Joukko Suomen Nato-jäsenyyden juhlijoita lauloi historiallisena päivänä 4. huhtikuuta Finlandia-hymnin Helsingin Senaatintorilla. Tilaisuuteen oli pyydetty Suomen, Naton, Ukrainan ja liittolaismaidemme lippuja liehutettavaksi.
Arvelen, että juhlijoita sykähdyttivät erityisesti V. A. Koskenniemen sanoituksen ensimmäiset virkkeet: ”Oi Suomi, katso, sinun päiväs koittaa. Yön uhka karkoitettu on jo pois.” Sanat kirjoitettiin aikanaan suorana viittauksena talvisotaan. Sen päättymisestä oli kulunut vajaat yhdeksän kuukautta, kun Finlandia-hymni sai ensiesityksensä.
Me toiset pidimme Nato-ratkaisua välttämättömänä suojautumiskeinona, mutta jäsenyydestä iloitseminen tuntui kuitenkin jotenkin irvokkaalta
Vakuuttava enemmistö kansalaisista ja kansanedustajista kannatti Suomen Nato-jäsenyyttä. Kun jäsenyys sitten toteutui, reaktiot olivat kuitenkin kahtalaisia. Toisille oli kyse siitä, että Suomi otti vihdoin paikkansa lännessä ja tukeutui maailman vahvimman sotilasmahdin eli Yhdysvaltojen aseelliseen suojaan. Se oli heille suuri juhlan aihe.
Me toiset pidimme ratkaisua välttämättömänä tai vähintäänkin tarpeellisena suojautumiskeinona sille, että naapurimaa on muuttunut sotaisaksi ja arvaamattomaksi. Mutta jäsenyydestä iloitseminen tuntui kuitenkin irvokkaalta – ikään kuin olisi mutkan kautta juhlinut vääryyden voittoa Venäjällä.
Suomen Nato-jäsenyys lisännee Suomen aseellista turvallisuutta, mutta ei karkota yön uhkaa Euroopasta. Sota riehuu edelleen Ukrainassa. Sen kestoa ja lopputulosta ei voi ennustaa.
Viime syksynä näytti todella hetken siltä, että Ukraina ”karkoittaa yön uhan”.
Kuin rohkaisuna Ukrainan taistelulle monet kuorot ovat esittäneet Suomessa viime aikoina Finlandia-hymniä, Koskenniemen sanoin, paitsi vaihtaen maininnat Suomesta viittaamaan Ukrainaan. Näin tapahtui myös maaliskuussa Ylen Ukraina-tukikonsertissa, joka päättyi Ahjo Ensemble -kuoron esitykseen.
Viime syksynä näytti todella hetken siltä, että Ukraina ”karkoittaa yön uhan”, eli työntää Venäjän hyökkäystä edeltäneille taistelulinjoille. Vastahyökkäyksen jälkeen asemat ovat muuttuneet vain vähän. Bahmutissa ja muillakin alueilla käydään ”kulutussotaa” eli tuhotaan ihmiselämää, ympäristöä ja luonnonvaroja sekä taloudellisia resursseja, jotka olisi voitu käyttää elämän puolesta. Moni pohtii, onko konfliktiin löydettävissä aseellista ratkaisua – ja jos on, millainen se olisi?
Yhtäällä vaalimme luontoa, taloutta, sivistystä, kulttuuria ja teemme kaikenlaisia hyviä asioita – ja toisaalla käymme sotaa.
Aseisiin uskotaan. Me suomalaisetkin olemme lähettäneet Ukrainan puolustamiseen jo lähes 800 miljoonan euron edestä tarvikkeita ja aseita, joilla niilläkin tapetaan ihmisiä sodan rintamalla. Korvia huumaa se hiljaisuus, joka juuri nyt vallitsee Ukrainan sodan rauhanaloitteiden ympärillä.
Eurooppa on jakomielisessä tilassa. Yhtäällä toteutamme vihreää siirtymää torjuen ilmastonmuutosta ja luontokatoa, vaalimme taloutta, sivistystä, kulttuuria ja teemme kaikenlaisia hyviä asioita – ja toisaalla käymme sotaa. Tila saattaa olla tällä hetkellä välttämätön. Ukraina puolustaa omilla ja meidän aseillamme niitä arvoja, joiden varaan rakennamme yhteiskuntamme ja hyvinvointimme.
Pysyäkseen järjissään ihminen tarvitsee kuitenkin näköaloja tämän nollapisteen yli.
Jean Sibeliuksen säveltämällä Finlandia-hymnillä on myös toisenlaiset sanat. Ne perustuvat kalifornialaisen runoilija Lloyd Stonen viimeisenä college-vuotenaan 1930-luvun alussa kirjoittamaan runoon, johon metodistiteologi Georgia Harkness lisäsi uskonnollista sisältöä. Kyseessä on rauhanlaulu, Song of Peace, jota on esittänyt myös Joan Baez, Suomessa Mikko Perkoila ja Paleface.
Sanoituksen keskeisin sisältö on tunnustaa kaikkien ihmisten oikeus rakastaa kotiseutujaan ja heidän toiveidensa ja unelmiensa sekä pyhiensä yhtäläinen arvo.
Finlandia-hymni kansainvälisen rauhanlaulun sanoilla on hyvä tapa juhlistaa Suomen Nato-jäsenyyttä.
Vladimir Putin on luonut Venäjälle pahan valtakunnan, mutta tavallisten venäläisten – kuten ukrainalaistenkin – unelmat ja toiveet ovat tuskin kovinkaan paljon erilaisia kuin meidän suomalaisten.
Naton symbolina on kompassi sinisellä pohjalla. Väri symboloi Atlantin valtamerta ja kompassi suuntaa kohti rauhaa. Minusta Finlandia-hymni kansainvälisen rauhanlaulun sanoilla on hyvä tapa juhlistaa Suomen Nato-jäsenyyttä.
Heikki Hiilamo
Kirjoittaja toimi rauhanpoliittisen aikakauslehti Ytimen päätoimittajana 1990-luvun puolivälissä.
Voit keskustella kolumnista 29.4. kello 23.00 asti.