Suomen ensimmäiset sisäiset sovittelijat ovat työkavereidensa apuna ratkaisemassa ristiriita- ja konfliktitilanteita työyhteisössä jo siinä vaiheessa, kun näkemyserot ovat pieniä.
Sovittelijoiden lähes vuoden kestänyt koulutus on osa OAJ:n hyvinvointirahaston ja Lahden kaupungin tukemaa hanketta. Kokeiluhankkeeseen osallistui 30 Lahden OAYn jäsentä, jotka aloittavat sovittelun työpareina.
– Sovittelu on työyhteisöissä vielä suhteellisen uusi ja tuntematon menetelmä. Konflikteja on yleensä totuttu ratkaisemaan esimiehen ohjauksessa tai ulkopuolisten asiantuntijoiden voimin, tai on toivottu, että ne hälvenevät itsestään, kertoo kokenut työyhteisösovittelun ammattilainen, Harri Väisänen Helsingin psykoterapiainstituutista.
Sovittelussa keskeisenä tavoitteena on puuttua työyhteisössä esiintyviin ristiriitoihin, lisätä työyhteisön vuorovaikutustaitoja, palauttaa työrauha ja parantaa työhyvinvointia.
– Uskon, että tällaiselle on iso tarve. Etenkin siihen, että voitaisiin puuttua ristiriita- ja konfliktitilanteisiin ennen, kuin niistä muodostuu pitkäaikaisia ongelmia, jatkaa Väisänen.
Sovittelulla tarkoitetaan yhteisen oppimisen prosessia, jossa jokainen säilyttää kasvonsa ja arvonsa. Ideana on, että osapuolet ratkaisevat konfliktin itse sovittelijaksi koulutetun henkilön ohjaamina.
Hankkeen avulla työyhteisöjen työhyvinvointi paranee, sillä välittömien vaikutusten lisäksi erittäin tärkeätä on pitkäaikaisvaikutus. Työyhteisö oppii käsittelemään orastavia ristiriitoja ratkaisukeskeisesti, jolloin pahenevilta konflikteilta voidaan useimmiten välttyä.
Halu ratkaista ongelmat on avaintekijä
Väisäsen mukaan onnistunut sovittelu perustuu ihmisten kohtaamiseen puolueettoman sovittelijan kanssa, kuulluksi tulemiseen ja kuuntelemiseen sekä uskoon siihen, että ongelmat saadaan ratkaistua.
– Ihmisen täytyy tällaisissa tilanteissa kokea tulleensa kuulluksi, koska vasta sitten on valmis kuuntelemaan muita. Tässä puolueeton sovittelija on hyvin tärkeä. Ei syyllistetä tai etsitä syyllistä, sanoo Väisänen.
Hyvin tärkeää on se, että sovittelija ei ratkaise ongelmatilannetta, vaan auttaa eri osapuolia löytämään ratkaisun itse.
– Sovittelija ei ole tuomari, joka vie ratkaisun avaimet osapuolilta. Pitää luottaa siihen, että ihmisillä on kyky ratkaista ongelma itse. Näiden lisäksi tarvitaan konkretiaa. Osapuolet voivat esimerkiksi kertoa konkreettisin esimerkein, minkä he kokivat loukkaavaksi, jatkaa Väisänen.
Sovittelijoille annettiin kurssilla konkreettisia työkaluja, eli erilaisia menetelmiä, joiden avulla osapuolia voidaan johdatella ongelman ratkaisua kohden.
Hyvät eväät käytännön työhön
Yksi sovittelukurssille osallistuneista on peruskoulun opettaja Leena Jarla, joka piti kurssin antia hyvänä.
– Kurssi on ollut rakenteeltaan ja pituudeltaan onnistunut. Sain mielestäni hyvät eväät käytännön työhön.
Jarla piti erityisen hyvänä sitä, että kurssilla annettiin hyviä käytännön työkaluja sovitteluun.
– Sain paljon hyviä ratkaisukeskeisiä työkaluja, joita voi käyttää sovittelutilanteissa. On tärkeää luoda kouluun ratkaisukeskeinen ja avoin ilmapiiri. Myös konfliktien ennaltaehkäisy ja halu ratkaista ongelmat on tärkeää, sanoo Jarla.
Kurssin käyneet pitänevät yhteyttä jatkossakin. Tarjolla on siis vertaistukea ongelmatilanteita ratkoville.
– Mehän työskentelemme pareittain eli tukea saa omasta työyhteisöstä ja tämä yhteisö varmasti pitää yhtä eli sieltäkin varmasti saa neuvoja ja tukea. Luotan tähän prosessiin ja näihin työkaluihin.