Ympäristö on sotien hiljainen uhri, siteeraa yliopistotutkija Freek van der Vet YK:n pääsihteeriä Ban Ki Moonia. Niin on ollut jo kauan, ja nykyiset sodat ovat ympäristölle yhä monimutkaisempi ongelma, sanoi tuolloinen pääsihteeri vuonna 2014, jolloin Venäjä ryhtyi sotimaan Itä-Ukrainassa.
Vaikka sotien seuraukset luonnolle ovat pitkäkantoisia ja moniulotteisia, ne ovat yleensä kadonneet otsikoista nopeasti, kun sota on ohi, van der Vet lisää.
Hän on huolissaan siitä, että tälläkin kertaa käy niin, vaikka Ukraina on hänen mukaansa pitänyt kansainvälisesti hyvin esillä Venäjän hyökkäyssodan ympäristövaikutuksia. Tämä sota on lisäksi ensimmäisiä, josta kertyy kattavasti ajantasaista tutkimusdataa.
Van der Vet johtaa Helsingin yliopiston Toxic Crimes -projektia. Nimensä mukaisesti projekti keskittyy myrkyllisiin rikoksiin eli siihen, miten ympäristöllä tulisi olla aseellisissa konflikteissa lain suoja myös itsenään, ei vain ihmisille koituneiden terveys- ja taloudellisten vaikutusten osatekijänä.
Sota tuhoaa ja saastuttaa ympäristöä kahdella tavalla: joko suoraan, kun armeijat käyttävät kasvimyrkkyjä sodankäyntistrategiana, tai epäsuorasti, kun pommitetut teollisuusalueet tai maaperään jääneet räjähteet vuotavat myrkkyjä, jotka saastuttavat maata ja vesivarantoja.
Helsingin yliopiston Toxic Crimes -projekti
Ukraina, etenkin sen itälaita, on kuuluisa muhevasta mustasta mullasta, tšernozemista. Sen runsas orgaaninen aines antaa erinomaiset olosuhteet etenkin viljan ja öljykasvien tuotannolle.
Humuspitoisen maaperän lupaavuuden huomasivat jo vuosituhansia sitten Euroopan varhaisimmat maanviljelijät. Taidoilla, jotka olivat leviämässä Lähi-idästä Eurooppaan, he kasvattivat emmer- ja yksijyvävehnää, ohraa ja palkokasveja.
Modernissa Euroopassa Ukrainasta tuli ”leipäkori” tai ”vilja-aitta”. Heikkosatoisten emmer- ja yksijyvävehnän sijasta pelloissa lainehtii emmerin ja itäisen heinäkasvin jälkeläisenä syntynyt leipävehnä, se suomalaisillekin tuttu gluteiinipitoinen pulla-aines.
Ennen Venäjän täysimittaista hyökkäystä 41 prosenttia Ukrainan vientituloista kertyi maantaloustuotteista, kertoo vuoden 2021 tilasto. Ukraina on ollut maailman viidenneksi suurin vehnän ja kolmanneksi suurin maissin viejä.
Miinojen raivaaminen Ukrainasta on valtava haaste, mutta vielä paljon vaikeammin siivottavia sodan seurauksia piilee maaperässä.
Kun Ukraina oli vallannut Hersonin alueen takaisin Venäjän joukoilta viime marraskuussa, Ukrainan maaperä- ja agrokemiallinen tutkimusinstituutti pääsi ottamaan maanäytteitä Harkovan kaupungin ympäristöstä.
Näytteissä oli suuria määriä arsenikkia, elohopeaa ja muita myrkyllisiä aineita, jotka ovat peräisin ammuksista ja sotakoneiden polttoaineista, kertovat uutistoimisto Reutersille vastikään esitellyt tulokset.
Satelliittikuviin yhdistettyinä ne tarkoittavat, että sota on tähän mennessä arpeuttanut neljäsosan Ukrainan peltomaasta, tutkijat arvioivat.
Yleisin raskasmetalli, joka päätyy sotatoimista ympäristöön, on lyijy. Se myös aiheuttaa pahimmat terveysvaikutukset kadmiumin ja elohopean ohella.
Satelliittien kuvat näyttävät, miten panssarivaunut ovat tampanneet peltoja ja räjähdykset repineet niitä.
Kasvit eivät kykene työntämään juuriaan liian tiiviiksi pakkautuneeseen multaan, eivätkä mikrobit saa ravinteita normaaliin tapaan, kun ekosysteemi on häiriintynyt, ukrainalaistutkijat luettelevat.
Ennen sotaa Ukraina tuotti 60–89 miljoonaa tonnia viljaa vuodessa. Sodan seurauksena tuotantoa voi tulevaisuudessa olla jopa 20 miljoonaa tonnia vähemmän, arvioi tutkimusinstituutin johtaja Sviatoslav Baliuk.
Ukrainan ympäristö ei suinkaan ollut puhdas ja kulumaton myöskään ennen sotaa.
Maailmanpankki raportoi vuonna 2014 tšernozemin voimakkaasta vähenemisestä jo vuosikymmenien ajan maaperän huonon hallinnan vuoksi.
Maailmanpankin mukaan viljelymailta oli kadonnut joka vuosi satoja miljoonia tonneja multaa, ja eroosion kiihtymisestä edelleen oli selvää näyttöä. Kaakkois-Ukrainassa maaperä oli jo kulunut aavikon kaltaiseksi, raportissa kerrottiin.
Orgaanisen aineksen hupeneminen vähentää samalla maaperän kykyä pysyä kosteana, mikä on ilmastonmuutokseen yhdistettynä lisähaaste.
