Hyppää sisältöön

Viranomaiset antoivat lasten leikkiä aseilla – lukijat paljastivat erikoisimmat kokemuksensa Venäjän rajaviranomaisten kanssa

Rajatutkimuksen professorin mukaan verrattain harva suomalainen on käynyt Venäjällä.

Kuvassa etualalla vesisuihkuja ja takana näkyy valkoinen Suomen asema Pietarissa.
Suomen asema Pietarissa oli junien vielä kulkiessa monen suomalaisen turistin menoportti Venäjälle. Kuva on vuodelta 2019. Kuva: Yle
Helena Korpela

Kysyimme lukijoiltamme tarinoita siitä, millaisia kokemuksia heillä on rajanylityksistä Venäjän viranomaisten kanssa.

Kysyimme asiaa, koska huhtikuussa kävi ilmi, että Venäjän rajaviranomaiset ovat selvittäneet suomalaisten rajanylittäjien kännyköiden IMEI-koodeja rajanylityksen yhteydessä.

Osa vastaajista nosti esiin positiivisia tai neutraaleja kokemuksia. Jutussa sitaatteina käytettyjen vastaajien henkilöllisyys on Ylen tiedossa. Emme julkaise kertojien nimiä, jotta he eivät joudu vastaisuudessa ongelmiin rajalla asioidessaan.

Lisää: Suomalaiset joutuneet kuulusteluihin Venäjän rajalla: ”Heitä kiinnosti sotilasarvo, palveluspaikka ja yhteydet Suomen armeijaan”

Suomalainen ja venäläinen konduktööri suorittavat tarkastusta Allegro-junassa. Kuva on vuodelta 2011.
Suomalainen ja venäläinen konduktööri suorittavat tarkastusta Allegro-junassa vuonna 2011. Kuva: Antti Pirinen / Suomen Rautatiemuseo

Putkiradio ihmetytti

Tämä tapahtui vuosia sitten. Saksalainen ystäväni, joka asui Suomessa, lahjoitti minulle ja naisystävälleni Braun-merkkisen putkiradion. Olimme menossa tankkaamaan autoamme Svetogorskiin. Emme tulleet ajatelleeksi, että radio voisi herättää suurta huomiota. Radio tarkastettiin kuuteen kertaan. Sitä ravisteltiin ja tutkittiin aina suurempia herroja ja rouvia myöten. Putkiradiossa ei ollut putkien lisäksi mitään muuta. Onneksi radio toimii vielä, koska käsittely ei ollut helläkätisimmästä päästä.

Kuvassa näkyy Svetogorskin kaupunki taustalla ja edessä Svetogorskin teollisuutta, voimalinja ja valkoinen auto. Kuva on vuodelta 1990.
Itärajalla Imatran lähellä sijaitseva Svetogorsk on ollut monien suomalaistankkaajien suosima matkakohde. Kuva on vuodelta 1990. Kuva: Imatran museot

Lapsille aseet

Vuonna 1992 kävimme luokkaretkellä Jaltalla. Olimme tuolloin 12-vuotiaita. Paluumatkalla lentokentällä tulliviranomaiset, kaksi nauravaista koppalakkista miestä, tulivat luoksemme esittelemään aseitaan. He antoivat ne pojille käteen ja pojat saivat hetken heilua aseiden kanssa. Tulliviranomaiset olivat semmoisia hauskan ja vähän hullun oloisia mutta eivät olleet kännissä. Päällimmäiseksi jäi tunne, että Venäjällä ollaan todella lapsirakkaita!

