi Alkon monopolista; toinen mahdollisuus olisivat apteekeille tai muille yrityksille myönnettävät myyntilisenssit.
Yhdysvalloissa kannabiksen myynnissä on melko vapaat markkinat. Larsson luottaisi ennemmin Pohjoismaiseen malliin, jossa valtio kontrolloi markkinoita.
– Muuten huumeista tulee vain yksi hyödyke muiden joukossa. Yhdysvalloissa laillisten huumemarkkinoiden sääntelyä ohjaa lähinnä liiketaloudelliset periaatteet, kun niitä pitäisi ohjata sosiaali- ja terveysnäkökulma, Larsson sanoo.
Suomessa tukensa huumeiden käytön rangaistavuudesta luopumiselle ovat antaneet esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL sekä monet haittoja ehkäisevää työtä tekevät päihdejärjestöt.
Poliittista tahtoa huumeiden käytön rangaistavuuden poistolle ei ole vielä tähän asti löytynyt Suomesta. Eduskunnan lakivaliokunta tyrmäsi vuonna 2022 kansalaisaloitteen, joka ehdotti kannabiksen käytön dekriminalisointia eli rangaistavuudesta luopumista.
Yksinäinen susi poliisikoulussa
Paul Larsson on ollut kriminologian professorina Oslon poliisikorkeakoulussa yli 20 vuotta. Hän on tutkinut muun muassa toimihenkilörikollisuutta, järjestäytynyttä rikollisuutta, huumekauppaa ja ympäristörikoksia.
Mitä enemmän hän tutki huumerikollisuutta, sitä selvemmäksi hänelle tuli, että nykyiset toimet eivät olleet tehokkaita. Hän sai näkyvyyttä, kun media kiinnostui hänen valtavirrasta poikkeavista näkemyksistään.
– Kymmenen vuotta sitten olin yksinäinen susi mielipiteideni kanssa. Jotkut ihmiset poliisikorkeakoulun sisältä tukivat minua, mutta eivät julkisesti. Jos olisin ollut poliisi, joka puhuu huumeiden käytön sallimisesta, minun urani olisi tuhottu, Larsson sanoo.
Tänä päivänä on helpompaa eikä hän ole enää ainoa poliisikorkeakoulusta, joka puhuu liberaalimman huumepolitiikan puolesta.
Poliisijohto esti uudistuksen vetoamalla tunteisiin
Iso muutos oli hyvin lähellä Norjassa.
Hetken aikaa vuonna 2017 Norjan suurkäräjillä eli parlamentissa oli enemmistö, joka kannatti kaikkien huumeiden käytön sallimista. Myös pienen määrän hallussapito olisi ollut sallittua.
Norjan huumepolitiikan historiallinen uudistus kompastui lopulta poliisin vastakampanjaan. Norjan ylin poliisijohto vetosi kansalaisten ja päättäjien tunteisiin sanomalla, että huumepolitiikan uudistus olisi uhkapeliä nuorten tulevaisuudella.
Keskustelu ajautui umpikujaan: moni ei olisi halunnut rangaista huumeriippuvaisia, mutta samaan aikaan he halusivat suojella nuoria huumekokeiluilta. Käytön rangaistavuutta ei voi poistaa vain huonossa jamassa olevilta käyttäjiltä.
Poliisin valitsema taktiikka toimi. Uudistus haudattiin vuonna 2021.
Larsson ei ollut yllättänyt, sillä hän tiesi poliisin vahvan kannan asiaan. Hän uskoo, että Norjan huumelainsäädäntö höllentyy joku päivä: mitä muu maailma edellä, sitä Norja lopulta perässä.
Ison huumepoliittisen keskustelun tuloksena oli kuitenkin se, että yleinen syyttäjä puuttui Norjan poliisin toimintaa. Päivänvaloon oli tullut, että poliisi käytti lain näkökulmasta ylimitoitettuja toimia huumeita käyttäviin ihmisiin.
Larsson myöntää, että huumeiden aiheuttamiin ongelmiin ei ole helppoa ratkaisua.
– Mikään ratkaisuista ei poista kaikkia ongelmia, mutta huumeiden uudelleensäätelyllä kokonaishaitat sentään vähentyisivät, Larsson uskoo.