Tähti myös koripallossa

VELEZ-MALAGA. Ensimmäinen tunne oli epäusko.

Vuosi taisi olla 2008 tai 2009, kun pohjoisespanjalainen Vigo ja etelän Amivel Velez-Malaga kohtasivat pyörätuolikoripallon Espanjan liigassa. Vigon riveissä pelasi tuolloin parikymppinen porilainen Leo-Pekka Tähti, joka kiinnitti saman tien malagalaisjoukkueen huomion.

– Ihastelimme kaikki hänen poikkeuksellista nopeuttaan, Amivelin kapteeni Jesus Romero muistelee nyt seuran kotihallissa Velez-Malagassa.

Muutama vuosi ensikohtaamisesta, alkuvuodesta 2011 Tähti liittyi malagalaisen Amivelin riveihin. Siellä hän on viihtynyt muutamia poikkeuskausia lukuun ottamatta tähän saakka.

Romerosta on tullut Tähden joukkuekaveri ja hyvä ystävä. Vuosien varrella on riittänyt hämmästeltävää. Romero tykkää kertoa tarinaa pelireissusta Teneriffalla, jossa Tähden suosio suomalaisten keskuudessa konkretisoitui ensimmäistä kertaa espanjalaiskollegoille.

– Olimme lähdössä hotellilta oluelle, kun Leo ilmoitti, että ihmiset tunnistaisivat hänet kadulla. Pidin sitä täytenä vitsinä, Romero muistelee.

– Kun tulimme hotellin aulaan, suomalaisturistit pyysivät hänet yhteiskuviin. Sama toistui ulkona ja kadun toisella puolella. Pyörätuolikoripalloilijat eivät ole tottuneet sellaiseen. Ihmettelin, onko hän joku Suomen Cristiano Ronaldo.

Yli 80 000 asukkaan Velez-Malaga sijaitsee noin 35 kilometriä itään suomalaisille paremmin tutusta Malagan kaupungista. Alueen seura Amivel on tunnettu aktiivisesta työstään paraurheilun parissa.

Tähti päätyi Vélez-Malagaan vuonna 2011 seurassa pelanneen Petri Mäkilän kautta. Huomiota välttelevä porilainen oli kuplivien ja puheliaiden andalusialaisten keskuudessa poikkeustapaus, mutta juuri vaatimattomuus valloitti paikallisten sydämet.

Romero ja Amivelin joukkueenjohtaja, paikallisen paraurheilun grand old man Francisco ”Paco” Aguilar kertovat vaikuttuneensa etenkin Tähden tyyneydestä ja tinkimättömästä harjoitteluasenteesta. Osa joukkuekavereista kutsuu häntä formulamaailmasta tutulla termillä Iceman.

– Meille Leo on seuran kasvot. Olisi todella kova paikka nähdä hänet jossain muussa espanjalaisjoukkueessa. Vaikka hänellä olisi toki vaihtoehtoja, Aguilar sanoo.

– En ole koskaan halunnut pitää mölyä itsestäni. Olen tullut tänne hyvin nöyrästi, enkä valita kauhesti asioista. Se on ollut kuulemani mukaan seuran mieleen, Tähti kertoo.

Myös pelitaidot ovat vakuuttaneet. Alussa mainittu nopeus on yksi suomalaisen suurimmista vahvuuksista parketilla. Kun siihen yhdistää korkean harjoittelumotivaation ja pelikäsityksen, Tähti on ollut Espanjan liigajoukkueelle tärkeä sisupelaaja.

Pyörätuolikoripallolla on ollut Tähdelle aina erityinen merkitys. Viisinkertaisen kelauksen paralympiavoittajan urheilu-ura alkoi 12-vuotiaana korisparketeilla Rauma Basketin miesten joukkueessa.

Tähti kertoi vuonna 2020 julkaistussa elämäkerrassaan, että koripallopiireissä kukkinut musta huumori saattoi hämmentää ulkopuolisia, mutta nuorelle paraurheilijalle se tarjosi kaivattua vertaistukea.

– Aloitusheitossa amputoidulle pelaajalle saatettiin heittää ”hei sulta puuttuu toinen jalka” tai jotain muuta älytöntä. Katsomossa oli jengiä, joka ei välttämättä ymmärtänyt sitä huumoria yhtään, mutta meitä pelaajia se nauratti, hän kertoo.

