Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Sosiaalisen median ja keskustelupalstojen perusteella todella moni kuuntelee äänikirjansa nopeutettuna.
NexStoryn, Bookbeatin ja Storytelin äänikirjapalveluissa suosituin kuuntelunopeus on kuitenkin edelleen 1 eli alkuperäinen nopeus.
Bookbeatin liiketoimintajohtaja Sari Forsströmin mukaan kyse saattaa olla siitä, että äänikirjojen nopeutetusta kuuntelusta mielellään puhutaan, mutta todellisuudessa vain melko pieni joukko äänikirjojen kuuntelijoista hyödyntää ominaisuutta.
– Totta kai kustantamot ja äänikirjastudiot pyrkivät tuottamaan äänikirjat siten, että luettu nopeus olisi optimaalinen mahdollisimman monelle.
Storytelin teetättämästä maaliskuussa ilmestyneestä kyselytutkimuksesta selviää, että vain joka neljäs suomalainen kuuntelee äänikirjansa hieman nopeutettuna, tuplanopeudella vain hyvin harva.
Jos kirjaa kuuntelee runsaasti nopeutettuna, saattaa se aivotutkijana ja Helsingin yliopiston kasvatustieteiden professorina työskentelevän Minna Huotilaisen mukaan kertoa siitä, että kuulijan tarkkaavaisuustaidot tarvitsevat tukea. Yhtenä syynä ilmiössä voi siis olla se, että tarkkaavaisuus ja keskittyminen äänikirjaan voi olla helpompaa, jos äänikirjaa kuuntelee nopeutettuna.
– Kun laittaa nopean kuuntelunopeuden joutuu pinnistelemään ja tarkkaavaisuus pysyy paremmin yllä, Huotilainen sanoo.
Tällä testillä voit kokeilla itse, mikä on sinulle luontevin kuuntelunopeus. Testissä Ylen Puoli seitsemän -ohjelman juontaja ja meteorologi Anniina Valtonen lukee lyhyen pätkän J. K. Rowlingin kirjasta Harry Potter ja Kuoleman varjelukset (Tammi 2008, suomentanut Jaana Kapari-Jatta).
Leo Stranius otti haasteen vastaan ja kuuntelee nyt äänikirjan päivässä
Myös äänikirjojen suurkuluttaja Leo Stranius on huomannut äänikirjojen kuuntelemisen nopeutetusti vaikuttavan äänikirjaan keskittymiseen. Hän on kuunnellut äänikirjat joitain vieraskielisiä teoksia lukuun ottamatta tuplanopeudella innostuttuaan äänikirjoista noin kuusi vuotta sitten.
Tuplanopeus tuntui alusta asti luontevalta, koska nopeutetusti äänikirjojen kuuntelu vastaa paremmin hänen omaa lukunopeuttaan. Stranius kokee, että siten on helpompi keskittyä kirjan sisältöön eikä ajatus lähde yhtä helposti harhailemaan kuin perinteisellä äänikirjan lukunopeudella.
Stranius kuuntelee äänikirjoja lähes aina kuntoillessaan, liikkuessaan paikasta toiseen, aamu- ja iltatoimia tehdessä sekä kotitöiden yhteydessä. Lisäksi juoksulenkille tulee lähdettyä jo pelkästään sen takia, että saa laittaa kuulokkeet korville ja uppoutua äänikirjan maailmaan.
– Käytännössä minulla on äänikirja kuulokkeissa 2-6 tuntia päivässä. Se voi koostua hyvin lyhyistäkin hetkistä. Itselläni on tapa, että vaikka vien roskat ja on muutama minuutti aikaa niin pistän äänikirjan kuulokkeisiin.
Tuplanopeudella äänikirjojen kuuntelu mahdollistaa sen, että Stranius pystyy kuuntelemaan jopa kirjan päivässä ja nauttimaan siten monipuolisesti erilaisista kirjoista viikossa.
