Kaksi erikoisen erilaista puoluetta etsii yhteistä visiota kokoomuksen, perussuomalaisten, RKP:n ja kristillisdemokraattien hallitusneuvotteluissa: ruotsinkielisten RKP ja suomalais-kansallismielisten perussuomalaiset.
Näiden kahden saaminen edes samoihin hallitusneuvotteluihin vaikutti vuosia mahdottomalta. Arvokysymyksissä puolueiden maailmankuvat tuntuvat tulevan eri todellisuuksista.
Pari esimerkkiä: Kun RKP vastasi hallitustunnustelijan, kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon 24 kohdan kysymyslistaan, sana ihmisoikeudet toistui kahdeksan kertaa.
RKP arvostaa avoimuutta ja kansainvälisyyttä sekä korostaa, että myös pakolaiset, ei vain työperäinen maahanmuutto ovat Suomelle voimavara.
Perussuomalaisten kynnyskysymykset taas lähtevät ajatuksesta, että maahanmuutto voi olla haitallista ja sen haittoja pitää rajoittaa. Etenkin humanitaarista maahanmuuttoa PS haluaa kiristää.
Arvot ovat törmäyskurssilla myös vähemmistöjen oikeuksista. Viime syksynä PS lohkaisi ”suomalaisuusohjelmassaan”, että ruotsinopetuksen pakollisuus häiritsee suomenkielisten minäkuvaa.
Oppositiossa perussuomalaiset vastustivat translakia, kuten toki KD:kin, sekä oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonille (r.) tärkeää saamelaiskäräjälakia.
Ei ihme, että Henriksson varoitti jo hallitustunnusteluissa, että hallituksen rakentamisesta tulee vaikeaa.
Biaudet: Mieluummin oppositioon
Miten Orpo saa näin erilaisia arvopohjia edustavat puolueet mukaan ja pysymään samassa hallituksessa?
– Siinä hänellä on aika paljon ”team buildingia” tehtävänä, hörähtää RKP:n pitkäaikainen kansanedustaja Eva Biaudet.
Biaudet oli ruotsalaisen eduskuntaryhmän ainoa, jonka mielestä puolueen ei olisi näin erilaisin arvoin pitänyt edes lähteä neuvottelemaan perusporvarihallituksesta.
Biaudet olisi odottanut toista neuvottelukierrosta ja mahdollisuutta sinipunahallitukseen.
RKP:ssä muut taas pelkäsivät, että jos RKP kerran kaataa hallituspohjan, sitä ei enää toisella kierroksella pyydettäisi mukaan. Se tarkoittaisi päätymistä oppositioon.
– Mielestäni se riski eli oppositio olisi ollut parempi ratkaisu. Tämä on mielestäni vaikein hallituspohja, minkä voi kuvitella, Biaudet sanoo.
RKP:n ratkaisu on kirpaissut myös liberaaleja ex-hallituskumppaneita, jotka kohtaavat puolueen pian oppositiosta.
Vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo vetosi vielä tiedotteessa, ettei puolue lähtisi ”perussuomalaisen politiikan tukipuoleeksi”.
Pysyykö PS-ryhmä kasassa?
RKP:n ja perussuomalaisten luottamuspula on vain yksi osa tulevaa tiiminrakennusta. Orpo joutuu rakentamaan luottamusta myös perussuomalaisiin uudessa roolissa.
Torstaina Orpo vetosi hallitusryhmiin, jotta yhteishenki kantaisi myös ”vaikeina aikoina ja yllättävissä tilanteissa”.
Vaikea aika tarkoittaa perinteisesti sitä, että hallituksessa olevan puolueen kannatus romahtaa.
Tuoreessa muistissa on keskustan kipuilu Sanna Marinin (sd.) hallituksessa, Ano Turtiaisen (vkk.) potkut PS-ryhmästä sekä perussuomalaisen eduskuntaryhmän hajoaminen ja siirtyminen oppositioon kesken Juha Sipilän (kesk.) hallituskauden.
