Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Kapea tie kaartaa pellon halki. Sen toiselta puolelta maa viettää alas järvenrantaan. Paikka on kaunis, mutta se on paikallisille tärkeä muusta syystä.
Tällä paikalla 17-vuotias mallusjokelainen Julius Pessi kuoli syyskuun seitsemäntenä päivänä vuonna 2020.
Rannan puolella tietä on suuri valkea risti, jonka keskellä on Juliuksen kuva. Tiehen on maalattu ääriviivat. Ne merkitsevät leikkuupuimuria, johon nuorukainen törmäsi autollaan.
Ylen MOT-toimitus kävi läpi noin 60 viime vuosina oikeuteen päätynyttä liikennekuolemaa. Julius Pessin tapaus on erilainen kuin yksikään toinen.
Kuolinpäivän tapahtumia on käsitelty jo kahdessa oikeusasteessa – seuraavaksi kenties kolmannessa.
Samalla kolari on äärimmäinen esimerkki uhrien omaisten hankalasta asemasta liikennekuolemista käytävissä oikeusjutuissa.
MOT:n selvityksen perusteella omaiset taistelevat vakuutusyhtiöiden kanssa välillä pienistäkin korvauksista. Pahimmassa tapauksessa he voivat itse saada jättilaskun.
Juuri näin on käymässä orimattilalaiselle Pessin perheelle.
Minuutit ennen onnettomuutta
Julius Pessi oli saanut ajokortin poikkeusluvalla, ensimmäisenä kaveripiiristään. Sen vuoksi hän sai tämän tästä toimia kuskina.
Niin sinäkin iltana: Pessi lähti viemään mopon varaosaa toisella puolen kuntaa asuvalle kaverilleen. Nuorukainen käynnisti punaisen Opel Corsan.
Hän ei koskaan päässyt perille. Parin kilometrin päässä kotoa Pessi kuoli törmättyään leikkuupuimuriin.
Kunhan Julius tulisi takaisin.
Liisa Pessi
Seuraava 3D-animaatio perustuu onnettomuuspaikalta otettuihin kuviin ja poliisin kolaripiirrokseen. Se pyrkii kuvaamaan onnettomuuteen johtaneita tapahtumia niin hyvin kuin mahdollista.
– Onko poissuljettu mahdollisuus, että Julius olisi ajanut tahallaan päin puimuria? poliisi kysyi.
On, vastasi pojan äiti Liisa Pessi. Julius kävi töissä ja suunnitteli jo armeijaan lähtöä. Mikään ei viitannut itsetuhoisuuteen.
Juliuksen perheen mielestä kolari johtui leikkuupuimurin kuljettajan toiminnasta. Jos hän olisi irrottanut leikkuupöydän, kone ei olisi tukkinut koko tietä.
– Ei tuollaisella vehkeellä voi lähteä tielle. Ei missään nimessä, Julius Pessin kasvatti-isä Pekka Lehto sanoo.
Poliisi näyttää pitäneen alustavasti kumpaakin osapuolta syypäänä. Juliuksesta poliisi kirjasi rikosepäilyn: ”käytti ajon aikana teknistä laitetta tai järjestelmää siten, että sen käyttäminen haittasi tai vaaransi ajamista”.
Mutta Juliuksella ei ollut enää vastuuta kannettavana kolarista. Syyttäjä nosti siksi vain yhden syytteen. Hän vaati puimurin kuljettajalle ehdollista vankeusrangaistusta törkeästä kuolemantuottamuksesta ja törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.
Oikeus: Puimurikuski ei ollut vastuussa kuolemasta
Itä-Suomen hovioikeus ei ollut syyttäjän kanssa samaa mieltä. Se tuomitsi leikkuupuimurin kuljettajan liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja määräsi noin tuhannen euron sakot.
Kuljettajan olisi pitänyt siirtää leikkuupöytä hinaamalla: tien tukkiminen oli ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa.
Tämä rikos ei kuitenkaan oikeuden mukaan johtanut Juliuksen kuolemaan, vaan onnettomuuteen vaikutti nuorukaisen havainnointivirhe. Puimurikuskia ei siis tuomittu Juliuksen kuolemasta.
– Julius ei saanut oikeutta, Liisa Pessi sanoo.
Perhe sai oikeudesta muitakin huonoja uutisia.
Omaiset voivat hakea korvauksia kokemastaan kärsimyksestä kuolonkolarin aiheuttajan vakuutusyhtiöltä. Koska puimuria ei ollut vakuutettu, vastapuoli oli vakuutusyhtiöiden yhteiselin Liikennevakuutuskeskus (LVK).