– Jos kirjan kuunteleminen kestää kahdeksan tunnin sijaan neljä tuntia, niin ehdin kuuntelemaan viikossa enemmän kirjoja. Maailmassa on niin paljon mielenkiintoisia kirjoja, että haluan ehtiä tutustumaan niistä mahdollisimman moneen.
Minna Huotilainen kuitenkin muistuttaa, että vaikka tuplanopeudella äänikirjan kuuntelu nopeuttaakin tiedon saantia, tietoista tekstin pohdintaa ei voi nopeuttaa.
– Nopeutetusti kuunnellessa kaikki keskittyminen menee kirjan sanoman vastaanottamiseen mahdollisimman nopeasti eikä kirjan sisäistämisen kannalta merkityksellisiä mielleyhtymiä tai syvällisempää pohdintaa ehdi tulemaan.
Äänikirjan sisäistämistä voi kuitenkin helpottaa muistiinpanojen avulla. Muistiinpanojen tekeminen onkin tärkeä osa Straniuksen äänikirjojen kuunteluprosessia. Niiden avulla hän kokee saavansa kirjoista mahdollisimman paljon irti.
Stranius kertoo kuunnelleensa viimeisen kolmen vuoden aikana 1 123 äänikirjaa. Hurja tahti sai alkunsa Straniuksen kuultua Henriika Tulivirrasta, joka oli lukenut tai kuunnellut 365 kirjaa vuodessa. Aluksi Stranius piti haastetta mahdottomana, mutta ideasta innostuneena hän päätti kuitenkin kokeilla sitä kuukauden ajan, ja sillä tiellä hän on edelleen.
Tammikuussa 2023 Straniuksella oli edessään uudenlainen haaste. Hän päätti viettää kuukauden ilman äänikirjoja testatakseen miltä arki tuntuu ilman äänikirjaa kuulokkeissa.
– Silloin kuuntelin musiikkia, uutisia ja podcasteja sekä hiljennyin luonnon äärelle. Se oli myös ihan mielekästä, mutta palasin kuitenkin äänikirjojen pariin.
Äänikirjan kuuntelunopeuteen vaikuttavat kognitiiviset taidot
Susanna Halmella on aina jokin äänikirja kuunneltavanaan. Äänikirjoista mielekkäimpiä ovat kaunokirjalliset teokset, mutta hän hyödyntää myös suomen kielen opinnoissaan Helsingin yliopistossa äänikirjoja. 26-vuotias Halme on ollut varhaislapsuudestaan saakka näkövammainen, joten hän on tottunut äänikirjojen kuuntelija.
– Olen aina kuunnellut äänikirjoja pienestä pitäen ja heti kun tuli ominaisuus, että niitä pystyy nopeuttamaan, olen sen jälkeen aina kuunnellut nopeutetusti. Koen, että se on pitkälti tottumiskysymys.
Tottumuksella onkin aivotutkijana ja Tampereen yliopiston tenure track -professorina työskentelevän Sari Ylisen mukaan suuri rooli äänikirjojen kuuntelunopeudessa. Aivojen tottuessa nopeuteen on kuuntelunopeutta mahdollista lisätä. Koska aivot ovat muovautuvat, puhetta voi oppia ymmärtämään jopa 18 tavua sekunnissa.
Puheen ymmärtäminen on siis yksi kognitiivisista taidoista ja sitä on mahdollista kehittää. Äänikirjojen kuuntelu nopeutetusti vaatii kuitenkin Ylisen mukaan usein pitkäjänteistä totuttelua.
Halme kuuntelee äänikirjat aina nopeutetusti riippumatta siitä, onko kyseessä kaunokirjallisuus vai tieteellinen teos.
– Kuuntelen äänikirjat yleensä 1,5-kertaisella nopeudella. Se on mukava nopeus, koska se ei nopeuta liikaa ja siinä ehtii sisäistämään kirjan asiat ja elämään sitä tarinaa mukana.
Voit keskustella aiheesta 19.5. klo 23 asti.