Ylöjärven kaupunki maksaa varhaiskasvatuksen työntekijöille työvaatekorvausta. Kasvatus- ja opetuslautakunta sai tämän vuoden budjettiinsa 60 000 euroa vaatekorvauksiin. Se tarkoittaa noin 150 euroa työntekijää kohti.
Varhaiskasvattajapula on muodostunut ongelmaksi eri puolilla Suomea. Alan vetovoimaisuutta on vähentänyt muun muassa heikko palkkataso.
Työntekijöiden vaatemaksun puuttuminen on ollut yksi keskustelunaiheista, kun syitä varhaiskasvattajapulaan on pohdittu. Esimerkiksi Helsingissä on harkittu vaatemaksua kriisin ratkomiseksi. Osassa kuntia vaaterahaa maksetaan.
Työehtosopimuksissa on määräyksiä vain virka- ja työpukujen sekä suojavaatteiden osalta. Jos työntekijän tulee käyttää tällaisia työssä, työnantaja ostaa ja huoltaa ne.
Kaikki muut työnantajan maksamat vaatekorvaukset ovat vapaaehtoisia. Yksittäinen kunta voi halutessaan päättää vaaterahan maksamisesta, mutta TES ei sitä edellytä.
Tervetullut muutos, mutta laiha lohtu
Ylöjärvellä työntekijöille tarjottiin myös vaihtoehtoa, jossa vaatteita voisi hankkia 150 euron edestä jostain tietystä vaatevalikoimasta. Kyselyssä suurin osa halusi kuitenkin vaatekorvauksen rahana.
– Selkeä enemmistö kannatti rahana maksamista, vaikka oli tiedossa, että siitä joudutaan vähentämään verot ja työnantajamaksut, kertoo Ylöjärven kaupungin sivistysjohtaja Matti Hursti.
Ylöjärvellä Kangasniemen päiväkodissa työskentelevä varhaiskasvatuksen lastenhoitaja Mona Ylönen kertoo, että vaateraha on ollut polttava puheenaihe alan työntekijöiden keskuudessa jo pitkään.
Vaikka muutos on askel parempaan suuntaan, päiväkodeissa 15 vuoden ajan työskennellyt Ylönen toivoisi summan olevan hieman 150 euroa suurempi. Hän hyväksyisi kyseisen summan ilomielin, jos se annettaisiin käyttöön joka vuosi eikä vain kertaluontoisesti.
– Tulossa oleva summa on ihan hyvä, mutta eihän se kata millään vuoden aikana tulevia vaatekuluja. Jokaiselle vuodenajalle on oltava omat vaatteet.
Kollegansa mielipiteen jakaa Nina Kuismanen. Hän tuli alalle kolme vuotta sitten. Kuismanen epäilee, saadaanko kerran maksettavalla tuella herätettyä uutta kiinnostusta alaa kohtaan. Tulos voisi Kuismasen mielestä olla erilainen, jos vaateraha annettaisiin joka vuosi.
– Aloitussumma voisi olla vähän suurempi. Hyvän ulkotakin jos ostat, sellaista ei tarvitse vuosittain hankkia. Summa voisi pienentyä vuosittain ja sitten saisi täydentää ostamalla uutta, Kuismanen miettii.
Mona Ylönen kertoo ostavansa vuosittain useamman vaatekerran. Rahaa kuluu vuodessa arviolta noin 300–500 euroa töissä käytettäviin vaatteisiin.
– Jokainen voi miettiä jos 8–9 tuntia ollaan päivittäin lasten kanssa, niin kyllä niitä vaatteita kuluu, Ylönen sanoo.
Ylönen ja Kuismanen ovat tyytyväisiä, että Ylöjärvellä varhaiskasvatuksen alalle mietitään keinoja parantaa työntekijöiden oloja. Kehitys on kuitenkin heidän mielestään ollut valitettavan hidasta. Sen seurauksena oma jaksaminen on ollut koetuksella, vaikka kyseessä on kutsumusammatti.
– Vaihdoin alalle, koska halusin merkityksellisen työn. Yhteiskunta ei kuitenkaan arvosta sitä niin kuin pitäisi, Kuismanen kertoo.