Ilmastonmuutos oli Ukrainassa tarkoittanut aiempaa pidempiä ja tiheämpiä kuivuusjaksoja edellisten 15 vuoden aikana, mikä koetteli peltoja juuri perinteisesti tuottavimmilla alueilla, raportoi Maailmanpankki jo miltei vuosikymmenen sitten.
Kun Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyssodan viime vuoden helmikuussa, sotaa Itä-Ukrainassa oli käyty kahdeksan vuotta. Freek Van der Vet on seurannut sodan ympäristövaikutuksia vuodesta 2020.
Taisteluilla oli jo silloin ympäristöseurauksia, pääasiassa Donbassin alueella Itä-Ukrainassa, mutta nollapisteestä saastuminen ei tosiaankaan ollut alkanut, sanoo van der Vet.
Itä-Ukraina on ollut jo pitkään voimakkaasti saastunut alue. Kuinka suuri osuus nyt mitatusta saastumisesta on juuri sodan lisävaikutusta? Siihen vastaaminen ei ole helppoa.
– Itä-Ukrainassa on paljon teollisuutta. Siellä on 4 000–5 000 riskialtista teollisuuslaitosta ja myös paljon hiilikaivoksia. Niistä on pumpattava saastunutta vettä pois. Kun sitä ei enää tehdä, vesi saattaa tulvia ja päätyä jokiin, pohjaveteen ja mahdollisesti myös juotavaksi, van der Vet kertoo.
Sellaiset vaikutukset olivat hänen mukaansa selvästi nähtävissä jo sodan alussa, mutta niihin ei juuri kiinnitetty huomiota.
– Venäjän viime vuonna aloittaman hyökkäyssodan seuraukset on nostettu paremmin esille, ja ovathan ne totta kai myös paljon laajemmat.
Suoria vahinkoja on koitunut niin luonnonvaroille ja maataloudelle kuin tehtaille, vedenkäsittelylaitoksille ja ydinvoimaloille, ja vaikutukset ympäristöön ovat levinneet koko maahan, hän summaa.
Freek Van der Vetin tutkimukset perustuvat ennen kaikkea Donbassissa vuodesta 2014 työskennelleiden ympäristöturvallisuuden asiantuntijoiden ja ympäristönsuojelun linjauksia kehittäneiden asiantuntijoiden haastatteluihin, satelliittikuviin ja muuhun kaukokartoitukseen. Sodan takia monet tutkijat ovat tosin joutuneet luopumaan kenttätyöstä.
– Kaukokartoituksesta saamme kattavan kuvan siitä, mitä todella tapahtuu. Yleensä data myös on avointa eli helposti kaikkien käytettävissä, van der Vet kertoo.
Satelliittikuvista ei kuitenkaan ole osoittamaan, miten katastrofi vaikuttaa terveyteen pitkällä aikavälillä. Jos joku saastunutta pohjavettä juonut saa syövän 40 vuoden päästä, on vaikea osoittaa, että syynä oli juuri sodan aiheuttama altistuminen, van der Vet täsmentää.
Prosentti tai kaksi lisää syövän todennäköisyydessä vuosikymmenien päästä ei ole niin näkyvä asia, että siitä syntyisi suuria uutisia.
Ympäristön ja ihmisten terveyden kärsimät vahingot kuitenkin kietoutuvat yhteen, eivätkä ne tunne valtioiden rajoja.
– Ukrainasta myrkkyvuodot voivat levitä koko Mustanmeren alueelle. Ne saattavat vaikuttaa Moldovaan, Venäjään ja Itä-Eurooppaan. Sota on jo vaikuttanut energian ja ruoan vientiin. Seuraukset eivät missään tapauksessa rajoitu vain Ukrainaan, van der Vet sanoo.
Kaikella sotilaallisella toiminnalla ja tuotannolla on päästöjä, ja ne vaikuttavat pitkällä aikavälillä myös ilmastonmuutokseen.
Freek van der Vet
Kuinka kauan kestää, ennen kuin Ukrainan sodan hiljainen uhri alkaa toipua? Freek van der Vet pudistaa päätään.
– Sitä en pysty sanomaan. En tiedä. Se kestää hyvin kauan, hän vastaa.
Vaikutusten pitkäaikaisuus on nähtävissä kaikissa sodissa, hän sanoo ja ottaa esimerkiksi Vietnamin sodan. Yhdysvaltain asevoimien pelloille ja metsiin levittämän Agent Orangen takia Vietnamissa syntyy edelleen lapsia, joilla on vakavia vammoja.
Yhdysvaltalaistutkimuksessa tultiin siihen tulokseen, että ainoa keino Vietnamin saastuneimpien alueiden mullan ja sedimentin puhdistamiseksi on tuli.
Onko Ukrainan luonnolla mitään toivoa toipua sodan seurauksista tällä vuosisadalla, jos arvet Vietnamissa ovat yhä niin selvät sekä ihmisissä että ympäristössä?
Sodan tuhoilla on paradoksaalinen kääntöpuoli: kun suuri osa maasta on pakko rakentaa uudelleen, se on mahdollista tehdä aiempaa ympäristöystävällisemmin. ReStart Ukraine -hanke on jo keräämässä tietoa ja taitoa sitä varten.
Ukrainassa ajetaan aktiivisesti ajatusta maan jälleenrakentamisesta kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti, kertoo myös Freek van der Vet.
– Jos se onnistuu, niin siitäkin totta kai tulee vuosikymmenien ponnistus, hän sanoo.
Ukrainan hallituksen elvytyssuunnitelmassa linjataan keskeisten sosiaalisten, taloudellisten ja geopoliittisten päämäärien tavoittelu vihreällä, kestävällä ja läpinäkyvällä tavalla, ja tulevaisuudentoiveissa häämöttää Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukainen ilmastoneutraali valtio.