Nuorten liikunnan puutteen ja masennuksen väliltä on löytynyt yhteys. Vapaa-ajan liikuntaa harrastavat nuoret voivat henkisesti paremmin, kun taas vähäisesti tai ei lainkaan urheilevat kokevat useammin masennuksen oireita.
Lähes 33 000 yläasteikäistä nuorta käsittäneessä tutkimuksessa havaittiin, että vapaa-ajan reipas ja rasittava liikunta oli yhteydessä parempaan mielenterveyteen.
Jo 30 minuutin viikoittainen liikunta oli yhteydessä 17 prosenttia pienempään kroonisten stressioireiden todennäköisyyteen. Tunnin viikossa liikkuvilla nuorilla masennusoireiden todennäköisyys oli 22 prosenttia pienempi, ja ahdistusoireiden 32 prosenttia pienempi.
Tutkimuksen perusteella ei kuitenkaan selviä onko esiintyvien mielenterveysongelmien taustalla nimenomaan liikunnan puute, vai onko mielenterveysoireilu liikunnan harrastamisen esteenä.
Pakkopullaliikunta ei tuo samanlaista hyötyä, kuin harrastaminen omasta tahdosta
Itä-Suomen yliopiston väitöskirjatutkija Juuso Jussilan mukaan pakkoliikunta ei tuo samanlaista hyötyä nuoren mielenterveydelle, kuin urheilu omasta tahdosta.
Väestötutkimusten mukaan nuorten fyysinen toimintakyky on ollut heikolla tasolla jo pitkään. Tähän vaikuttaa vähäisen liikunnan lisäksi osaltaan myös yleistynyt ylipaino. Syitä nuorten vähäiselle liikunnalle on kuitenkin monia.
– Liikkumattomuudesta on tehty melko helppoa, mikä näkyy muun muassa kaupunkisuunnittelussa. Tänä päivänä erittäin suositut tilauspalvelut, kuten ruoan kotiinkuljetukset vähentävät myös liikkumista, Jussila kertoo.
Työ- ja kouluympäristötkin kannustavat useammin paikallaanoloon kuin liikkumiseen.
Masennusta esiintyy enemmän nuorilla, jotka eivät urheile
Viikossa vähintään neljä tuntia vapaa-ajallaan liikkuvilla mielenterveysoireilun riski on kaikkein pienin.
Etenkin murrosikäiset pojat liikkuvat vapaa-ajallaan enemmän, kuin samanikäiset tytöt. Nuoret tytöt kokevat tutkimusten perusteella enemmän masennuksen oireita.
Jussilan mukaan nimenomaan vapaa-ajan liikunnalla on suuri merkitys mielen hyvinvoinnin näkökulmasta.
– Ydinjuttu on, että nuoret ovat vapaa-ajan urheilussa mukana vapaaehtoisesti. Iso rooli on myös urheiluharrastuksen sosiaalisella puolella. Nuori näkee liikunnallisen harrastuksen yhteydessä usein kavereitaan, Jussila lisää.
Liikunta kiinnostaa enemmän, kun omaa kehoaan ei tarvitse hävetä
Koululiikunnan lisääminen ja nuorten harrastusmahdollisuuksiin panostaminen ovat Jussilan mukaan keskeisiä asioita, joiden kautta voidaan parantaa nuorten hyvinvointia.
Myös yleistyvä ilmiö kehopositiivisuudesta on omiaan innostamaan liikunnan lisäämistä. Jussilan mukaan liikunnan harrastamisen kynnys madaltuu, kun nuoren oma kehonkuva on positiivinen.
– Jos ajatellaan että omaa kehoa ei pidä hävetä, silloin voi olla helpompi lähteä esimerkiksi kuntosalille tai uimahalliin, joita isompikokoiset ovat mahdollisesti halunneet vältellä.
Nykyisin harrastukset ovat myös entistä useammin sellaisia, joissa liikuntaa ei tule juuri lainkaan. Tämä ei Jussilan mukaan kuitenkaan ole pelkästään huono asia, sillä etenkin nuorille harrastaminen ylipäänsä on tärkeää.
Aiheesta voi keskustella 3.5.2023 klo 23:00 saakka.