”Jokke, toivottavasti löydät tulevaisuudessa sellaisen paikan, jossa sua arvostetaan!”
Lokakuun alussa Jouko Myrrän puhelin pirisi ja täyttyi lähes 300 viestistä. Ihmiset yli lajirajojen, vanhat ala-asteen luokkakaverit ja aivan ventovieraatkin elivät voimakkaasti mukana keskiviikkona 5.10. Ilveksestä yllättäen potkut saaneen Myrrän elämässä.
Yllä oleva teksti on loppuosa pitkästä viestistä, jonka Myrrä sai potkuja seuraavana aamuna NHL:ssä pelaavalta entiseltä valmennettavalta.
Viesteillä ja noin sadalla puhelulla oli alussa Myrrälle iso merkitys.
– Ne paitsi lämmittivät mieltä, kertoivat myös siitä, että olen jättänyt heihin jonkin jäljen valmentajana. Potkuissa parasta on ollut, että olen ymmärtänyt tämän.
Myrrän sopimus olisi päättynyt tähän kauteen. Oman työnsä hän kokee tehneensä niin hyvin kuin mahdollista.
Ilveksen johto ei ole kertonut Myrrälle perusteluja potkuihin. Seura perusteli ainoastaan sitä, että Myrrän korvanneen Antti Pennasen kanssa haluttiin seuran aloitteesta käynnistää yhteistyö heti.
”Organisaatioiden olisi hyvä muistaa arvonsa”
Jouko Myrrä ei halua spekuloida Ilveksen tai sen urheilujohdon motiiveilla erottaa hänet ja kakkosvalmentaja Marko Ojanen, eikä hän halua arvioida Ilveksen tai muiden yksittäisten seurojen toimintaa.
Ei, vaikka Ilves johti potkujen hetkellä sarjaa ja oli edeltävänä iltana voittanut CHL-ottelunsa.
Aluksi selityksiä olisi ollut tärkeä saada. Mutta ei enää.
– Olisi tragikoomista, jos sitä miettisi vielä yli puolen vuoden jälkeen.
Yleisellä tasolla hän toivoo, että urheiluorganisaatiot pitäisivät mielessä omat, monesti strategioihin asti kirjatut arvonsa.
– Joukkueiden ja seurojen yhteiset arvot punnitaan niissä tilanteissa, kun jotain negatiivista tai yllättävää tapahtuu.
Arjessa tullut iso muutos
Jouko Myrrä pelasi putkeen 20 ja valmensi sen perään yli 10 vuotta. 35 vuoteen käynnissä on pisin jakso ilman jääkiekkoarkea. Muutos on iso.
Aivan ensimmäisiä potkujen jälkeisiä viikkoja lukuun ottamatta Myrrä on seurannut tiiviisti SM-liigaa, myös Ilveksen otteita.
Esimerkiksi hänen jo junioreista asti Ilveksessä valmentamiensa pelaajien, kuten Joona Ikosen (Ilves) nousu tämän kauden Leijona-miehistöön ja sarjan maalintekijäeliittiin tuotti Myrrälle suurta iloa.
Vanhoihin pelaajiinsa hän ei itse ota kontaktia, ellei sitten sattumalta kadulla kohtaa.
– Kaupungilla vaikka Meskasen Villeen (SaiPa, Ilves-kasvatti) törmätessä saatan huikata, että pelasit tosi hienosti. Tällaisessa tilanteessa kyllä ensin kysyn, mitä kuuluu ja miten muuten menee.
”Totta hemmetissä haluan koutsata!”
Jouko Myrrä ei ole katkeroituvaa tai märehtivää sorttia. Hän on keskittynyt kehittämään itseään. Jo syksyllä hän kävi moneen kertaan omat valmennusmuistiinpanonsa analyyttisesti läpi.
Viimeisen puolen vuoden aikana Myrrän elämänkumppanin aloittaessa etätyöpäivänsä yläkerrassa, on ”Jokke” usein laskeutunut kotitalonsa kellariin ja ottanut matsin itseään vastaan vanhan biljardipöydän ääressä. Samalla hän on kuunnellut äänikirjoja, esimerkiksi Martti Suosalon elämäkerran ja norjalaisen mentaalivalmentaja Bertrand Larsenin jo ennestään tuttuja teoksia. Hän on käynyt itsekin puhumassa ammattiasiaa eri lajien urheilijoille.
Pitkä talvi on kerryttänyt hiihto- sekä retkiluistelukilometrit huimiin mittoihin. Myös padelkenttien lattiaa on kulutettu.
Mutta uusia töitä ei ole kuulunut.
– Totta hemmetissä haluan koutsata! Mieluiten vielä ainakin 15 vuotta, Myrrä sanoo.
Halun puutteesta ei työnsaanti ole kiinni. Joitakin yhteydenottoja on tullut, yksi aika mielenkiintoinenkin Keski-Euroopasta, mutta se ei lopulta johtanut sopimukseen.
Myrrällä, 54, ei ole agenttia tai manageria myymässä hänen osaamistaan seuroille. Hän uskoo siihen, että aiemmin tehty työ kantaa ja hyvä työntekijä löytää aina lopulta paikkansa.
– Olen jo aiemminkin sanonut, että seurojen etsiessä uusia valmentajia olisi hyvä soittaa myös pelaajille eikä pelkästään valmentajan vanhoille esimiehille. Pukukopista saa faktoja, millainen valmentaja oikeasti on.
”Yksin on hyvä pelata biljardia kun voittaa aina, mutta kyllä ihminen tarvitsee työn.”
Jouko Myrrä
Pelaajaurallaan pitkään Itävallassa ja myös Saksassa asunut Myrrä puhuu suomen lisäksi hyvää saksaa, englantia ja ruotsia. Hän on avoin niin Suomessa, muissa Pohjoismaissa kuin Keski-Euroopassakin valmentamiselle.
Muihinkin kuin päävalmentajan rooleihin hän suhtautuu avoimesti.
– Kun oikea tarjous tulee, uskon tuntevani sen sisuskaluissani. Tärkeintä on, että saan tehdä työtä omannäköisesti ja omien arvojeni mukaisesti.
Voit kommentoida aihetta 27. huhtikuuta kello 23:een saakka.