Ukrainalainen Liza Babina on asunut jo lähes kymmenen kuukautta pakolaisten asuttamassa hostellissa. Joka nurkka on täynnä välttämättömiä tavaroita. Harkovasta paennut Liza jakaa 13 neliömetriä Mariupolista tulleen naisen kanssa.
– Parasta, mitä Suomi on minulle tarjonnut, on mahdollisuus työskennellä ja asua hostellissa, sanoo Liza, joka löysi heti saavuttuaan töitä ja pyrkii auttamaan Ukrainaan jääneitä läheisiään.
– Heillä kaikilla on vaikeaa. Osa perheenjäsenistäni on menettänyt työnsä, hän kertoo.
Liza pohti pitkään omilleen muuttamista. Lopulta, sen jälkeen kun hän oli asunut pikkuruisessa huoneessa lähes vuoden, hän päätti vuokrata asunnon.
– Ajattelin, että koska käyn töissä ja opiskelen, on aika mennä eteenpäin ja irtautua tästä järjestelmästä.
Hän alkoi etsiä asuntoa maaliskuussa. Takuuvuokraa varten hän joutui pyytämään lainaa tuttavaltaan.
– Lainasin rahat, 800 euroa. Minulla ei ollut enempää, koska olin lähettänyt rahaa äidilleni lääkäriä varten, sanoo hän.
Liza löysi Facebookin kautta kaksi kohtuuhintaista asuntoa. Yksi löytyi tunnetulta vuokra-asuntoja välittävältä sivustolta, toista taas vuokrasi yksityishenkilö.
– Ensimmäinen asunto oli tyhjä, eikä minulla ollut varaa hankkia huonekaluja ja kodintekniikkaa. Toinen oli kalustettu ja muuttovalmis, muistelee Liza.
”Kaikki tapahtui nopeasti”
Vladimiris-nimellä esiintynyt mies antoi ymmärtää olevansa asunnon omistaja. Hän esitteli asuntoa Lizalle ja sanoi, että sopimus kannattaisi tehdä heti.
– Kaikki tapahtui nopeasti. Hän sanoi, että oli muitakin kiinnostuneita, eräs perhe. Kiirehdin hieman asiaa. Teki mieli saada asia päätökseen nopeasti, koska olin pohtinut omaan asuntoon muuttamista, muistelee Liza.
Vladimirisin Lizalle esittämä sopimus näytti samanlaiselta kuin hänen aiemmin näkemänsä vuokrafirman sopimus. Liza ei osannut epäillä mitään.
Kun sopimus oli allekirjoitettu, Liza siirsi vuokran ja vuokratakuun miehen ilmoittamalle tilille ja sai avaimet asuntoon. Hän päätti muuttaa samantien, haki tavaransa hostellista ja palasi asunnolle.
– Avasin oven ja siellä olivat asunnon todelliset omistajat. He olivat järkyttyneitä, kertoo Liza.
Omistajat kertoivat, että he vuokrasivat asuntoa Airbnb:n kautta.
– Osoittautui, että mies oli vuokrannut asunnon neljäksi vuorokaudeksi ja perunut kahden tai kolmen päivän jälkeen. Omistajat olivat menneet tarkistamaan, oliko asunnossa kaikki kunnossa. Näin me tapasimme, kertoo Liza.
Hän sanoo, että hänellä oli tuuria kun tapasi oikeat omistajat heti. Kuultuaan tulleensa huijatuksi Liza meni paniikkiin. Omistajat auttoivat häntä ilmoittamaan asiasta poliisille.
Poliisi: samantyyppisiä huijauksia tehdään Helsingissä kuukausittain
Ukrainalaisen tapausta tutkiva komisario Jari Korkalainen kertoo, että pelkästään Helsingissä vastaavanlaisia huijauksia tapahtuu kuukausittain.
– Useimmiten kyse on olemattomista loma-asunnoista. Yleensä rikoksia tehdään lomien aikaan kun kysyntä on huipussaan, hän kertoo.
Korkalainen neuvoo tarkastamaan huolellisesti omistajan esittämät tiedot, jottei tulisi huijatuksi.
– Vuokralaisen tulisi pyrkiä saamaan kaikki mahdolliset tiedot vuokrattavasta asunnosta ja varmistaa hänelle kerrotut asiat. Myyjän prepaid-liittymä on ensimmäinen vaaran merkki.
Poliisi kehottaa myös etsimään vuokra-asuntoa tunnetuilta sivuilta, joilta löytyy arvioita vuokranantajista.
– Vielä yksi hälytysmerkki on, jos vuokranantajalla tuntuu olevan kiire ja hän pyytää maksua etukäteen, sanoo Korkalainen.
Poliisi suosittelee myös säilyttämään kaikki tiedot sopimuksen teosta – viestinvaihdon, vuokranantajan yhteystiedot ja tilinumeron. Liza Babinan tapauksessa poliisilla on kaikki nämä tiedot. Tutkinta saattaa siitäkin huolimatta kestää pitkään, myöntää Korkalainen.
– Prosessi voi viedä aikaa ja mahdollinen vahingonkorvaus voidaan joutua hakemaan ulosoton kautta, sanoo Korkalainen.
”En menetä uskoani hyvään”
Liza Babina asuu edelleen hostellissa eikä osaa sanoa, milloin yrittää uudelleen etsiä omaa asuntoa.
– En kykene siihen henkisesti enkä taloudellisesti, hän sanoo.
Liza myöntää, että pahin virhe oli jättää tarkistamatta omistajan henkilötiedot. Hän oli kuitenkin ehtinyt jo tottua siihen, että Suomessa voi luottaa ihmisiin.
– Minulle ei tullut mieleenkään, että Suomessa voi joutua huijatuksi. Surullista, että kun on niin paljon surua, hätää ja kuolemaa, löytyy ihmisiä, jotka toimivat noin.
Liza toivoo, että hänen tarinansa päättyy oikeudenmukaiseen ratkaisuun ja että hänen kokemuksensa voisi auttaa muita välttämään saman kohtalon.
– En aio menettää uskoani hyvään.
Jutun on venäjän kielestä kääntänyt Heidi Zidan ja se on julkaistu myös ukrainaksi.
