Kymmenisen vuotta sitten Nooralotta Neziri aloitti suomalaisen pika-aitojen renessanssin. Neziri paransi kahdeksan vuotta vanhaa Suomen ennätystä kolmella sekunnin sadasosalla aikaan 13,10. Tuon jälkeen SE-aikaa on muokattu useampaan otteeseen, ja tällä hetkellä se on Annimari Kortteen nimissä (12,72).
Reetta Hurske on ollut tässä rintamassa mukana vuosikausien ajan, mutta nyt hän on ensimmäistä kertaa sen keihäänkärki.
– En voi kieltää, etteikö se tuntuisi hyvältä, Reetta Hurske myönsi.
– Totta kai olisin toivonut, että niitä huipputuloksia olisi tullut aikaisemminkin, mutta olen tyytyväinen siihen, että jaksoin tehdä töitä. Nyt 27-vuotiaana, pian 28-vuotiaana, olen urani huipulla.
Se, että Hurske sanoo olevansa elämänsä kunnossa, näkyi vahvasti jo hallikaudella. Hän kellotti ennätysaikoja kisasta toiseen ja kruunasi hallikautensa EM-kilpailuissa Istanbulissa.
Hurske hätyytteli jo välierissä SE-aikaansa ja jäi siitä vain kuusi sadasosaa. Loppukilpailuun Hurske lähti ennakkosuosikkina ja kesti paineet. Hän juoksi 60 metrin aitojen Euroopan mestariksi ja sivusi samalla Suomen ennätystään 7,79.
EM-kulta ja loistavat ajat toivat Hurskeelle myös kutsun Dohan Timanttiliiga-kilpailuun. Vaikka tamperelainen on kokenut kilpailija, ei hän ole aiemmin kilpaillut Timanttiliigassa.
Syystäkin tilanne jännittää häntä, mutta myös kilpailun ajankohdan takia. Dohassa kilpaillaan perjantaina.
– En ole koskaan aloittanut kilpailemista toukokuun alkupuolella, Hurske kertoi.
– Minulla on tietenkin odotuksia. Kun viivalle menee, pitää juosta kovaa. Mutta kuntoni on kyllä sellainen, ettei kovaa juoksemiseen ole mitään estettäkään.
Tehty työ kantaa hedelmää
”Kova kunto.” Nämä kaksi sanaa vilahtelevat Hurskeen puheessa useasti. Ennen Dohaa Hurske leireili Teneriffalla, jossa treenit sujuivat hyvin. Suomalaisaituri uskookin pääsevänsä aloittamaan kautensa paremmalta tasolta kuin aikaisemmin. Tämä tarkoittaa sitä, että juoksu on kulkenut kovempaa, itseluottamus on parantunut ja hän on pystynyt keskittymään harjoituksissa erilaisiin asioihin.
– Olen päässyt harjoittelemaan terveenä ja olen keskittynyt minulle hyviin juttuihin. Minulla on luottoa siihen omaan tekemiseeni. Tavoitteet ovat kovemmat kuin koskaan aikaisemmin, Hurske vakuutti.
Hurskeen vanha ulkorataennätys on vain kuuden sadasosan päässä Suomen ennätyksestä. Hurske itse ei sano, että hakisi SE-aikaa, mutta hän haluaa juosta kovia aikoja ja parantaa ennätyksensä uusille kymmenyksille. Hän juoksi runsaat neljä vuotta sitten 12,78. Samaisena kesänä hän alitti ensimmäisen kerran myös 13 sekunnin rajan.
– Realisti täytyy olla. Maailman taso on tällä hetkellä tosi kova. Meillä on MM-kisat kesällä, ja haen sieltä parasta tulosta tälle kesälle. Tavoitteenani on päästä oman ennätyksen kautta koviin kisoihin ja nauttia kilpailemisesta, Hurske listasi.
Hurske myöntää, että matkan varrelle on mahtunut kaikenlaisia tuloksia. Hän on kuitenkin käyttänyt sitkeästi tunteja toisensa jälkeen harjoitteluun ja uskonut siihen, että kesällä juoksu kulkee – vaikka se ei aina olekaan kulkenut.
– Nyt on ollut se vuosi, jolloin on kulkenut tosi hyvin. Tehty työ kantaa hedelmää nyt.
Urku auki pyssyn pamahduksesta
Hurskeen ensimmäinen 100 metrin aitojen kilpailu hallikauden jälkeen on uran ensimmäinen Timanttiliigan osakilpailu. Hän myöntää, että yhtälö on jännittävä, mutta samalla hän muistuttaa juosseensa kovia kisoja aiemminkin.
– Ei sen pitäisi olla uusi tilanne. Tiedän, mitä pitää tehdä, kun sinne viivan taakse menen, hän sanoi.
Hurskeelle ero 60 metrin ja 100 metrin aitojen juoksemisessa on ollut aiemmin suurempi kuin nykyään. Nykyiseen tilanteeseen on vaikuttanut muutos, jonka hän teki valmentajansa Marjukka Suihkon kanssa tälle kaudelle. Kaksikko päätti panostaa molempiin matkoihin ja siihen, että 60 metriä pitäisi kulkea samanlaista vauhtia kuin 100 metriä.
– Tavallaan se on lajina eri, mutta mietimme sitä nyt samalta kantilta. Telineistä vain urku auki, kun pyssy pamahtaa, Hurske naurahti.