Helsingin Itä-Pakilassa on aurinkoinen huhtikuun aamu, palmusunnuntai.
Helsinkiläiset sisarukset Kaisla ja Kiira, naapurissa asuvat sisarukset Saima ja Aale sekä heidän ystävänsä Vanessa ovat lähdössä virpomaan lähitaloihin.
Etukäteen ei vielä ole tiedossa, kuinka monen kodin ovikelloa soitetaan.
Virpopisretki on vaatinut ennakkovalmisteluja. Lapset ovat itse valmistaneet pajunoksiin koristeita sekä yhdessä että yksinään.
– Kavereita oli yökylässä, haettiin oksia ja tehtiin yhdessä. Se oli aika hauskaa, kertoo Vanessa.
Hän kertoo hymyillen tehneensä oksia lisää myös yksinään.
Noita, pupu, velho... ja banaanisusieläin
8-vuotias Kaisla on piirtänyt paperille oman pukunsa. Isosisko Kiira on ommellut hännän ja korvat, Kaisla itse hanskat.
– Tällainen banaanisusieläin, minulla on myös keltainen fleece, keltaiset sukat ja siskolta keltainen nahkatakki.
Aale päätyi valitsemaan asukseen velhon.
– Mietin, että eihän pääsiäisessä ole oikein mitään pojille sopivaa asua. Sitten ajattelin, että velho olisi kuitenkin ihan hyvä, sillä kaikki muut asut oli ehkä vähän niin kuin halloween-tyyppisiä, niin otin tämän, hän toteaa.
Aalen Saima-sisar on pukeutunut pupuksi.
– Mä olen yleensä ollut pääisäisnoita, niin halusin vähän vaihtelua ja olen nyt sitten pupu.
Naapureille toivotetaan terveyttä ja hyvää mieltä
Ystävysten yhteinen virpomisloru on ”Virvon, varvon, tuoreeks', terveeks', tulevaks' vuodeks', vitsa sulle, palkka mulle.”
Kaikki viisi lasta kertovat virpovansa vuosittain.
– Kiva päästä kavereiden kanssa, kierrellä paikkoja ja tietenkin saada karkkia, sanoo Kiira.
Naapurissa on jo odotettu
Virpojat soittavat ovikelloa, ovi aukenee. Ovelta kuuluu ihastunut huudahdus.
Virpojat lausuvat yhteen ääneen virvontalorunsa.
– Nyt tulee hyvä vuosi, valtava määrä, saanko minä tällaiset, sanoo helsinkiläinen Hanna Putkonen.
Putkonen tarjoaa lapsille palkkiot. Jokainen saa valita omansa suuren, valkoisen munankuoren sisältä.
Virpojat saavat valita koreihinsa ja pannuihinsa sopivat suklaamunat.
Putkonen toteaa, ettei muita virpojia ole vielä käynyt ja toivottaa lapsille hyvää pääisäistä.
– Nauttikaa elämästä, hän huikkaa.
Lasten matka jatkuu uusien kotien oville, sillä kädessä on vielä monta koristeltua oksaa.
”Pääsiäiseen kuuluu virpominen”
Perheiden lähinaapurissa asuva Hanna Putkonen iloitsee lasten käynnistä.
– Se on ihan parasta, pääsiäiseen kuuluu virpominen ja minusta on aivan mahtavaa, kun lapset ja nuoret valmistautuvat siihen ja tulevat toivottamaan pääsiäistä. Se on superhienoa, Putkonen toteaa.
Putkonen kertoo varautuneensa lasten tuloon heräämällä tavallista sunnuntaiaamua varhemmin, käyneensä ulkoiluttamassa jo koiransa ja odottaneensa lasten tuloa.
Hän on valmistautunut muutenkin.
– Kävin eilen kaupassa ja hankin näitä suklaamunia. Toivon, että nämä ovat juuri niitä sopivia, mitä he odottavat.
Virpomisperinteessä uskonnollista ja maallista
Palmusunnuntain virpomisperinteisiin kuuluu koristellut pajunkissaoksat, joiden kanssa kierretään naapureiden ovia virpomassa. Virpomisen tarkoitus on virpojasta muukaan siunata, karkoittaa pahoja henkiä ja/tai tuoda terveyttä vastaanottajalle.
Palkaksi annetaan yleensä herkkuja, kuten karkkia tai suklaamunia.
Virpomisperinteeseen kuuluu yleensä lasten pukeutuminen noidiksi tai nykyisin usein myös eläinhahmoksi, esimerkiksi kissaksi, tipuksi tai pupuksi.
Pukeutuminen juontaa juurensa alunperin Ruotsista ja myöhemmin Länsi-Suomesta, josta tapa on sekoittunut Itä-Suomen uskonnollisempaan perinteeseen.
Lapsista kirjoitetaan jutussa vanhempien pyynnöstä vain etunimillä.