Kun hoitajat kirjelmöivät sairaalan johdolle lapsipotilaiden sitomisesta sänkyyn ja putoavista kattolaatoista, toimialajohtaja toivoo että ”tunne” olisi toinen.
Kun psykiatrisen osaston hoitajien päälle käydään teräaseen kanssa ja seurauksena on käsivamma ja syvä pistohaava vatsassa, sairaalapalvelujen johtaja kuvailee tiedotusvälineille hoitajien vammoja ”lieviksi”.
Äkkiseltään voisi ajatella, että näinhän ikäviä tapahtumia selittävät medialle yritysjohtajat, jotka ovat huolissaan bisneksestään ja yrityksen maineesta. Esimerkit ovat kuitenkin meidän kaikkien veronmaksajien ylläpitämistä julkisen terveydenhuollon laitoksista.
Erityisesti Helsingissä sijaitseva Uusi lastensairaala on koko viisivuotisen olemassaolonsa ajan ollut poikkeuksellisen usein ikävässä mediajulkisuudessa. Syksyllä 2019 Ylen MOT-ohjelma kertoi teho-osastolla pudonneesta kattolaatasta, useista vesivahingoista, vaikeasta hoitajapulasta ja usein reistailevasta hissistä teho-osaston ja leikkaussalien välissä.
Jokainen kokee varmasti tunteita oman lapsen sairastuessa vakavasti. Mutta jos huoli rajataan vain yksilön ongelmaksi, se voi loukata syvästi.
Toimialajohtaja Jari Petäjä sai vastata lehtijutuissa ja televisiokeskusteluissa niin henkilökunnan kuin potilaiden vanhempien tekemiin valituksiin ja kirjelmiin. Valitettavasti hän meni käyttämään sanaa ”tunne” MOT:n haastattelussa kommentoidessaan vanhempien ja hoitajien kertomia kokemuksia äänieristettyihin huoneisiin yksiin jäävistä lapsista.
Jokainen vanhempi kokee varmasti erilaisia tunteita oman lapsen sairastuessa vakavasti. Mutta jos huolta ja hätää rajataan vain yksilön ongelmaksi, se voi loukata syvästi.
Nyt, pian neljä vuotta myöhemmin sairaala on niin hieno, että sieltä joudutaan laittomien pitkien leikkausjonojen ja hoitajapulan takia lähettämään lapsia leikattavaksi Tanskaan.
Samassa ohjelmassa toimialajohtaja Jari Petäjä nostatti henkeä: ”Toivon meille kaikille jaksamista ja luottamusta tulevaisuuteen, että kun saadaan aikaa kulumaan ja tehdään hyvää yhteistyötä toisiamme kunnioittaen, niin tämä maailman paras lastensairaala näkyy ja kuuluu, kuinka hieno se on.”
Nyt, pian neljä vuotta myöhemmin sairaala on niin hieno, että sieltä joudutaan laittomien pitkien leikkausjonojen ja hoitajapulan takia lähettämään lapsia leikattavaksi Tanskaan.
Ja taas ajauduttiin myös epäonnistuneen kriisiviestinnän karikoihin, kun lastensairaalan hoitajat avautuivat vuosikausia kestäneestä palkkakuopasta ja huonosta johtamisesta Helsingin Sanomien haastattelussa.
Samanlaiseen julkiseen ahdinkoon on joutunut myös HUS-yhtymän uusi Siltasairaala. Eräs hoitaja kuvaili lehtijutussa, miten häntä itkettää ja oksettaa jo töihin tullessa. Tosin työpaikalle pääsyä kuvataan muutenkin hankalaksi, koska henkilökunnalle ei ole riittävästi parkkipaikkoja.
Julkiset sairaalat ovat siirtyneet aikakauteen, jossa julkisivun pitää olla epätodellisen puhtoinen.
Husin toimitusjohtaja Matti Bergendahl toivoi Helsingin Sanomien haastattelussa, että henkilöstö tulisi mieluummin hänen luokseen kuin ottaisi yhteyttä mediaan. Toimitusjohtaja vakuutti, että hänen ovensa taakse voi tulla, jos joku on huolissaan.
Saman sairaalan ortopedi Jyrki Kankare kuvasi huoltaan Helsingin Sanomien haastattelussa näin: ”Ensimmäisenä pitäisi myöntää, että tilanne on katastrofi. Titanic on jo uponnut, tässä yritämme lähinnä pelastaa edes jonkun pelastusrenkaan varassa kelluvan ennen jäätymiskuolemaa”.
Olen vahvasti sitä mieltä, että julkiset sairaalat ovat siirtyneet aikakauteen, jossa julkisivun pitää olla epätodellisen puhtoinen. Kiiltokuvan tarkoituksena on pitää suurten kaupunkien johto tyytyväisenä ja hoitoa odottavat potilaat hiljaisina.
Esimerkki Varsinais-Suomesta: uuden hyvinvointialueen viestintästrategia laadittiin viisi kuukautta sitten. Siinä puhutaan kauniisti parantamisesta ja yhdessä tekemisestä. Vajaa kuukausi sitten teräaseen kanssa riehunut potilas vahingoitti alueen psykiatrisella osastolla kolmea hoitajaa.
Sairaalapalvelujen johtaja Mikko Pietilä ja poliisi tiedottivat tapahtuneesta kiitettävän nopeasti samana iltapäivänä. Poliisin mukaan sivullisille ei aiheutunut vaaraa, ja Pietilä kertoi hoitajien vammojen osoittautuneen lieviksi.
Viikon kuluttua Turun Sanomat uutisoi yhden hoitajan vammoista: Vasemman käden peukalon koukistaja- ja ojentajajänne menivät poikki, ja vatsassa oli neljän sentin syvyinen pistohaava. Poliisi kertoi tutkivansa tekoa kolmena törkeänä pahoinpitelynä .
Oliko johtajalla puutteelliset tiedot – vai ajoiko brändin kiillotus rehellisyyden yli? Olisitko uhrin asemassa pitänyt vammojasi lievinä?
Ulla Järvi
Kirjoittaja on salolainen tiedetoimittaja, joka ymmärtää, ettei kukaan ihminen – ei edes johtaja – voi onnistua joka päivä.
Voit keskustella kolumnista 11.5. kello 23.00 asti.