Tähti on pelannut urallaan koripalloa kovatasoisissa sarjoissa Italiassa, Espanjassa ja Venäjällä, mutta elämä on mennyt täysin ykköslaji kelauksen ehdoilla.

Sen vuoksi hän on kieltäytynyt houkuttelevistakin koripallosopimuksista. Saksan liigaseura Zwickau olisi maksanut 2010-luvun alussa pyörätuolikoripalloilijalle varsin hyvää 1 500 euron kuukausipalkkaa, mutta viileässä kaupungissa ei ollut kelaukseen tarpeeksi hyviä treeniolosuhteita.

– Silloin piti kieltäytyä tarjouksesta hammasta purren. En ole kuitenkaan koskaan pelannut koripalloa rahan takia. Koen, että kaikki, mitä saan lajista, on vain plussaa.

Tähden tulot koostuvat täysin kelauksesta eli 20 000 euron vuosittaisesta urheilija-apurahasta ja sponsorisopimuksista. Lisäksi hänellä on siskonsa kanssa markkinointialan yritys, jonka toiminta on vielä alkutekijöissään.

Tähti arvioi, että parhaat pelaajat tienaavat Espanjan pyörätuolikoripalloliigassa yli 4 000 euroa kuussa, mikä on maassa korkea palkkataso. Tähti ei ole kuitenkaan tekemässä Velez-Malagassa rahaa. Hän saa seuralta matkakorvauksia ja joitain pikkubonuksia.

Arki Etelä-Espanjassa ei ole niin leppoista kuin voisi äkkiä kuvitella.

Tähti ajaa 4–5 kertaa viikossa kotoaan Fuengirolasta pyörätuolikoripalloharjoituksiin Velez-Malagaan. Matkaa kertyy yhteen suuntaan yli 70 kilometriä. Päälle tulevat päivittäiset kelaustreenit Fuengirolassa tai Malagassa.

Pelimatkat taittuvat bussilla eri puolille Espanjaa, jopa Pohjois-Espanjan Vigoon, jonne on lähemmäs 13 tunnin ajomatka. Tähti myöntää hymyillen, että meininki tuo mieleen jääkiekon bussiliigana tunnetun AHL:n arjen.

– Tästä on pakko tykätä. Ei tätä muuten kukaan täysjärkinen jaksaisi vetää.

Samaan aikaan Velez-Malaga on Tähdelle erityisen viihtyisä paikka.

Seura ei ehkä maksa suomalaispelaajalleen maltaita, mutta vieraassa maassa ja kulttuurissa Amivelista on tullut perheen kaltainen yhteisö. Yhteisö, johon on helppo palata.

– Minulle on tärkeää tuntea olevani osa joukkuetta ja kokea, että seurakin hyötyy minusta. Tunnen oloni arvostetuksi, peliroolini on iso, ja seura antaa mahdollisuuden panostaa päälajiini. Ne ovat henkilökohtaisesti todella isoja asioita.

Vuosien varrella Tähti on sopeutunut eteläespanjalaiseen mentaliteettiin ja aikakäsitykseen. Alkuaikoina hän saattoi ihmetellä, missä kaikki joukkuekaverit olivat, kun piti startata tiettyyn aikaan pelireissulle. Sittemmin Tähti on päästänyt itsekin irti minuutintarkasta aikatauluttamisesta ja oppinut luottamaan, että useimmiten asiat järjestyvät.

Myös espanjan kieli ja vaikeudestaan kuuluisa Andalusian murre taittuvat koko ajan paremmin kiitos sosiaalisten ympyröiden ja espanjalaisen elämänkumppanin.

Amivelin kapteenin Jesus Romeron mukaan Tähti ei ole ainoa, joka on muuttunut Espanjan-vuosien aikana. Suomalainen on opettanut esimerkillään, mitä tarkoittaa kansainvälisen huippu-urheilijan harjoittelu ja asenne.

Tähden nauttima arvostus Suomessa on ollut joukkuekavereille inspiroivaa katseltavaa.

– En meinannut ensin uskoa, että Leo on ollut presidentin luona (itsenäisyyspäivinä) ja että hänet on valittu vuoden urheilijaksi, Espanjan maajoukkueessa paralympiahopeaa vuonna 2016 saavuttanut Romero sanoo.

– Leo ei ole kuitenkaan muuttunut siitä julkisuudesta mihinkään. Se on ollut kaikkein hienointa.