Pessit vaativat siltä yhteensä 45 000 euron korvauksia henkisestä kärsimyksestä.
Unilääkkeitä joutui vetämään, että sai unta.
Pekka Lehto
Kun osa ruumiista jäi onnettomuuden jäljiltä autoon, vanhemmat menivät itse hinausvarikolle autoa siivoamaan.
– Se oli kuin jostakin brutaalista kauhuelokuvasta, sanoo Pekka Lehto.
Kumpikin vanhemmista menetti tapahtumien seurauksena työkykynsä pitkäksi aikaa.
– Unilääkkeitä joutui vetämään, että sai unta, Lehto jatkaa.
Mutta kun puimurikuskin syyte törkeästä kuolemantuottamuksesta kaatui, kaatui myös perheen vaatimus vahingonkorvauksista. Sen seurauksena he ovat joutumassa itse maksajiksi.
Kärsimyskorvausta vaativien asema on hankala
Suomessa henkisestä kärsimyksestä maksetaan korvauksia vähemmän kuin monissa muissa maissa.
Ylen MOT-toimitus tutki yli 60:tä viime vuosina tapahtunutta kuolonkolaria, joissa toista osapuolta on epäilty rikoksesta. Tapauksista joka kolmannessa omaiset ovat vaatineet korvauksia kärsimyksestä oikeudessa.
Kukaan ei kiistä kärsimystä: liikennerikoksissa kuolleet ovat yleensä täysin sivullisia. Joskus omaiset puhuvat vastapuolesta tappajana tai jopa murhaajana.
Tästä huolimatta kärsimystä korvataan harvoin, vain kaikkein törkeimmissä tapauksissa ja silloinkin kitsaasti, yleensä muutamalla tuhannella eurolla. Esimerkiksi Italiassa korvauksia on mahdollista saada jopa monikymmenkertaisesti enemmän.
Omaisten on perusteltava kärsimystä
Kärsimyskorvausten hakeminen oikeudessa on uhrien omaisille usein raskas kokemus. He joutuvat perustelemaan läheisyyttään vainajan kanssa ja kokemaansa kärsimystä.
Seuraava tallenne on Itä-Suomen hovioikeudesta, jossa Liisa Pessi kävi läpi poikansa kuoleman yksityiskohtia.
Omaisten vastapuolena oikeudessa on tavallisesti kolarista syytetty ja hänen vakuutusyhtiönsä. He yrittävät yleensä perustella, miksi korvauksia ei tulisi maksaa.
Vastapuoli voi vedota esimerkiksi siihen, että uhri ei käyttänyt turvavyötä – se riittää usein oikeudelle, joka pohjaa päätöksensä vahingonkorvauslakiin.
Professori: Omaisten asema osin kohtuuton
MOT:n selvityksen perusteella vakuutusyhtiöt suhtautuvat tiukasti kuolonkolarien uhrien omaisten vaatimuksiin. Yhtiöt vetoavat usein nimenomaan siihen, että kuolema tapahtui liikenteessä.
Eräässä tapauksessa ylinopeutta ajanut autoilija surmasi vastakkaisen kaistan reunaa kävelleen jalankulkijan. Vakuutusyhtiö Pohjola kieltäytyi maksamasta jalankulkijan perheelle kärsimyskorvauksia ja perusteli:
– Liikenteeseen osallistumiseen liittyy aina suurempi vahinkoriski kuin moniin muihin elämänalueisiin.
Ei tämä vakuutusyhtiöille ole mikään taloudellinen kysymys.
Matti Tolvanen
Toisessa tapauksessa pyöräilijä kuoli, kun työkone kääntyi hänen eteensä. Uhrin veli ilmoitti hakevansa kärsimyskorvauksia itselleen ja vanhemmilleen.
Veljen mukaan pian tämän jälkeen soi puhelin. Vakuutusyhtiön lakimies varoitteli vastakanteesta ja mahdollisista oikeudenkäyntikuluista. Tämä riitti veljelle, joka perui vaatimuksensa.
Rikosoikeuden professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta pitää uhrien omaisten asemaa kärsimyskorvauskiistoissa osin kohtuuttomana.
– Ei tämä vakuutusyhtiöille ole mikään taloudellinen kysymys, jos verrataan, mitä muuten liikennevakuutuksesta maksetaan, Tolvanen sanoo.
