Hyppää sisältöön
Mielipide
Sodat

Ilmari Käihkön kolumni: Suomi hävisi talvisodan

Ukrainan puolustussotaa on toistuvasti verrattu Suomen talvisotaan. Talvisodan lopputulos osoittaa, että sota on politiikkaa – jopa sitä myöden, kuinka sodan voitto määritellään.

Ylen kolumnisti Ilmari Käihkö.
Ilmari KäihköSotatieteiden dosentti

Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa on useaan otteeseen verrattu vuonna 1939 alkaneeseen talvisotaan.

Vertaus on monin tavoin osuva. Suomi kävi ja Ukraina käy oikeutettua puolustussotaa ylivoimaista vihollista vastaan. Asetelma on selvä niin kansainvälisen oikeuden kuin moraalinkin kannalta.

Toisaalta vertausta voidaan silti pitää masentavana. Suomihan hävisi talvisodan.

Vai hävisikö? Palataan kysymykseen kohta.

Aloitetaan tosiasioista.

Talvisodan niin kutsuttujen ”105 kunnian päivän” aikana kaatui yli 26 000 ja haavoittui 45 000 suomalaista. Neuvostoliiton tappiot olivat moninkertaiset – joskaan eivät kymmenkertaiset, kuten joskus kuulee väitettävän.

Myös talvisodassa Neuvostoliitto oppi alkuhaparoinnin jälkeen virheistään. Puna-armeija organisoitui uudelleen ja uusi toimintatapojaan. Alivoimainen Suomi joutui lopulta myöntymään koviin rauhanehtoihin – joihin Stalin suostui siksi, että pelkäsi liittoutuneiden sotilaallista väliintuloa.

Hävisikö Suomi sodan? Se riippuu siitä, miten voitto ja tappio määritellään.

Rauhanehtojen myötä Suomi joutui luovuttamaan kahdeksan prosenttia pinta-alastaan Neuvostoliitolle. Yli 400 000 suomalaisesta tuli evakkoja, nykykielellä maan sisäisiä pakolaisia.

Hävisikö Suomi siis sodan? Se riippuu siitä, miten voitto ja tappio määritellään.

Voiton käsitettä ovat tutkineet esimerkiksi kansainvälisen politiikan tutkijat Dominic Tierney ja Dominic Johnson. Heidän mukaansa ensimmäinen ja perinteisin tapa ymmärtää voitto on katsoa ”tuloskorttia” – siis onko sodan osapuoli saavuttanut tavoitteensa sodassa. Jos Suomen valtiojohto yritti estää Neuvostoliiton vaatimat alueluovutukset, voidaan Suomen tällöin katsoa hävinneen talvisodan.

Tuloskorttiajattelu on kuitenkin monin tavoin ongelmallinen. Sodan poliittiset tavoitteet ovat usein tahallisen epämääräisiä. Tavoitteet myös muuttuvat sodan kulun ja sotaonnen myötä.

Neuvostoliitonkin voidaan katsoa hävinneen sodan. Se kärsi sodassa paljon Suomea suuremmat tappiot, eikä silti onnistunut miehittämään Suomea Baltian maiden tapaan.

Kumpikin osapuoli oli lopulta tyytymätön sodan lopputulokseen. Rauha jäi välirauhaksi, jota pian seurasi epäonnistunut revanssi, niin sanottu jatkosota.

1990-luvulla mentiin pidemmälle: Suomi ei enää ollut ”hyvä kakkonen”, vaan uhottiin, että Suomi saavutti suorastaan ”torjuntavoiton”.

Toinen tapa ymmärtää voitto on nähdä se ”tulosmanipulaationa”. Lopputuloksen lisäksi voittoon vaikuttavat tilanteeseen kohdistuvat odotukset sekä etenkin medioiden tapa käsitellä sotaa.

Ajatus voitosta tulosmanipulaationa tulee konkreettisesti ilmi Väinö Linnan Tuntematon sotilas -romaanissa: ”Sosialististen Neuvostotasavaltojen liitto voitti, mutta hyvänä kakkosena tuli maaliin pieni ja sisukas Suomi”, konekiväärimies Vanhalan henkilöhahmo irvailee.

1990-luvulla mentiin virallisesti vielä pidemmälle. Suomi ei enää ollut ”hyvä kakkonen”, vaan uhottiin, että Suomi oli suorastaan saavuttanut ”torjuntavoiton”.

Ajatus Suomen voitosta perustui kimuranttiin logiikkaan, jossa pienemmälle voitto voi käytännössä tarkoittaa lievempää tappiota.

Tulosmanipulaation käsite alleviivaa sodan voiton olevan tiettyjä tavoitteita ja niiden toteutumista painottava poliittinen prosessi. Sota ei tällöin välttämättä ole nollasummapeli, jossa yhden voitto tarkoittaa toisen häviötä.

Talvisodan suhteen tämä tulee ilmi esimerkiksi Helsingin Käpylässä sijaitsevan Karjalatalon edustalla seisovassa Evakkoäiti-muistomerkissä. Sen laatta muistuttaa: ”Vaikka kotimme taakse jäi, jäi eteemme elämä.”

Suomi selviytyi menetyksistä huolimatta itsenäisenä. Elämä jatkui.

Tästä päästään takaisin olemassaolostaan sotivaan Ukrainaan.

Ukrainan tilanne ei ole sama kuin Suomella talvisodassa. Ukraina on saanut paljon enemmän ulkopuolista tukea. Venäjän laajamittainen hyökkäys on jo nyt junnannut neljä kertaa talvisotaa pidempään.

Toisaalta Ukrainassa ei ole odotettavissa talvisodan lopettanutta uhkaa länsivaltojen väliintulosta. Sota voi kestää vielä kauan.

Mikään sodan lopputulos ei ole absoluuttinen ja ikuinen. Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991. Suomi sen sijaan on demokraattinen hyvinvointivaltio.

Mutta talvisotarinnastuksesta voidaan hakea myös toivoa synkkään tilanteeseen: oli sodan lopputulos mikä hyvänsä, raskaat menetykset voidaan myöhemmin nähdä voittona.

Mikään sodan lopputulos ei myöskään ole absoluuttinen ja ikuinen. Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991. Suomi sen sijaan on demokraattinen hyvinvointivaltio.

Samaa toivoo maalleen moni ukrainalainenkin siitä huolimatta, että tie tulee olemaan pitkä, synkkä ja vaarallinen.

Ilmari Käihkö

Kirjoittaja on sotatieteilijä, jota kiehtoo sodan kieli ja tarkoitushakuiset mutta yksipuoliset historiantulkinnat.

Voit keskustella kolumnista 28.4. kello 23.00 asti.

Suosittelemme