Mustavalkoisessa kuvassa hienosti pukeutuneita suomalaisia naisia ja miehiä poseeraa kameralle Leningradissa (nyk. Pietarissa) vuonna 1970.
Lieksalaiset matkailijat poseerasivat kameralle Leningradissa (nykyisessä Pietarissa) vuonna 1970. Kuva: Pielisen museo

Koirankeksipakkaukset kiinnostivat

Kävimme Viipurissa koiranäyttelyssä 2000-luvun alkupuolella. Meitä oli puolikas bussillinen ihmisiä ja noin 20 koiraa. Paluumatkalla koko bussi tyhjennettiin ja meidän kaikkien koirat piti ottaa ulos häkeistä ja sitoa tullin aitaan kiinni. Siinä sitten seistiin saamatta mitään selvitystä asialle. Rajavartijat olivat kiinnostuneita koiriemme palkinnoksi saaneista koirankeksipakkauksista. Kun sanoimme, että saatte ottaa ne, koirat sai tuoda takaisin bussiin ja pääsimme jatkamaan matkaamme kohti Suomea.

Iso linnamainen rakennus, jonka edustalla patsaita ja suihkulähteitä. Paljon turisteja.
Turisteja Pietarhovin palatsin edustalla Pietarissa elokuussa 2002. Kuva: Petri Kivimäki / Yle

Passikuvan vertaamista

Yöjunassa Moskovasta Helsinkiin noin 20 vuotta sitten Venäjän rajaviranomaiset kiskoivat minut sängystä käytävälle. Useampi tyyppi kutsuttiin vertaamaan passikuvaani väsyneeseen naamaani, että onko passi minun vai ei. Minua tilanne lähinnä nauratti.

Kaksi turistia katsoo linnan tornia.
Kaksi suomalaista turistia Pietari-Paavalin linnoituksen edustalla elokuussa 2002. Kuva: Petri Kivimäki / Yle

Puhelimesta otettiin koodi

Huhtikuussa olin Venäjällä käymässä. Menin sinne ennen kuin Suomen Nato-jäsenyys oli virallinen, ja poistuessani Suomi oli jo virallisesti Natossa. Paluumatkalla jouduin kuulusteluun. Siellä kysyttiin, onko minulla Venäjän kansalaisuutta, mikä on puhelinnumeroni, otettiin IMEI-koodi ja kysyttiin, mihin olin matkalla. Kun paljastui, että olin poistumassa Venäjältä, kuulustelija ärähti rajavartijalle: ”Minähän sanoin, että vain maahan tulevat tuodaan kuulusteluun. Lähteviä ei tuoda.” Tilanne ei ollut uhkaava mutta vähän jännitti.

Kuvassa näkyy liikennettä Viipurissa, taustalla seisoo valkoinen Viipurin linna.
Viipurin kaupunkikuvaa vuodelta 2019. Kuva: Pyry Sarkiola / Yle

Kepukka piippasi ilman syytä

1990-luvun alkupuolella kävimme usein Viipurin puolella päiväreissuilla. Kerran nousimme rajalla autosta passintarkastukseen näyttämään ”pikku lappuja”, joita he jaksoivat aina tivata. Meidät myös skannattiin kepukalla, joka olisi paljastanut esimerkiksi taskussa olevia metalleja. Kone piippasi takalistoni kohdalla ja tullimies alkoi tivata, mitä minulla on housuissani. Housuissa ei ollut edes taskuja ja yritin tolkuttaa, että minulla ei voi olla mitään piilossa. Hän teki skannauksen uudelleen ja jälleen se piippasi. Siinä vaiheessa alkoi jo paniikki hiipimään mieleen, että onko tässä vielä housutkin heitettävä. Mutta tullimies piippasikin kepukkaa itse manuaalisesti. Pääsimme jatkamaan lopulta matkaa ilman ylimääräisiä riisumisia.

Lue alta, miten monitieteisen rajatutkimuksen professori Jussi P. Laine arvioi Suomen ja Venäjän rajanylityskäytäntöjen muuttuneen 2000-luvulla:

Suomen hallitus päätti rajoittaa venäläisturistien maahanpääsyä syyskuussa 2022. Katso alta, miltä Vaalimaan raja-asemalla näytti vain hetki ennen rajan sulkeutumista:

Yksi viimeisimmistä Suomeen tulleista venäläisturisteista oli pyöräilijä, joka vaikutti hyvin onnelliselta ylittäessään rajan Vaalimaan rajanylityspaikalla syyskuussa 2022.

Suosittelemme