Palmusunnuntaina virvotaan suurimmassa osassa maata. Vanha perinne muuttaa yhä muotoaan, vaikka peruskaava onkin säilynyt. Tiesitkö esimerkiksi, että ennen vanhaan aikuisetkin kävivät virpomassa?
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistotutkija Juha Nirkko kertoo, mistä virpomisperinteessä on kysymys ja mitä muutoksia siinä on vuosien saatossa tapahtunut.
1. Miksi palmusunnuntaina virvotaan?
– Moni lapsi vastaisi, että herkkujen vuoksi, Nirkko naurahtaa.
Alkujaan kyseessä on karjalaisten tapa osoittaa ystävällisyyttä ja toivottaa onnea toiselle. Palkkion antamiseen saattoi liittyä köyhäinapua eli varattomat kävivät virpomassa varakkaampien ovilla elintarvikkeita vastaan.
Samalla kun Karjalasta levisi siirtoväkeä toisen maailmansodan seurauksena, muodostui virpomisesta vähitellen koko Suomen yhteinen perinne.
2. Vitsa on pakollinen, noita-asu ei
Nirkon mielestä virpojan ei välttämättä tarvitse pukeutua noidaksi tai trulliksi, mutta koristeltu virpomisvitsa on suotavaa olla mukana. Vitsa pitää myös muistaa jättää virvottavalle.
– Ei niin, että ottaisi vain palkan ja häipyisi saman oksan kanssa seuraavan ovelle.
Vitsat liittyvät kristinuskon tapahtumiin Jeesuksen kärsimyshistoriassa, kun hän ratsasti palmusunnuntaina aasilla Jerusalemiin. Siellä väkijoukko heitteli palmunoksia ja vaatteita luomaan hänelle hienompaa polkua.
Nirkon mukaan toisena ajatuksena vitsoille voitaisiin pitää varhaiskantaisempaa uskomusta luonnon ja kasvien voimasta.
– Uskotaan, että niissä puunoksissa itsessään on jotain taikavoimaa. Tämä tietysti tulee mieleen siitä, kun oksia heilutellaan ja samalla luetaan loitsua.
3. Pandemia-aika muutti perinteitä
Ennen vanhaan oli tapana kiertää virpomassa vain tuttujen ihmisten kuten sukulaisten ja naapurien luona, mutta jossain vaiheessa virpojien tavaksi tuli ilmestyä myös tuntemattomien ovien taakse.
Koronapandemialla Nirkon mielestä oli vaikutusta virpomiskäyttäytymiseen. Yhä useammin lapset kiertävät keräämässä palkan pelkältä lähipiiriltä.
– Maailma muuttuu ja kyse on myös lasten turvallisuudesta. Lisäksi kaikkiin asuinrakennuksiin ei edes pääse sisälle erilaisten ovikoodien ja muiden turvajärjestelmien vuoksi.
4. Virpoja palkitaan kohtuudella
”Vitsa sulle, palkka mulle”, näin lorussakin todetaan. Vitsaa vastaan kuuluu siis antaa virpojalle pieni palkkio.
Aikoinaan palkka oli tapana hakea vasta viikon päästä, ja aikuisten virpoessa se saattoi olla kulaus alkoholia, kertoo Nirkko. Nykyisin kaupat ovat täynnä erilaisia pääsiäisherkkuja, joita tarjota lapsille palkaksi myös perinteikkään suklaamunan sijaan.
Nirkko kuitenkin toteaa ihmisten olevan entistä tarkempia esimerkiksi allergioiden vuoksi siitä, mitä virpojille sopii antaa palkaksi. Rahakin on vaihtoehto, jos esimerkiksi muulla ei ole varauduttu ja jotain haluaa antaa.
Yleisesti kannattaa kuitenkin hänen mielestään muistaa kohtuus.
– Ei kannata olla ylenpalttinen vaan opettaa siihen, että vähemmän on enemmän. Että kivaa tässä on se muistaminen ja tapa itsessään, eikä se palkan suuruus.
Keräsimme virpomismuistoja maanantaihin 3.4. kello 11 saakka. Kysely on sulkeutunut.