Hän viittaa siihen, että esimerkiksi työkykynsä kolarissa menettäneille voidaan maksaa jopa miljoonia euroja.
Vakuutuskeskuksen lasku: 53 258,65 euroa
Valtaosassa MOT:n tutkimista tapauksista omaiset hävisivät oikeudessa vaatimuksensa kärsimyskorvauksista.
Näin kävi myös Pessin perheelle. Koska he hävisivät oikeudenkäynnin, heidän olisi maksettava vastapuolen oikeudenkäyntikulut.
Vakuutusyhtiöt eivät aina vaadi uhrien omaisia maksamaan kuluja, vaikka voisivat.
Liikennevakuutuskeskus vaati Pesseiltä koko oikeusprosessin ajalta 53 258 euroa ja 65 senttiä – korkoineen.
Perheestä tuntui, että LVK halusi tehdä heistä esimerkin.
Asianajaja oli kyllä selittänyt heille riskit ennen oikeuteen lähtöä: jos korvauksia ei myönnetä, hävinnyt osapuoli maksaa kulut. Vakuutuskeskuksen lasku kuulosti silti aprillipilalta.
– Kuka uskaltaa enää lähteä haastamaan? Pekka Lehto kysyy.
Vakuutuskeskus vaati, että perhettä ei vapauteta laskusta
Liikennevakuutuskeskuksen lasku oli poikkeuksellisen suuri. Esimerkiksi eräässä toisessa MOT:n tutkimassa kuolonkolarissa vakuutusyhtiön kuluvaatimus hovioikeudesta oli noin 3 100 euroa.
Vastapuolelta saa periä ainoastaan kulut, jotka ovat syntyneet korvausvaatimusta vastaan puolustautumista. LVK siis laski kärsimyskorvausten kiistämisen maksaneen yhteensä 53 000 euroa.
MOT pyysi keskukselta selitystä valtavaan kuluvaatimukseen.
Liikennevakuutuskeskus kieltäytyi toistuvasti haastattelusta. Se kertoi kuitenkin sähköpostitse, että kulut ovat aina tosiasiallisia ja perustuvat pääkaupunkiseudun asianajotoimistojen normaalitasoon.
Oikeudessa keskus vaati erikseen, että perhe määrättäisiin maksamaan ainakin osa kuluista.
– Asiassa on otettava huomioon myös asian merkitys Liikennevakuutuskeskukselle, keskus perusteli.
Vakuutusyhtiöt tuovat usein esiin, että omaisten kannattaisi hakea kärsimyskorvauksia erikseen vasta rikosasian käsittelyn jälkeen. Siinä on puolensa: todennäköisesti omaiset nostaisivat tällöin vähemmän häviöön johtavia oikeusjuttuja.
Toisaalta se tarkoittaisi ennestäänkin pitkän prosessin venymistä ja kallistumista. Professori Tolvasen mukaan tällainen järjestys olisi poikkeuksellinen.
Vaikka Pessin perhe hävisi, oikeus piti LVK:n laskua ylisuurena.
Päijät-Hämeen käräjäoikeus olisi jättänyt kulut täysin keskuksen vahingoksi. Liikennevakuutuskeskus valitti ratkaisusta Itä-Suomen hovioikeuteen ja voitti. Hovi piti oikeina kuluina alle 17 000 euroa. Se oli alle kolmasosa siitä, mitä LVK oli vaatinut.
Julius Pessin kuolemasta tulee kuluneeksi kolme vuotta, mutta oikeustaistelu jatkuu edelleen. Perhe hakee valituslupaa korkeimmasta oikeudesta.
Pessit vaativat puimurikuskille tuomiota törkeästä kuolemantuottamuksesta ja oikeudenkäyntikulujen kohtuullistamista.
Liikennevakuutuskeskus ei ole ainakaan vielä perinyt oikeudenkäyntikuluja Pesseiltä.
Perheen laskujen mukaan pojan kuolema seurauksineen on tullut maksamaan satatuhatta euroa. Jos korkeimmassa oikeudessa hävitään, laskua voi tulla lisää.
Mutta he puhuvat kuin heillä ei olisi ollut muutakaan vaihtoehtoa kuin taistella oikeudessa. Kyse on heille Juliuksen kunniasta.
– Pakkohan se on ollut katsoa, Pekka Lehto sanoo.
Katso MOT-dokumentti Kuolema maantiellä Yle Areenasta tästä.
3D-animaation karttakuva: Maanmittauslaitos, ortoilmakuva 05/2023 aineistoa. CC BY 4.0