Huolta on niin kokoomuksessa kuin kristillisdemokraateissa. PS:n ryhmässä on paljon uusia kansanedustajia. Muutamankin kansanedustajan lipeäminen saisi 109 hengen enemmistöhallituksen horjumaan.
Keskittyykö valta taas?
Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Lulu Ranne vakuuttaa, ettei historia toista itseään.
– Ei toistu. Se ei ole mahdollista tällä porukalla, eikä Riikan johdolla. Olen hyvin luottavainen.
Ranteen mukaan puolue on paljon yhtenäisempi kuin vuonna 2015 tai vielä vuoteen 2019 verrattuna.
– Hallituksessa puolueiden kannatus todennäköisesti laskee. Se on asia joka kaikkien täytyy ymmärtää, eikä silloin pidä panikoida, Ranne sanoo.
Puoluetta vuosikaudet johtanutta Timo Soinia arvosteltiin omavaltaisesta johtamistyylistä ja median lausuntojen keskittämisestä itselleen.
Tämä näyttää kuitenkin toistuneen, sillä hallitustunnustelujen aikana tilannetta on julkisuudessa saanut kommentoida vain muutama puolueen poliitikko, pääosin puheenjohtaja Riikka Purra.
Lulu Ranteen mukaan uuden ryhmän sisällä luottamusta on jo alettu rakentaa. Tärkeää on avoin tiedonkulku sekä puheenjohtajiston ratkaisujen perusteleminen kunnolla.
– Kaikkein tärkeintä luottamukselle on, että hallitusohjelmassa näkyy perussuomalaisten konkreettinen kädenjälki. Emme voi lähteä hallitukseen, jossa olemme pienessä sivuroolissa.
Ranne: Säästöjä tultava maahanmuutosta
Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajan Kai Mykkäsen mukaan nelikkoa yhdistää tavoite hyvinvointivaltion talouden tasapainottamisesta.
Lulu Ranteen mukaan on selvä, että PS tukee kokoomusta sen tärkeimmässä tavoitteessa, kuuden miljardin sopeutuksissa.
Se ei kuitenkaan tapahdu ehdoitta. Perussuomalaisuuden pitää näkyä sopeutusten kohteissa.
– Talous pitää linkittää suoraan maahanmuuttopolitiikkaan ja ilmasto- ja energiapolitiikkaan. Eli säästöjä täytyy hakea myös niistä, hän sanoo.
Ristivetoa on siis myös kokoomuksen ja perussuomalaisten kesken – ei niinkään humanitaarisen maahanmuuton kuin Suomeen työhön tulemisen ehtojen kiristämisestä.
Mykkänen: Ovea ei suljeta osaajilta
Eva Biaudet'n mukaan työperäisen maahanmuuton kiristäminen olisi kehno idea. Hän hämmästelee, miksi kokoomus suostuisi asettamaan Euroopan ulkopuolelta töihin tuleville vaikkapa kolmen tuhannen euron tulorajat.
– Se ei olisi kenellekään järkevä ratkaisu, Biaudet pähkäilee.
– Suomen talouskasvu edellyttää osaajia, joilla on ammattikoulutus, sekä julkisen sektorin osaajia, jossa tulot ovat huomattavasti matalammat kuin on esitetty.
Kokoomuksen Mykkäsen mukaan iso kuva on se, että Suomen täytyy olla tämän hallituskauden jälkeen entistä houkuttelevampi maa kansainvälisille investoinneille.
– Siihen liittyy, ettei Suomi sulje oviaan osaajien ja työnteosta kiinnostuneiden tulolta.
Sen sijaan humanitaarisen maahanmuuton kiristämisestä kahden puolueen välillä saattaa löytyä yhteinen sävel. Ylen vaalikonevastausten perusteella kokoomusryhmän enemmistö ei esimerkiksi nostaisi kiintiöpakolaisten määrää.
Nähtäväksi jää, miten RKP pidetään mukana, jos puolue ei edelleenkään aio tehdä ”perussuomalaista politiikkaa”.
Mykkänen uskoo, että hallitusneuvotteluissa päästään kuprujen yli.
– Se (luottamus) edellyttää oleellisten asioiden näkemistä hetteikön yli, hän summaa.