ARIELIN SIIRTOKUNTA, LÄNSIRANTA Pietarilaisen kuvataitelijan elämä on heittänyt kuperkeikkaa usamman kerran viimeisen vuoden aikana.
– On kuin olisimme kuolleet ja heränneet paratiisista, kertoo kuvataiteilija Sonia Mnina, 42.
Päätös lähteä maasta oli poliittisesti aktiiviselle Mninalle selvä heti, kun Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainassa. Mnina tunsi, että maailmassa ei ollut enää montakaan maata, jonne venäläiset olisivat olleet tervetulleita.
Yksi vaihtoehto kuitenkin oli – Mninan edesmennyt isoäiti oli juutalainen. Hänellä oli siis oikeus Israelin kansalaisuuteen. Perhe tarttui oljenkorteen ja löysi itsensä keskeltä uutta konfliktia.
Tapaamme Mninan Arielin kaupungissa. Mnina puolisoineen oli juuri opiskelemassa hepreaa, kuten he tekevät viitenä päivänä viikossa.
– On outoa, että vuonna 2023 joku vielä toivottaa meidät tervetulleiksi, Mnina sanoo.
Mnina muutti Israeliin niin kutsutun paluulain turvin. Lain mukaan henkilöllä on oikeus Israelin kansalaisuuteen, mikäli ainakin yksi hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan on juutalainen.
Oljenkorteen oli Israelin maahanmuuttoministeriön mukaan viime vuoden loppuun mennessä tarttunut yli 44 000 venäläistä.
Paperityö juutalaisuuden todistamiseksi kesti lähes vuoden.
– Minun piti todistaa, että 1990-luvulla kuollut isoäitini todella oli äitini biologinen vanhempi, Mnina kertoo.
Arieliin perhe päätyi kaukaisen sukulaisen houkuttelemana. Rauhallinen kaupunki on tarjonnut perheen kauan kaipaaman hengähdystauon raskaan vuoden jälkeen. Nyt Mninalla on ollut aikaa hoitaa kotipihansa sitruunapuita.
– Tämä paikka olisi täydellinen eläkepäiville, Mnina kertoo uudesta kotikaupungistaan.
Perheen kaksi teini-ikäistä tytärtä käyvät koulua samalla, kun Mnina ja tämän puoliso hankkivat tuloja siivoojantöillä. Taiteilijan ammatti ja tuttu elämä Pietarissa jäivät taakse. Arielissa perhe kuitenkin käyttää paljon äidinkieltään, sillä suuri osa naapureista on heidän kaltaisiaan, Venäjältä tai Ukrainasta saapuneita juutalaistaustaisia ihmisiä.
– Kaikki täällä ovat niin ystävällisiä.
Konfliktista toiseen
Paratiisilla on varjopuoli. Ariel on siirtokunta Israelin miehittämällä Länsirannalla. Esimerkiksi YK pitää palestiinalaisalueille rakennettuja siirtokuntia laittomina.
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, Länsirannan siirtokuntien kattojärjestö Yesha-neuvosto näki mahdollisuuden.
Neemanin mukaan järjestö on avustanut tulijoita esimerkiksi asunnon hankkimisessa, byrokratiassa, koulujen löytämisessä ja terveyspalveluissa. Järjestö on jopa lähettänyt edustajiaan Ukrainan rajalle ja mainostanut siirtokuntia venäläisillä Telegram-kanavilla uusien asukkaiden houkuttelemiseksi.
Israelin valtion tärkein tehtävä on kehittää Länsirannan israelilaista asutusta, kertoo järjestön edustaja Ylelle.
Neeman sanoo Ylelle.
– Kaikki tänne saapuvat juutalaiset ovat tärkeä osa näiden yhteisöjen kehittämistä, sanoo puheenjohtaja Shlomo Neeman.
Mninan perheen tavoitteena oli vain löytää turvallinen koti, johon heillä olisi varaa – siirtokunnissa asuminen on usein muuta Israelia halvempaa.
Siirtokuntiin liittyvän konfliktin taustoja perhe ei kaivanut sen syvemmin, mutta paikan päällä todellisuus iski päin kasvoja. Mnina kokee asumisen muurien, sotilaiden ja tarkastuspisteiden keskellä tukahduttavaksi.
– Venäjällä pidätimme hengitystä poliiseja nähdessämme, sillä tiesimme, että vihollinen olimme me. Täällä sotilaat eivät piittaa meistä, mutta syynäävät täällä asuvia palestiinalaisia. Vihaan sitä, Mina sanoo.
Israel väittelee jälleen siitä, kuka on juutalainen
Mninan mukaan jo ennen sotaa moni venäläinen piti juutalaiset sukujuurensa mielessä tai jopa hankki Israelin kansalaisuuden – ihan vain kaiken varalta.
Viime aikoina erityisesti vanhoilliset puolueet ovat arvosteelleet paluulain niin sanottua ”lapsenlapsipykälää” ja vaatineet sen poistoa. Kriitikkojen mielestä monet maahantulijat eivät ole aidosti juutalaisia, vaan kyseiset henkilöt tulevat maahan vain taloudellisten syiden takia ja saadakseen maan passin.
Israeliin muutti 1990-luvulla valtavasti juutalaistaustaisia ihmisiä entisen Neuvostoliiton alueelta, ja nykyään maan väestöstä 15 prosenttia on venäjänkielisiä. Lapsenlapsipykälän poistaminen on siis saanut osakseen myös kiivasta vastustusta.
Viimeisen vuoden aikana Israeliin on muuttanut paljon nuoria humanistisen alan ammattilaisia ja teknologiaosaajia. Muuttaneiden juutalaistaustaisten venäläisten joukossa on myös paljon nuoria miehiä, jotka ovat maassa välttääkseen joutumasta sotarintamalle.
Moskovalainen äänisuunnittelija Juri, 35, pakeni Israeliin Jerusalemiin pikkuveljensä kanssa juuri liikekannalepanon takia.
”Jos valtio sanoo ettei mobilisaatio koske sinua, niin sinun kannattaa todellakin valmistautua mobilisaatioon”, Juri sanoo.
Elokuvantekijä Nina Brunin, 31, koko perhe on juutalainen. Hän hankki Israelin passin jo neljä vuotta sitten.
Vuosi sitten hän joutui käyttämään passiaan paljon aiemmin kuin oli haaveillut.
”Ennen olin juutalainen Venäjällä. Nyt olen venäläinen Israelissa”, Tel Avivin lähellä asuva Bruni sanoo.
Israelin siirtokuntiin on lopulta tullut vain pieni osa venäläisistä ja ukrainalaisista. Yesha-neuvoston arvion mukaan Länsirannalle saapui noin tuhat perhettä.
Monet saapujat muuttivat lopulta muualle, kuten myös Mnina perheineen aikoo tehdä.
– Lapset eivät ole viihtyneet koulussa täällä, joten etsimme heille sopivampaa koulua. Mutta myös itselleni muurien ympäröimänä eläminen tuntuu ahdistavalta, Mnina sanoo.
Yle ei julkaise Jurin sukunimeä haastattelun sisällön arkaluonteisuuden vuoksi. Sukunimi on Ylellä tiedossa.
Lue lisää aiheesta: